Lapsi, joka ei usko joulupukkiin?
Meillä yksi kolmesta lapsesta ei usko joulupukkiin/tonttuihin. Muut haluavat vielä uskoa. Ongelma on se, että tästä yhdestä uhkaa tulla ilonpilaaja omine juttuineen.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Loogisesti ajattelevalle lapselle on turha yrittää selittää, että kyllä se joulupukki nyt vaan on olemassa, kun en itsekään oikeasti ole koskaan siihen uskonut. Tuntuisi myös väärältä pilata satuihin uskovien lasten ilo kertomalla, että kyllä tämä yksi lapsi nyt vaan on oikeassa.
Vai olisiko paras selittää loogiselle lapselle, että se joulupukin tulo on eräänlainen näytelmä, jossa me kaikki esitämme oman roolimme? Ikkunoista kurkkivat tontut ovat meidän yhteinen leikkimme, jota leikimme aina joulun alla?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Tarjoilit siis hänelle sadun totena, kunnes itse tajusi kysyä, kerroitko silloin totuuden kun ekan kerran kyseenalaisti?
Eikö tuo sinusta ole valehtelua?
Voit ajatella toki niin, ja tehdä omiesi kanssa kuten parhaakai näet. Meillä on lämmin suhde teini-ikäiseni kanssa, en edelleenkään pidä satua valheena. Muuten elämässä suosin mummin viisautta "Parempi huonompikin totuus, kuin valkoinenkaan valhe".
Mitä kerroit lapsillesi muuten Jumalasta?
Mitä sinä puolestasi lapsille jankuttajista?
Ei sillä ole lapsia.
Kommenttisi on satua. On minulla kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Mua taas surettaa mustavalkoisesti ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On törkeää uskotella lapsille, että pukki on olemassa.
Tämä joulupukki asia nyt on vain jäävuoren huippu.
Valehtelu on se mikä on törkeää.
Entä jos lapsi antaa sinulle lahjaksi jonkun tekemänsä epämääräisen möykyn? Saako silloin valehdella että on hieno vai pitääkö sanoa että ootpas huono askartelemaan?
Sinustako ainoat vaihtoehdot ovat joko valehtelu tai moukkamaisuus?
No mitä sanoisit?
Kiittäisin ja kysyisin mikä se on, kehuisin jos jotain kehitystä olisi tapahtunut edellisestä "möykystä", jos ei niin sanoisin, että hyvä kun harjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Mua taas surettaa mustavalkoisesti ajattelevat.
Mikä mielestäsi sitten on totuuden ja valheen välimuoto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Mua taas surettaa mustavalkoisesti ajattelevat.
Mikä mielestäsi sitten on totuuden ja valheen välimuoto?
satu
Ei mun maailmaa järkyttänyt tieto siitä, ettei pukkia ole. Se on ihana perinne, naapurin pappa tulee aina meille pukiksi, se on yksi lahja itsessään meille, vaikka ollaankin jo teinejä. Tunnelma on tärkeintä 🎅
Me ei koskaan satuiltu lapselle joulupukista eikä hän se millään tavalla pilannut hänen jouluaan. Jo pienestä hän oli mukana paketoimassa toisille meneviä joululahjoja ja se oli meille yhteistä mukavaa puuhaa. Minusta on parempi, että lapsi tietää keneltä lahjat tulevat, että osaa sitten arvostaa ja olla kiitollinen.
Koskaan ei silti puututtu muiden lasten uskomuksiin vaan annettiin heidän uskoa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Mua taas surettaa mustavalkoisesti ajattelevat.
Mikä mielestäsi sitten on totuuden ja valheen välimuoto?
satu
Eivätkö sadut sitten ole lapsille haitallisia, mikäli ne hämärtävät totuuden ja valheen rajaa?
Minä lopetin Joulupukkiin uskomisen 7-vuotiaana mutta leikin että uskoin vielä niin kauan kuin pikkuveli uskoi. Muutaman vuoden kuluttua sekin älysi ettei Joulupukkia ole ja päätti kertoa minullekkin totuuden :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Mua taas surettaa mustavalkoisesti ajattelevat.
Mikä mielestäsi sitten on totuuden ja valheen välimuoto?
satu
Eivätkö sadut sitten ole lapsille haitallisia, mikäli ne hämärtävät totuuden ja valheen rajaa?
en tiedä? Onko sinulla kokemusta asiasta? Onko sinulle käynyt niin, kun asia on sinulle näin tärkeä?
Työssäni ja perhepiirissä en ole nähnyt lapselle noim tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Mua taas surettaa mustavalkoisesti ajattelevat.
Mikä mielestäsi sitten on totuuden ja valheen välimuoto?
satu
Eivätkö sadut sitten ole lapsille haitallisia, mikäli ne hämärtävät totuuden ja valheen rajaa?
en tiedä? Onko sinulla kokemusta asiasta? Onko sinulle käynyt niin, kun asia on sinulle näin tärkeä?
Työssäni ja perhepiirissä en ole nähnyt lapselle noim tapahtuvan.
Etkö sitten erota oikeaa väärästä tai väärää oikeasta?
On kokemusta, samalla valheen täyttämällä planeetalla minäkin olen.
Valheilla on paljon paljon haitallisemmat vaikutukset kuin moni ymmärtääkään, jo niistä niin sanotuista "valkoisista valheista" lähtien.
Sinustako se ei ole tärkeää miten me lapset kasvatamme?
"Työssäni ja perhepiirissä en ole nähnyt lapselle noim tapahtuvan."
Ehkä sadut ovat sokaisseet sinutkin.
Nämä joulupukkia valheena pitävät ovat varmaan samoja, jotka keuhkasivat toisessa ketjussa ettei raskaudesta saa onnitella 🙄Mahtaa olla ankea elämä kun kaiken pitää olla niin haudan vakavaa ettei vaan kukaan traumatisoidu. Montako joulupukki "valheesta" loukkaantunutta oikeasti tiedätte?
Oikeasti haitallinen valhe olisi se, että kerrotaan että pukki tulee, mutta ei sitten tulekkaan. Tällaisia laiskoja ja saamattomia vanhempia on. Toinen trauma olisi se, että saisi oikeasti risuja lahjaksi.
No mitä sanoisit?