Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saara Aallon uusi hittisingle
29.10.2017 |
Blue Eyes... LOL!
Tuosta what do we do-jankkauksesta ei jää epäilystä kuka biisin on tehnyt :D Vai että maailmanluokan levysopimus?!? Tuo biisi on floppi eikä Warner julkaise albumia. En tiedä onko linkki sallittua joten en laita sitä, mutta biisi löytyy tuubista. Hirveää kuraa.
Kommentit (1822)
Kuuntelin tuon live-version, en tiedä, mitä te olette kuunnelleet. Mutta mun mielestä kappale ja Saaran ääni olivat oikein kauniita. Ainoa, josta en oikein pitänyt olivat ne "what do we do what do we do" -kohdat. Muuten mun mielestä oikein kaunis ja sielukas kappale. Ja Saarahan laulaa todella upeasti livevedoissaankin, mikä ei ole laulajienkaan keskuudessa itsestäänselvää. Ja taustaltani en ole mikään superfani, vaan ihan "tavis-seuraaja": innoissani seurasin Saaraa X Factorissa, vaikka hän herättääkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkaistaanko Saaran single Suomessa ja Briteissä? Noi kaikki tekstit on kuitenkin tehty englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lehdissä Saaran uudesta musasta.
Ei ole linkkejä, ei ole mainintaa missään, ei edes Saara Aallon omilla sivuilla. Tämä on tyypillistä kritiikkiä kestämättömälle Saara Aallolle. Kun hän huomaa että tuli päästettyä floppi tai jää kiinni pikku juksutuksesta, niin siitä vain yksinkertaisesti vaietaan. Sama toistui Areena keikan jälkeen Kynnenaluset ja Suuret Unelmat kappaleen kohdalla. Perin erikoista että sitä ei hehkutettu omissa kanavissa pätkääkään, taisi omatunto kolkuttaa. Vielä erikoisempaa tietysti ettei hän ole koskaan enää sen Areena keikan jälkeen esittänyt sitä biisiä yhtään missään. Mikäs maistiainen se sellainen on jota tarjoillaan vain kerran? Ja nyt sama. Eli mainostaa ensiksi että "debytoi" uuden biisin x-päivämäärällä. Sitten kun biisi ei herätä mitään kiinnostusta missään, niin hän itsekin vaikenee siitä. Läpinäkyvää tämän meidän Saaran käytös.
On maininta sekä Facebookissa että Twitterissä. BBC:n ohjelmasta epävirallisesti tallennettuun YouTube-videoon ei voi laittaa linkkiä.
Elämässä ja ammatissa epäonnistuneilla muusikoilla on yleensä mikroskooppisen pieni kyrpä, mikä aiheuttaa syvää kaunaa ja katkeruutta.
Eipähän ole - ESITYKSEN JÄLKEEN. On vain sitä ennen, kuten sanoin. Lue ensiksi ja pura sitten vihakirjoitus näppäimistön kautta tänne niin säilyy joku logiikka, ok?
Vierailija kirjoitti:
Julkaistaanko Saaran single Suomessa ja Briteissä? Noi kaikki tekstit on kuitenkin tehty englanniksi.
Mitään singleä ei edes julkaista. Julkaistaan vain narsistinen "dokumentti" jossa seurataan hänen "elämää" ja itse päätähti kuvittelee tässäkin, että "koko Suomi kokoontuu seuraamaan mun elämää!" jonka jälkeen hän tekee jonkun "kiitoskonsertin" missä hän "kiittää Suomea". Vaikka totuus on, että a) koko suomi ei todellakaan kokoontunut "jännittämään" hänen lasten ja nuorten reality-kisailua, eikä myöskään seuraamaan tätä hänen "elämästään" kertovaa dokumenttia. Näillä tällaisilla dokumentteja ja elämänkertoja kirjoittavilla nuorilla ihmisillä on usein harhakuva, että heidän elämänsä kiinnostaa suurempaakin yleisöä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tuon live-version, en tiedä, mitä te olette kuunnelleet. Mutta mun mielestä kappale ja Saaran ääni olivat oikein kauniita. Ainoa, josta en oikein pitänyt olivat ne "what do we do what do we do" -kohdat. Muuten mun mielestä oikein kaunis ja sielukas kappale. Ja Saarahan laulaa todella upeasti livevedoissaankin, mikä ei ole laulajienkaan keskuudessa itsestäänselvää. Ja taustaltani en ole mikään superfani, vaan ihan "tavis-seuraaja": innoissani seurasin Saaraa X Factorissa, vaikka hän herättääkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Monikin kappale saattaa olla "kaunis" ja "upea". Harva kappale on hitti. Ja usea ihminen tunnistaa hitin silloin kun sen kuulee, joko tunnistaa tietoisesti tai tiedostamattaan esimerkiksi siten, että huomaa kuuntelevan samaa kipaletta uudelleen ja uudelleen ja se jää päähän soimaan. Tämä räpellys oli yhtä mieleenpainuva kuin festareilta ostettu vetistynyt grillimakkara. Sitä ei jää kaipaamaan eikä sen kanssa halua olla enää koskaan missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten joka ketjussa puhutaan Saaran levysopimuksesta ja linkataan biisejä jos mitään biisejä ei ole tulossakaan?
Minusta on rienausta verrata jotakuta Saaraa Kate Bushiin, tai jonkun kopioida Bushia kun on vaan yksi Kate Bush. One and only. ❤ Muut on jotain köyhänmiehen piraattikopioita. Tossa se Saara niin vikaan meneekin, kun jäljittelee muita. Sarah Brightman, Eden ja Kate Bush puskee niin selkeästi Saaran tekemisistä. Brightman eeppisine rakkauspoppineen on varmaan Saaran suurin esikuva, vaikkei ole ääneen sanonut, mut selkeesti sitä tavoitellaan. Brightmanin ( ja Bushin myös) säteily ja upeus ja soundi vaan puuttuu niin totaalisesti, ja rekkamiessivukalju vielä korostaa epänaisellisuutta ja miesmäistä lesboutta. Miksi helv. se teki tollasen...Lambertin rinnalla huomas että oli tätä miehekkäämpi ja kovapiirteisempi. Miksi korostaa kovuutta? Liika tumma huulipuna ja muu meikki vaan korostaa ohuita huulia ja miesmäisyyttä.
Vika ei ole laulupuolella ja taidoissa vaan latteissa biiseissä ja karisman ja seksikkyyden puutteessa. Kun niitä löytyy niin artisti voi esiintyä vaikka jätesäkissä, eikä seksikkyys häviä. Kehon kieli ja esiintyminen on teennäistä ja kliseistä, peilin eessä yliharjoiteltua.
Kaikki spontaanius puuttuu. Saara esittelee lauluääntään, mut ei ole läsnä eikä tunnetasolla saa mitään kontaktia. Laulunopettaja, esittäjä. Laulukone, jukeboxi. Ei artisti. Ei jatkoon, sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten joka ketjussa puhutaan Saaran levysopimuksesta ja linkataan biisejä jos mitään biisejä ei ole tulossakaan?
Siis ihan tyypillinen Saara-ketju
Vierailija kirjoitti:
Minusta on rienausta verrata jotakuta Saaraa Kate Bushiin, tai jonkun kopioida Bushia kun on vaan yksi Kate Bush. One and only. ❤ Muut on jotain köyhänmiehen piraattikopioita. Tossa se Saara niin vikaan meneekin, kun jäljittelee muita. Sarah Brightman, Eden ja Kate Bush puskee niin selkeästi Saaran tekemisistä. Brightman eeppisine rakkauspoppineen on varmaan Saaran suurin esikuva, vaikkei ole ääneen sanonut, mut selkeesti sitä tavoitellaan. Brightmanin ( ja Bushin myös) säteily ja upeus ja soundi vaan puuttuu niin totaalisesti, ja rekkamiessivukalju vielä korostaa epänaisellisuutta ja miesmäistä lesboutta. Miksi helv. se teki tollasen...Lambertin rinnalla huomas että oli tätä miehekkäämpi ja kovapiirteisempi. Miksi korostaa kovuutta? Liika tumma huulipuna ja muu meikki vaan korostaa ohuita huulia ja miesmäisyyttä.
Vika ei ole laulupuolella ja taidoissa vaan latteissa biiseissä ja karisman ja seksikkyyden puutteessa. Kun niitä löytyy niin artisti voi esiintyä vaikka jätesäkissä, eikä seksikkyys häviä. Kehon kieli ja esiintyminen on teennäistä ja kliseistä, peilin eessä yliharjoiteltua.
Kaikki spontaanius puuttuu. Saara esittelee lauluääntään, mut ei ole läsnä eikä tunnetasolla saa mitään kontaktia. Laulunopettaja, esittäjä. Laulukone, jukeboxi. Ei artisti. Ei jatkoon, sori.
Saara näyttää välillä aivan drag queeniltä.
Merin kanssa se erityisesti korostuu. Nainen näyttää pukeutuneen mieheksi ja mies naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Saaralta ei ole tulossa singlea niin harvemmin Warnerin sivuilta löytyy kuvia ja tietoja näistä artisteista. Yleensä ilmestyvät sitten, kun jotain on kirjaimellisest tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos Saaralta ei ole tulossa singlea niin harvemmin Warnerin sivuilta löytyy kuvia ja tietoja näistä artisteista. Yleensä ilmestyvät sitten, kun jotain on kirjaimellisest tapahtumassa.
Warnern sivuilla julkistetaan myös sopimuksen tehneet. Saaraa ei näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä biisi oli hyvä ja jäi päähän soimaan. Kaunis melodia ja tuli mieleen Kate Bush. Tuo oli akustinen liveversio, studioversioon toivon vähemmän voihkintaa ja tietty hyvää menoa instrumentaalipuolella. Jatkoon!
Tossa se vika onkin. Mistään ei tule mieleen Saara Aalto. Jos haluan kuulla Kate Bushia, kuuntelen Kate Bushia, en häntä jäljittelevää Saara Aaltoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on rienausta verrata jotakuta Saaraa Kate Bushiin, tai jonkun kopioida Bushia kun on vaan yksi Kate Bush. One and only. ❤ Muut on jotain köyhänmiehen piraattikopioita. Tossa se Saara niin vikaan meneekin, kun jäljittelee muita. Sarah Brightman, Eden ja Kate Bush puskee niin selkeästi Saaran tekemisistä. Brightman eeppisine rakkauspoppineen on varmaan Saaran suurin esikuva, vaikkei ole ääneen sanonut, mut selkeesti sitä tavoitellaan. Brightmanin ( ja Bushin myös) säteily ja upeus ja soundi vaan puuttuu niin totaalisesti, ja rekkamiessivukalju vielä korostaa epänaisellisuutta ja miesmäistä lesboutta. Miksi helv. se teki tollasen...Lambertin rinnalla huomas että oli tätä miehekkäämpi ja kovapiirteisempi. Miksi korostaa kovuutta? Liika tumma huulipuna ja muu meikki vaan korostaa ohuita huulia ja miesmäisyyttä.
Vika ei ole laulupuolella ja taidoissa vaan latteissa biiseissä ja karisman ja seksikkyyden puutteessa. Kun niitä löytyy niin artisti voi esiintyä vaikka jätesäkissä, eikä seksikkyys häviä. Kehon kieli ja esiintyminen on teennäistä ja kliseistä, peilin eessä yliharjoiteltua.
Kaikki spontaanius puuttuu. Saara esittelee lauluääntään, mut ei ole läsnä eikä tunnetasolla saa mitään kontaktia. Laulunopettaja, esittäjä. Laulukone, jukeboxi. Ei artisti. Ei jatkoon, sori.
Saara näyttää välillä aivan drag queeniltä.
Merin kanssa se erityisesti korostuu. Nainen näyttää pukeutuneen mieheksi ja mies naiseksi.
Totta. Saara näytti jossain vaiheessa prinsessamekkoon pukeutuneelta Karri Kiveltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on rienausta verrata jotakuta Saaraa Kate Bushiin, tai jonkun kopioida Bushia kun on vaan yksi Kate Bush. One and only. ❤ Muut on jotain köyhänmiehen piraattikopioita. Tossa se Saara niin vikaan meneekin, kun jäljittelee muita. Sarah Brightman, Eden ja Kate Bush puskee niin selkeästi Saaran tekemisistä. Brightman eeppisine rakkauspoppineen on varmaan Saaran suurin esikuva, vaikkei ole ääneen sanonut, mut selkeesti sitä tavoitellaan. Brightmanin ( ja Bushin myös) säteily ja upeus ja soundi vaan puuttuu niin totaalisesti, ja rekkamiessivukalju vielä korostaa epänaisellisuutta ja miesmäistä lesboutta. Miksi helv. se teki tollasen...Lambertin rinnalla huomas että oli tätä miehekkäämpi ja kovapiirteisempi. Miksi korostaa kovuutta? Liika tumma huulipuna ja muu meikki vaan korostaa ohuita huulia ja miesmäisyyttä.
Vika ei ole laulupuolella ja taidoissa vaan latteissa biiseissä ja karisman ja seksikkyyden puutteessa. Kun niitä löytyy niin artisti voi esiintyä vaikka jätesäkissä, eikä seksikkyys häviä. Kehon kieli ja esiintyminen on teennäistä ja kliseistä, peilin eessä yliharjoiteltua.
Kaikki spontaanius puuttuu. Saara esittelee lauluääntään, mut ei ole läsnä eikä tunnetasolla saa mitään kontaktia. Laulunopettaja, esittäjä. Laulukone, jukeboxi. Ei artisti. Ei jatkoon, sori.
Saara näyttää välillä aivan drag queeniltä.
Merin kanssa se erityisesti korostuu. Nainen näyttää pukeutuneen mieheksi ja mies naiseksi.
Totta. Saara näytti jossain vaiheessa prinsessamekkoon pukeutuneelta Karri Kiveltä.
Toden totta. Täydellinen yhdennäköisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tuon live-version, en tiedä, mitä te olette kuunnelleet. Mutta mun mielestä kappale ja Saaran ääni olivat oikein kauniita. Ainoa, josta en oikein pitänyt olivat ne "what do we do what do we do" -kohdat. Muuten mun mielestä oikein kaunis ja sielukas kappale. Ja Saarahan laulaa todella upeasti livevedoissaankin, mikä ei ole laulajienkaan keskuudessa itsestäänselvää. Ja taustaltani en ole mikään superfani, vaan ihan "tavis-seuraaja": innoissani seurasin Saaraa X Factorissa, vaikka hän herättääkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Monikin kappale saattaa olla "kaunis" ja "upea". Harva kappale on hitti. Ja usea ihminen tunnistaa hitin silloin kun sen kuulee, joko tunnistaa tietoisesti tai tiedostamattaan esimerkiksi siten, että huomaa kuuntelevan samaa kipaletta uudelleen ja uudelleen ja se jää päähän soimaan. Tämä räpellys oli yhtä mieleenpainuva kuin festareilta ostettu vetistynyt grillimakkara. Sitä ei jää kaipaamaan eikä sen kanssa halua olla enää koskaan missään tekemisissä.
En tätä hitiksi väittänytkään, mutta mielestäni se oli kaunis ja kyllä ihan mielelläni kuuntelisin sen uudelleen, varmaan kuuntelenkin. Ja faktahan on, että millaisen tahansa kappaleen Saara olisi esittänyt tuossa, olisi se täällä haukuttu oksettavimnaksi räpellykseksi ikinä, juurikin "vetistyneeksi grillimakkaraksi". Jos tuntee syvää vihaa jotakuta kohtaan, niin harvoin onnistuu säilyttämään objektiivisuutensa. Ymmärrän, että Saara herättää ristiriitaisia fiiliksiä, mutta ehkä kannattaisi käydä ulkona haukkaamassa happea?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten joka ketjussa puhutaan Saaran levysopimuksesta ja linkataan biisejä jos mitään biisejä ei ole tulossakaan?
Voi niitä olla tulossa kuten tuli joskus aikoinaan No Fear. Niiden tulo ei kuitenkaan tarkoita että sen jälkeen maailmaan laskeutuu rauha, kaikki vitsaukset poistuvat, ja että hänestä tulee megastara. Nythän näiden "uusien biisien tuleminen" tunnutaan automaattisesti rinnastavan johonkin koko maailmaa järisyttävään tapahtumaan, vaikka totuus on, historiaan perustuen, että tämä "kaunisääninen", "upea", "rohkea" ja "oma itsensä" oleva laulaja uusine jankutuksineen järisyttää korkeintaan keijukerholaisten supistajalihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tuon live-version, en tiedä, mitä te olette kuunnelleet. Mutta mun mielestä kappale ja Saaran ääni olivat oikein kauniita. Ainoa, josta en oikein pitänyt olivat ne "what do we do what do we do" -kohdat. Muuten mun mielestä oikein kaunis ja sielukas kappale. Ja Saarahan laulaa todella upeasti livevedoissaankin, mikä ei ole laulajienkaan keskuudessa itsestäänselvää. Ja taustaltani en ole mikään superfani, vaan ihan "tavis-seuraaja": innoissani seurasin Saaraa X Factorissa, vaikka hän herättääkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Monikin kappale saattaa olla "kaunis" ja "upea". Harva kappale on hitti. Ja usea ihminen tunnistaa hitin silloin kun sen kuulee, joko tunnistaa tietoisesti tai tiedostamattaan esimerkiksi siten, että huomaa kuuntelevan samaa kipaletta uudelleen ja uudelleen ja se jää päähän soimaan. Tämä räpellys oli yhtä mieleenpainuva kuin festareilta ostettu vetistynyt grillimakkara. Sitä ei jää kaipaamaan eikä sen kanssa halua olla enää koskaan missään tekemisissä.
En tätä hitiksi väittänytkään, mutta mielestäni se oli kaunis ja kyllä ihan mielelläni kuuntelisin sen uudelleen, varmaan kuuntelenkin. Ja faktahan on, että millaisen tahansa kappaleen Saara olisi esittänyt tuossa, olisi se täällä haukuttu oksettavimnaksi räpellykseksi ikinä, juurikin "vetistyneeksi grillimakkaraksi". Jos tuntee syvää vihaa jotakuta kohtaan, niin harvoin onnistuu säilyttämään objektiivisuutensa. Ymmärrän, että Saara herättää ristiriitaisia fiiliksiä, mutta ehkä kannattaisi käydä ulkona haukkaamassa happea?
Minä pidin valtavasti x factor -esityksistä.
Jos hän tekee huonoa jälkeä, se pitää voida sanoa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tuon live-version, en tiedä, mitä te olette kuunnelleet. Mutta mun mielestä kappale ja Saaran ääni olivat oikein kauniita. Ainoa, josta en oikein pitänyt olivat ne "what do we do what do we do" -kohdat. Muuten mun mielestä oikein kaunis ja sielukas kappale. Ja Saarahan laulaa todella upeasti livevedoissaankin, mikä ei ole laulajienkaan keskuudessa itsestäänselvää. Ja taustaltani en ole mikään superfani, vaan ihan "tavis-seuraaja": innoissani seurasin Saaraa X Factorissa, vaikka hän herättääkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Monikin kappale saattaa olla "kaunis" ja "upea". Harva kappale on hitti. Ja usea ihminen tunnistaa hitin silloin kun sen kuulee, joko tunnistaa tietoisesti tai tiedostamattaan esimerkiksi siten, että huomaa kuuntelevan samaa kipaletta uudelleen ja uudelleen ja se jää päähän soimaan. Tämä räpellys oli yhtä mieleenpainuva kuin festareilta ostettu vetistynyt grillimakkara. Sitä ei jää kaipaamaan eikä sen kanssa halua olla enää koskaan missään tekemisissä.
En tätä hitiksi väittänytkään, mutta mielestäni se oli kaunis ja kyllä ihan mielelläni kuuntelisin sen uudelleen, varmaan kuuntelenkin. Ja faktahan on, että millaisen tahansa kappaleen Saara olisi esittänyt tuossa, olisi se täällä haukuttu oksettavimnaksi räpellykseksi ikinä, juurikin "vetistyneeksi grillimakkaraksi". Jos tuntee syvää vihaa jotakuta kohtaan, niin harvoin onnistuu säilyttämään objektiivisuutensa. Ymmärrän, että Saara herättää ristiriitaisia fiiliksiä, mutta ehkä kannattaisi käydä ulkona haukkaamassa happea?
Niin, tämä kahtiajakohan erityisesti tällä palstalla näyttää vallitsevan sinun mielestäsi. Eli tekipä Saara mitä hyvänsä niin täällä häntä vain mollataan ja poljetaan. Ja vastaavasti sinä olet täällä puolustamassa, että Saaran biisit on kauniita, joita ihan mielellään kuuntelet uudelleen ja me muut ollaan ihan paskoja. Sopisiko sinulle, että me kaikki saadaan olla ja tehdä ihan mitä me halutaan? Jos sopii niin jatketaan samaan malliin, me kerrotaan aidosti omista tuntemuksista, sinä julistat meidän tuntemuksien tekevän meistä ällöttäviä ja iljettäviä ihmisiä ja sen jälkeen räpytät ilmianna-nappia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blue Eyes on paljon parempi kuin uskalsin odottaa ja Saara laulaa tosi kauniisti. Mantrainen what do we do toimii tosi hyvin.
Myös moni muu on samaa mieltä, näkee räjähdysmäisesti ylös ampuneista kuuntelukerroista.
Uteliaisuudesta tietenkin. Kertakuuntelu riittää tota.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
On maininta sekä Facebookissa että Twitterissä. BBC:n ohjelmasta epävirallisesti tallennettuun YouTube-videoon ei voi laittaa linkkiä.
Elämässä ja ammatissa epäonnistuneilla muusikoilla on yleensä mikroskooppisen pieni kyrpä, mikä aiheuttaa syvää kaunaa ja katkeruutta.