Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset vinkuvat koko ajan?
28.10.2017 |
Tuli taas vietettyä päivää sukulaistytön kanssa. Hän on niitä lapsia, jotka vinkuvat koko ajan. "Yäää, mun sukka on ihan rytyssä. Yyy, miks aina mun pitää kantaa pulkkaa? Äääää, mun pompula on kadonnut..." Ihan älyttömän rasittavaa. Tuntuu että tyttö oikein manaa itselleen huonoa mieltä sillä vinkumisella ja surkuttelulla. Miksi ei voi sanoa vaikka että odottakaa, mä oikasen sukkani, voisko joku välillä vetää pulkkaa, oottakaa, mun pompula katosi, etsitään se jne.
Miksi joku vinkuu lähes aina? Mitä hyvää hän sillä saa?
Kommentit (15)
Etkö tiedä, mitä vinkuminen tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tottunut, että sillä vinkumisella saa huomiota.
Muuten ei saa huomiota. Vinkumalla saa kaiken läpi. Joten vinkumisesta on tullut jo tapa. Ei osaa edes ilmaista itseään muuten.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ei saa huomiota. Vinkumalla saa kaiken läpi. Joten vinkumisesta on tullut jo tapa. Ei osaa edes ilmaista itseään muuten.
Minulta ainakin saisi paljon paremmin huomiota pyytämällä tai sanomalla kuin vinkumalla. Esim. se sukkajuttu. Voin auttaa sukkien kanssa jos joku pyytää, mutta vinkumisen jatkuessa tekee vain mieli peittää korvansa ja jatkaa matkaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ei saa huomiota. Vinkumalla saa kaiken läpi. Joten vinkumisesta on tullut jo tapa. Ei osaa edes ilmaista itseään muuten.
Minulta ainakin saisi paljon paremmin huomiota pyytämällä tai sanomalla kuin vinkumalla. Esim. se sukkajuttu. Voin auttaa sukkien kanssa jos joku pyytää, mutta vinkumisen jatkuessa tekee vain mieli peittää korvansa ja jatkaa matkaa.
Ap
Niin sinun kanssa mutta kuinka monesti olet lapsen seurassa. Eli lapsi on oppinut kyseisen käyttäytymismallin vanhempien seurassa. Ottaa aikansa ja pitkäjänteisen työn että oppii eri käyttäytymismallin toisen aikuisen seurassa. Itselle tuttua. Hoidan lapsia työkseni monet lapset käyttäytyvät "normaalisti" seurassani, (koska vinkumalla ei saa extra huomiota pikemmin päinvastoin) kun vanhemmat tulevat paikalle vinkuminen alkaa välittömästi. Eli lapsella on kaksi eri käyttäytymismallia. Tämän toisen mallin oppimiseen menee vaan aikaa ja tarvitsee melkein päivittäisen näkemisen kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ei saa huomiota. Vinkumalla saa kaiken läpi. Joten vinkumisesta on tullut jo tapa. Ei osaa edes ilmaista itseään muuten.
Minulta ainakin saisi paljon paremmin huomiota pyytämällä tai sanomalla kuin vinkumalla. Esim. se sukkajuttu. Voin auttaa sukkien kanssa jos joku pyytää, mutta vinkumisen jatkuessa tekee vain mieli peittää korvansa ja jatkaa matkaa.
Ap
Niin sinun kanssa mutta kuinka monesti olet lapsen seurassa. Eli lapsi on oppinut kyseisen käyttäytymismallin vanhempien seurassa. Ottaa aikansa ja pitkäjänteisen työn että oppii eri käyttäytymismallin toisen aikuisen seurassa. Itselle tuttua. Hoidan lapsia työkseni monet lapset käyttäytyvät "normaalisti" seurassani, (koska vinkumalla ei saa extra huomiota pikemmin päinvastoin) kun vanhemmat tulevat paikalle vinkuminen alkaa välittömästi. Eli lapsella on kaksi eri käyttäytymismallia. Tämän toisen mallin oppimiseen menee vaan aikaa ja tarvitsee melkein päivittäisen näkemisen kuukausia.
Ennenkuin onnittelet itseäsi enempää: lapsi vinkuu niiden vanhempiensa edessä, koska voi ja uskaltaa. Ei lapsi tiedä, että se ärsyttää. Ei hän tajua, mitä on käsite: ärsyttävä tai mitkä ovat "hermot".
Vieraille, kuten sinulle he eivät vingu ja valita, koska sinä olet heille pelottava ja turvaton.
Sellainen lapsi, joka on jatkuvasti hiljaa ja tottelee vanhempia seisten selkä suorana, nöyristelee ja mukautuu aikuisille, on niin sanottu näkymätön lapsi, kaltoinkohdeltu lapsi, josta on syytä olla huolissaan.
Haluatte, että lapsi on reipas, hyväntuulinen ja tottelevainen?
Ei se ole lapsen tehtävä.
Lapsi on iloinen ja oma-aloitteinen vain omanikäistensä seurassa sitten kouluikäisenä. Aikuisia he pitävät lasten suojelijoina ja opettajina, eivätkä tavallisesti suhtaudu näihin kuten kaveriinsa.
Harvoin aikuinen saa nauttia tyytyväisten lasten seurassa niin, että nämä eivät koko ajan valita tai pyydä jotain. Näin käy joskus ohjatussa leikissä tai lautapeliä pelatessa. Muulloin aikuisen pitää sietää lapsen infantiilin aggressiivista käytöstä, mikäli yleensä aikoo kyetä olemaan lapsen läheinen aikuinen.
Tarhaoloissa lapsella ei ole niin turvallinen olo, kuin vanhempien kanssa. Vanhemmat eivät hylkää, eivätkä ota jotain toista syliin, jos lapsen ääni ärsyttää.
Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat tytöt 3 ja 4 vinkuvat. Päiväkoti vaan pahentaa. Kesälomalla huomaa, että vikinä vähenee..
Hirveän kuuloista meidänkin mielestä. Juuri kertomasi esimerkit kuvaa arkea hyvin. Märkä paita, jano, kivi kengässä, hukkunut pinni, toimimaton läppäri....
Tämä ap:n vinkuiita on pitkälle kouluikäinen ja muiden lastenkin mielestä tuo valitus oli todella ärsyttävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ei saa huomiota. Vinkumalla saa kaiken läpi. Joten vinkumisesta on tullut jo tapa. Ei osaa edes ilmaista itseään muuten.
Minulta ainakin saisi paljon paremmin huomiota pyytämällä tai sanomalla kuin vinkumalla. Esim. se sukkajuttu. Voin auttaa sukkien kanssa jos joku pyytää, mutta vinkumisen jatkuessa tekee vain mieli peittää korvansa ja jatkaa matkaa.
Ap
Niin sinun kanssa mutta kuinka monesti olet lapsen seurassa. Eli lapsi on oppinut kyseisen käyttäytymismallin vanhempien seurassa. Ottaa aikansa ja pitkäjänteisen työn että oppii eri käyttäytymismallin toisen aikuisen seurassa. Itselle tuttua. Hoidan lapsia työkseni monet lapset käyttäytyvät "normaalisti" seurassani, (koska vinkumalla ei saa extra huomiota pikemmin päinvastoin) kun vanhemmat tulevat paikalle vinkuminen alkaa välittömästi. Eli lapsella on kaksi eri käyttäytymismallia. Tämän toisen mallin oppimiseen menee vaan aikaa ja tarvitsee melkein päivittäisen näkemisen kuukausia.
Ennenkuin onnittelet itseäsi enempää: lapsi vinkuu niiden vanhempiensa edessä, koska voi ja uskaltaa. Ei lapsi tiedä, että se ärsyttää. Ei hän tajua, mitä on käsite: ärsyttävä tai mitkä ovat "hermot".
Vieraille, kuten sinulle he eivät vingu ja valita, koska sinä olet heille pelottava ja turvaton.Sellainen lapsi, joka on jatkuvasti hiljaa ja tottelee vanhempia seisten selkä suorana, nöyristelee ja mukautuu aikuisille, on niin sanottu näkymätön lapsi, kaltoinkohdeltu lapsi, josta on syytä olla huolissaan.
Haluatte, että lapsi on reipas, hyväntuulinen ja tottelevainen?
Ei se ole lapsen tehtävä.
Lapsi on iloinen ja oma-aloitteinen vain omanikäistensä seurassa sitten kouluikäisenä. Aikuisia he pitävät lasten suojelijoina ja opettajina, eivätkä tavallisesti suhtaudu näihin kuten kaveriinsa.Harvoin aikuinen saa nauttia tyytyväisten lasten seurassa niin, että nämä eivät koko ajan valita tai pyydä jotain. Näin käy joskus ohjatussa leikissä tai lautapeliä pelatessa. Muulloin aikuisen pitää sietää lapsen infantiilin aggressiivista käytöstä, mikäli yleensä aikoo kyetä olemaan lapsen läheinen aikuinen.
Tarhaoloissa lapsella ei ole niin turvallinen olo, kuin vanhempien kanssa. Vanhemmat eivät hylkää, eivätkä ota jotain toista syliin, jos lapsen ääni ärsyttää.
Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.
Aika pitkälti asiaa . On kuitenkin myös kyse siitä, vahvistavatko vanhemmat lapsen vinkuvaa käytöstä, eli saako lapsi vinkumisella tahtonsa lopulta läpi aina ja toistuvasti. Joka tapauksessa useimmat lapset vinkuvat toisinaan, se on hyvinkin normaalia.
Olen aikoinani hoitanut lapsia työkseni ja on pakko todeta, että lapset käyttäytyvät hyvin erilailla kotonaan kuin hoitopaikassa. Koti on niin turvalliseksi koettu, että siellä "uskaltaa" olla hankalakin. Ja niin asian tuleekin olla.
Hoitopaikassa lapset harvemmin ovat hankalia, ainakaan merkittävässä määrin. Siihen vaikuttaa sekä se, että kyse ei ole omasta kodista ja perheestä että ryhmäpaine. Eivät lapsetkaan halua "nolata itseään" muiden lasten läsnäollessa.
Kyse on myös lapsen luonteesta. Toiset lapset hakevat huomiota toisia enemmän, joten "vinkumisavaihe" voi jatkua lähemmäs esiteini-ikää saakka huolimatta siitä, onko sellaista käytöstä vahvistettu vanhempien taholta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap:n vinkuiita on pitkälle kouluikäinen ja muiden lastenkin mielestä tuo valitus oli todella ärsyttävää.
Ap
Mitä jos tälle isohkolle lapselle sanoisi ihan vakavasti, asiallisesti ja kahden kesken, että jos vinkuna jatkuu, hänellä ei tule koskaan olemaan ystäviä koska kukaan ei pidä vinkumisesta, kun se on jatkuvaa.
Ei monikaan tajua, että kantaa jotain huonoa tapaa. Minäkin kymmenvuotiaana mässytin purkkaa suu auki kaikkien suureksi ärsytykseksi, mutta kun joku sanoi siitä ihan ystävällisesti mutta faktana, lopetin sen. Lopetin purkan syömisen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas tiedän koko ajan vinkuvia ja valittavia teiniprinsessoja. Sama meno jatkuu kuin pienempänä, mutta sävyyn on tullut lisäksi vittuileva ja ylimielinen vivahde.
Toi käytös kannattaisi vanhempien lopettaa per heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap:n vinkuiita on pitkälle kouluikäinen ja muiden lastenkin mielestä tuo valitus oli todella ärsyttävää.
Ap
Mitä jos tälle isohkolle lapselle sanoisi ihan vakavasti, asiallisesti ja kahden kesken, että jos vinkuna jatkuu, hänellä ei tule koskaan olemaan ystäviä koska kukaan ei pidä vinkumisesta, kun se on jatkuvaa.
Ei monikaan tajua, että kantaa jotain huonoa tapaa. Minäkin kymmenvuotiaana mässytin purkkaa suu auki kaikkien suureksi ärsytykseksi, mutta kun joku sanoi siitä ihan ystävällisesti mutta faktana, lopetin sen. Lopetin purkan syömisen kokonaan.
Tälle on kyllä sanottu. Siskonsakin tänään sanoi vinkujalle että etkö sä muista, että lupasit äidille että et valita koko ajan. Itsekin sanoi että mun ei pitäisi valittaa, mutta yyyyy, tää on ihan hirveeeetä kun sukka on taaas rytyssä yyyyyyyy...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap:n vinkuiita on pitkälle kouluikäinen ja muiden lastenkin mielestä tuo valitus oli todella ärsyttävää.
Ap
Mitä jos tälle isohkolle lapselle sanoisi ihan vakavasti, asiallisesti ja kahden kesken, että jos vinkuna jatkuu, hänellä ei tule koskaan olemaan ystäviä koska kukaan ei pidä vinkumisesta, kun se on jatkuvaa.
Ei monikaan tajua, että kantaa jotain huonoa tapaa. Minäkin kymmenvuotiaana mässytin purkkaa suu auki kaikkien suureksi ärsytykseksi, mutta kun joku sanoi siitä ihan ystävällisesti mutta faktana, lopetin sen. Lopetin purkan syömisen kokonaan.
Tälle on kyllä sanottu. Siskonsakin tänään sanoi vinkujalle että etkö sä muista, että lupasit äidille että et valita koko ajan. Itsekin sanoi että mun ei pitäisi valittaa, mutta yyyyy, tää on ihan hirveeeetä kun sukka on taaas rytyssä yyyyyyyy...
Ap
Tätä vinkumista ei saisi palkita mitenkään. Ei muistutella, ei kommentoida vinkumista. Tehokkainta on, kun perhe poistuu toisiin tiloihin tekemään yhdessä jotain juttua ja vinkuja jää vinkumaan yksin saamatta mitään huomiota. Jos tulee perässä, sanotaan että vinguntaa ei haluta kuunnella eikä vinkujan kanssa olla, mars pois huoneesta.
Kuulosta julmalta, mutta tällä huono tapa lähtee alle viikossa. Kukaan ei halua tulla suljetuksi ulos ryhmästä saati perheestä.
Vinku vinku. On kiva ärsyttää muita.