Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi, joka ei usko joulupukkiin?
29.10.2017 |
Meillä yksi kolmesta lapsesta ei usko joulupukkiin/tonttuihin. Muut haluavat vielä uskoa. Ongelma on se, että tästä yhdestä uhkaa tulla ilonpilaaja omine juttuineen.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Loogisesti ajattelevalle lapselle on turha yrittää selittää, että kyllä se joulupukki nyt vaan on olemassa, kun en itsekään oikeasti ole koskaan siihen uskonut. Tuntuisi myös väärältä pilata satuihin uskovien lasten ilo kertomalla, että kyllä tämä yksi lapsi nyt vaan on oikeassa.
Vai olisiko paras selittää loogiselle lapselle, että se joulupukin tulo on eräänlainen näytelmä, jossa me kaikki esitämme oman roolimme? Ikkunoista kurkkivat tontut ovat meidän yhteinen leikkimme, jota leikimme aina joulun alla?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Uskon että kaikki lapset ehkä ihan pienimpiä lukuun ottamatta tietävät jollain tasolla, että joulupukki ei ole todellinen. Oma viisivuotiaani esitti jo viime jouluna varsin kiperiä kysymyksiä joulupukin olemuksesta: miksi joulupukin koko ja parran pituus vaihtelivat (markettipukki, kirjaston joulupukki, tv-pukki ja kotona käynyt olivat tietenkin kaikki hieman eri näköisiä), miksi kotona käynyt käytti samaa partavettä kuin pappa, miksi varsinkin aikuiset ihmiset ostavat toisilleen joululahjoja jos pukki kerran tuo niitä ilmaiseksi...
Jatkoitko valehtelua vai kerroitko totuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut ikinä joulupukkiin. Kun olin pieni ja olimme mummolassa, jossa muut lapset uskoivat (eivät ainoastaan pienemmät vaan paljon isommatkin), niin minulle yksinkertaisesti sanottiin että koska muut uskovat niin en saa kertoa kuka on joulupukki jne. Kivaa sitä oli seurata vaikka minulle oli aina selvää kuka esitti joulupukkia, näin tekoparran jne. Silti mukavat muistot mummolajouluista.
Miten se vaikutti sitten kasvuusi?
Vaikenetko yhä kertomasta totuutta, ettei jollekkin tule pahamieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Joulupukki homma on niin selvästi satua, että lapsi tajuaa asian oikean laidan ihan itsestään kun kasvaa. Meidän 7v. Kertoi mulle naureskellen että oli nyt tajunnut ettei joulupukki vaan voi olla totta, ja kaverit oli olleet samaa mieltä. Leikin yllättynyttä, että eikai, ja keroin että minustakin jotkut pukit näyttää kyllä hiukan oudoilta. Lapsesta oli vain hauskaa kun minä muka uskon joulupukkiin. Ei kyseessä ole mikään valhe, vaan leikki. muistan myös omasta lapsuudesta sen jännän kutkuttavan tunteen, kun koko joulunalusajan olin uhonnut että vedän pukilta tekoparta pois, mutta kun pukki sitten tuli, en ollutkaan enää ihan varma onko se sittenkään tekoparta :D Usein pappa oli pukeutunut pukiksi, mutta kun aloin epäillä, vanhemmat palkkasivatkin vieraan pukin. Teininä sitten olin itse pukkina. Rakastan joulua edelleen, ja aijon pitää yllä joulun taikaa myös omassa perheessäni.
Kyllä on kasvatuksessa ollut jotain muutakin vikaa jos lapsi epäilee että vanhemmat on valehdelleet muutakin kuun joulupukin olemassa olon ja menettävät luottamuksen vanhempiin joulupukin takia!
Me ollaan kerrottu että joulupukki tuo lahjat, siinä ei ole mitään valhetta edes koska joulupukki ne meille tuo. Pienenä katsoivat taivaalle tuleeko pukki poroilla mutta sitten nauroivat katketakseen kun pukki tulikin pakettiautolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On törkeää uskotella lapsille, että pukki on olemassa.
Juu aivan hirveää, sama kuin joku kertoo lapsille että isi antaa vauvan siemenen äidille ja sitten tulee sisarus. Kyllä se pitää sanoa että isä panee joka ilta äitiä ja kun ei käytetä kortsua niin mällit menee sisään ja siitä syntyy sitten ehkä uusi ihmisen alku.
Tutitkaan mihinkään tuttiritarille mene, ne heitetään roskiin.
Kun ihminen kuolee, se mätänee maahan ja madot syö..
Kaikki vaan kerrotaan totuuden mukaisesti..
Mä aloin epäillä asiaa lapsena. Ensinnäkin aikuisista näki kun niitä nauratti kovasti asiasta puhuessaan ja se jo sai epäilemään jotain peliä. Sitten kun tarkkailin joulupukkia niin huomasin hänet sukulaiseksi. Vanhoissa valokuvissa näkyy kuinka taaperona avaan pakettia ja samalla pää kenossa ja silmät viirussa tarkkailen joulupukkia.
Suurin osa lapsista varmasti huomaa asian ihan itse eikä mitään "joulupukkiuskoa" ole oikeasti olemassakaan, ellei lapsi ole vähän hidas. Miettikää nyt itse. Lapsena sitä tarkkailee ihmisiä tosi tiukasti ja joulupukilla on yleensä todella pahvinen ja epäuskottavan näköinen naamari kasvoillaan.
Jos yksi lapsista on asian huomannut niin juttele hänen kanssaan kuin aikuinen aikuiselle. Hän todennäköisesti arvostaa sitä ja tykkää kun saa olla osallisena "aikuisten pelissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Tarjoilit siis hänelle sadun totena, kunnes itse tajusi kysyä, kerroitko silloin totuuden kun ekan kerran kyseenalaisti?
Eikö tuo sinusta ole valehtelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Tarjoilit siis hänelle sadun totena, kunnes itse tajusi kysyä, kerroitko silloin totuuden kun ekan kerran kyseenalaisti?
Eikö tuo sinusta ole valehtelua?
Voit ajatella toki niin, ja tehdä omiesi kanssa kuten parhaakai näet. Meillä on lämmin suhde teini-ikäiseni kanssa, en edelleenkään pidä satua valheena. Muuten elämässä suosin mummin viisautta "Parempi huonompikin totuus, kuin valkoinenkaan valhe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On törkeää uskotella lapsille, että pukki on olemassa.
Tämä joulupukki asia nyt on vain jäävuoren huippu.
Valehtelu on se mikä on törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Tarjoilit siis hänelle sadun totena, kunnes itse tajusi kysyä, kerroitko silloin totuuden kun ekan kerran kyseenalaisti?
Eikö tuo sinusta ole valehtelua?
Voit ajatella toki niin, ja tehdä omiesi kanssa kuten parhaakai näet. Meillä on lämmin suhde teini-ikäiseni kanssa, en edelleenkään pidä satua valheena. Muuten elämässä suosin mummin viisautta "Parempi huonompikin totuus, kuin valkoinenkaan valhe".
Mitä kerroit lapsillesi muuten Jumalasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Tarjoilit siis hänelle sadun totena, kunnes itse tajusi kysyä, kerroitko silloin totuuden kun ekan kerran kyseenalaisti?
Eikö tuo sinusta ole valehtelua?
Voit ajatella toki niin, ja tehdä omiesi kanssa kuten parhaakai näet. Meillä on lämmin suhde teini-ikäiseni kanssa, en edelleenkään pidä satua valheena. Muuten elämässä suosin mummin viisautta "Parempi huonompikin totuus, kuin valkoinenkaan valhe".
Mitä kerroit lapsillesi muuten Jumalasta?
Mitä sinä puolestasi lapsille jankuttajista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On törkeää uskotella lapsille, että pukki on olemassa.
Tämä joulupukki asia nyt on vain jäävuoren huippu.
Valehtelu on se mikä on törkeää.
Entä jos lapsi antaa sinulle lahjaksi jonkun tekemänsä epämääräisen möykyn? Saako silloin valehdella että on hieno vai pitääkö sanoa että ootpas huono askartelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan vahempi joka näitä valheita suoltaa lapsilleen, miettinyt yhtään miten nuo valheet vaikuttaa lapsen luottamukseen vahempiaan kohtaan?
Kun kerran lapselle paljastuu, että vanhemmat valehteli joulupukista, niin mikä on lapsen ensimmäinen ajatus?
Minun kohdallani ei ainakaan vaikuttanut luottamukseen mitenkään, vaikka kyllä meilläkin joulupukkifantasiaa elettiin. En kokenut, että vanhemmat olisivat minut jotenkin pettäneet. En edes muista milloin totuus minulle valkeni, joulupukkiin uskominen jäi vain luontevasti iän mukana pois.
Totuus kuitenkin on se, että jos vanhempasi valehtelivat sinulle tässä yhdessä asiassa, että sinulle tulisi hyvä mieli ja kaikilla olisi mukavaa, niin he ovat hyvin todennäköisesti tehneet sen monen monen muunkin asian suhteen.
Joka on pienessä väärä, se on myös suuressa väärä.
Edelleen sadun kertominen ja valehtelu on eri asia. Ei pitäisi sekottaa asiaa. Nykyään ihmiset lukevat tutkimukset ja artikkelit ja ymmärtävät niistä mistä haluaa.
Siinä vaiheessa kun lapsi kysyy "onko joulupukki oikeesti totta? " ja aikuinen vakuuttaa että on , se on vasta valehtelua.
Jos aikuinen vastaa vaikka "se on mukava jouluinen ajatus/satumaailma, että jossain on pukki ja tonttuja", ei valhetta.
7
Mitä sinä kerroit omalle lapsellesi?
Senkin jo kerroin tuolla aiemmin 😊
Tarjoilit siis hänelle sadun totena, kunnes itse tajusi kysyä, kerroitko silloin totuuden kun ekan kerran kyseenalaisti?
Eikö tuo sinusta ole valehtelua?
Voit ajatella toki niin, ja tehdä omiesi kanssa kuten parhaakai näet. Meillä on lämmin suhde teini-ikäiseni kanssa, en edelleenkään pidä satua valheena. Muuten elämässä suosin mummin viisautta "Parempi huonompikin totuus, kuin valkoinenkaan valhe".
Mitä kerroit lapsillesi muuten Jumalasta?
Mitä sinä puolestasi lapsille jankuttajista?
Ei sillä ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On törkeää uskotella lapsille, että pukki on olemassa.
Juu aivan hirveää, sama kuin joku kertoo lapsille että isi antaa vauvan siemenen äidille ja sitten tulee sisarus. Kyllä se pitää sanoa että isä panee joka ilta äitiä ja kun ei käytetä kortsua niin mällit menee sisään ja siitä syntyy sitten ehkä uusi ihmisen alku.
Tutitkaan mihinkään tuttiritarille mene, ne heitetään roskiin.
Kun ihminen kuolee, se mätänee maahan ja madot syö..Kaikki vaan kerrotaan totuuden mukaisesti..
Ei sitä tarvitse irstaaksi ruveta, Totuuden voi kertoa lähes loputtomin sana kääntein.
Olisiko ihan mahdoton ajatus opettaa lapselle sitä, mikä on totta ja nauttimaan totuudesta arvona ylipäänsä? Mitä iloa on valehtelussa ja huijatuksi tulemisessa? Sääliksi käy lapset, joiden vanhemmat kertovat pelkkiä satuja totuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On törkeää uskotella lapsille, että pukki on olemassa.
Tämä joulupukki asia nyt on vain jäävuoren huippu.
Valehtelu on se mikä on törkeää.
Entä jos lapsi antaa sinulle lahjaksi jonkun tekemänsä epämääräisen möykyn? Saako silloin valehdella että on hieno vai pitääkö sanoa että ootpas huono askartelemaan?
Sinustako ainoat vaihtoehdot ovat joko valehtelu tai moukkamaisuus?
Alue: Aihe vapaa
ja tätä asiaa sivuan nyt uusimmassa viestissä. Poikani on muuten nyt 19 ja rakastaa edelleen joulua yhtä höpsönä kuin minäkin. Joten en hänen joulujaan sadulla tuhonnut.
7