Lue keskustelun säännöt.
Perheenne asumisen huipentuma?
29.10.2017 |
Meidän perheelle on huipentuma, kun saimme hankituksi tarpeeksi ison kerrostalokodin perheellemme, alueelta jolta ei tahtonut löytyä tarpeeseemme riittävän tilavia asuntoja.
Teimme pintaremontin ja muutimme. Olemme tyytyväisiä. Näkymät ikkunoista, valoisuus, kodin pohjapiirros, naapurit ja sijainti miellyttävät. Uudehko asunto-osakeyhtiökin.
Tässä on hyvä lastemme kasvaa ja jos tahtovat, niin vielä täysi-ikäisinäkin, kun opiskelevat. Tämän jälkeen asuntomme koko tulee laskemaan. Neliöitä on nyt 117,5 m2. Erityisen tyytyväinen olen, ettei meidän tarvinnut siirtyä toiselle alueelle ja ehkä omakotitaloonkin.
Kommentit (2)
Asumisen huipentuma?
Kunakin hetkenä juuri se koti jossa on asuttu. Nuorena naisena poikaystävän kanssa ensimmäinen vuokra-asunto, sitten perheen kasvaessa se seuraava, vähän isompi. Unelman yksi täyttymys oli omakotitalo, joka rakennettiin maalle. Elämä eteni, tapahtui asioita, päädyttiin eroon. Oli onnellista ostaa oma neljä huonetta ja keittiö - vaikkakin velkainen - hyvältä alueelta; sinne muutettiin lasten kanssa, kun mies halusi pitää sen talon. (itselleni sinne jääminen yksinhuoltajana olisi ollut lähinnä sosiaalinen itsemurha).
Nykyisen miehen kanssa ostettiin tämä talo missä nyt asutaan. Kuopukseni muutti tänne kanssamme, ja on jo aikapäiviä muuttanut poiskin. Olemme jälleen muuttamassa. Melkein sadan neliön kolmio, mukavassa kerrostalolähiössä, palvelut lähellä. Tuntuu hyvältä. Talomme osti nuori pariskunta, vauva tulossa.
Huipentuma on elämä, ei asunto. Ihmiset on se asia, joka tekee asunnosta kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisen kotitalon löytyminen. Takana oli useita vuosia, useita vuokra-asuntoja, viisi kaupunkia joista kaksi ulkomailla. Alkoi olla takki tyhjä resuamisen kanssa. Mutta tämä maalaistalo palkitsi kaikki vaivat, ja tästä tuli myös lastemme ensimmäinen koti.