Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Ei tikkaaminen ole kirurgin töitä, leikkaaminen on. Ompelun voi tehdä leikkauksessa vaikka opiskelija.
Ja käsityön oppii vain tekemällä. Kokenut kätilö voi olla sairaalan paras ompelija.
Tikkaaminen!
Puhutko vaateompelusta?
En jää väittelemään kanssasi, koska älysi ei tunnu riittävän suomenkielisen tekstin ymmärtämiseen.
Oletkohan itse kätilö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Kätilön ammattitaitoon kuuluu arvioida mitkä tapaukset lähetetään leikkaussaliin ommeltavaksi. Katsovat mitä on revennyt, kyllä he tietävät mitä saavat ja osaavat itse ommella.
Eikö mene perille?
Kätilö ei ole kirurgi: jos joku joutuu kätilön ompelemaksi, siitä on paikallaan tehdä rikosilmoitus.Kätilön mielipiteellä tässä asiassa ei ole väliä.
Tosin kyllä, kenenkään ei pidä suostua tekemään työtä, johon ei ole koulutusta.Eli voi olla, että tällaisessa tapauksessa syytteeseen joutuu tehtävien jaosta vastaavan lisäksi myös henkilö, joka ottaa suorittaakseen työn johon ei ole pätevä. Eli kätilö.
Rohkeasti ja aktiivisesti vain tekemään valituksia sairaalan johdolle ja rikosilmoituksia poliisille ja lakialoitteita eduskunnalle.
Leikkauksessahan sut voi ommella vaikka opiskelija, ja jos olet tajuton, et tiedä siitä mitään. Tee ihmeessä rikosilmoitus, katsotaan miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Ei tikkaaminen ole kirurgin töitä, leikkaaminen on. Ompelun voi tehdä leikkauksessa vaikka opiskelija.
Ja käsityön oppii vain tekemällä. Kokenut kätilö voi olla sairaalan paras ompelija.
Tikkaaminen!
Puhutko vaateompelusta?
En jää väittelemään kanssasi, koska älysi ei tunnu riittävän suomenkielisen tekstin ymmärtämiseen.
Oletkohan itse kätilö?
Sulta sitten loppuivat asia-argumentit. Niele nyt vain kyyneleesi, leikkauksessa sut voi ommella lääkäri, opiskelija tai hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Toisille se on kuin vessassa kävis vähän isommalla asialla, sellaisen kohdalla varoitukset helvetillisistä kivuista olisivat vain turhaa pelottelua. Vaan kun ei voi etukäteen tietää, keneen sattuu ja keneen ei. Nuorella iällä synnytykset voi olla hieman helpompia kuin vanhempana.
Naisten synnytyksessä tulleita repeämiä (jotka ommellaan heti kiinni) on ääliömäistä verrata tyttölasten silpomisiin "ympärileikkauksen" nimissä.
Tarpeeton viilto peräaukkoon päin on juurikin siihen verrattavissa.
Ihan oma valinta, lähteekö tuohon touhuun vai ei.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Toi kertoo vaan siitä miten elämästä vieraantuneita kermaperseitä nykyajan akat on. Heti kun vähän sattuu, niin pitää alkaa ulisemaan. Opettelisit vähän kestämään.
t. supermamma 5 synnytystä ilman kivunlievitystä. Ei tehnyt tiukkaakaan.
Voin kommentoida synnytyskipuja vain näin: jos joku tulisi kadulla varastamaan laukkuani ja uhkailisi vaikka käden leikkaamisella irti, niin nauraisin kippurassa, koska niin pieni kipu ei tuntuisi enää missään! Ja pakko sanoa, että sektio on todella mukava vaihtoehto, vaikka sen jälkeen onkin lievempiä kipuja viikkokaupalla. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, uskokaa toki niitä joilla lapsi solahtaa ulos lähes huomaamatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itselleni ei ollut yhtään kidutusta. Lähes kivuton homma kiitos epiduraalin! Ja ei tullu tikin tikkiä. Ahdas lantiokin vieläpä löytyy.
Hieman hassua kuinka hillittömän aggressiivisesti aikuiset äidit (?) puhuvat synnytyksestään. Onko puhetyyli ja sanavarasto samanlaista kun puhutte lapsillenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys on yksilöllinen kokemus ja parasta olisi lähteä ns. soitellen sotaan. Minut oli varustettu kauhujutuilla kavereiden toimesta, kun lähdin esikoista synnyttämään. Olin jälkikäteen järkyttynyt siitä, kun ei tarvinnut kirkua tai kiroilla ja kaikki meni muutenkin sujuvasti ja ongelmitta. Tuli olo että häh, onko mahdollista että pääsee näin helpolla!? Miksi siitä ei sanonut kukaan, että synnytys voi olla positiivinen kokemus eikä täyttä helvettiä?
Kipu oli siedettävää ja tuli toisen asteen repeämä jonka kätilö ompeli, mutta haava parani aika nopeasti. En tarvinnut lääkityksiä. Luonto on tehnyt naisen anatomisesti niin, että lapsi tulee alakautta. En olisi halunnut USA-tyyliseen rutiinisektioon ilman lääketieteellistä syytä.
Pelkäsin synnytystä ja kipua enemmän kuin kukaan, mutta lääkkeet vei kivun ja pystyin nukkumaan ponnistusvaiheeseen asti eli useita tunteja.
Kätilö hoiti ompeleet toisen asteen repeämään. Kun uskalsin katsoa sinne niin se näytti ihan samalta ku ennen raskautta. Ainoastaan seksi teki kipeää peräti vuoden synnytyksestä. Nyt mennyt yli vuosi ja kaikki ok. Ihana tytär ja hyvä aviomies. Toista lasta en edes tarvitse. Tämä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en ainakaan kerro niin, koska omat synnytykseni ovat olleet hyviä kokemuksia, eikä alapäänikään ole mitenkään pilalla. En enää tule saamaan lapsia, mutta jos saisin niin lähtisin synnyttämään ihan fiiliksissä. Sitäpaitsi kidutuksessa on kyse siitä, että joku tarkoituksellisesti tuottaa toiselle tuskaa. Synnytyksessä ei ole kyse siitä. Sitäpaitsi siitä saa maailman mahtavimman palkinnon.
Ihan vittuilessamme jätetään kertomatta. Maanpäällinen helvetti, sattuu ihan saatanasti ja paikat repeää, joillakin repeää jopa lantio ja selkänahka. Itkua, huutoa ja mieskin on ihan avuton. Oi voi ja kyynel. Kätilö ompelee tikit. Rikosilmoitus ja sairaalaboikotti päälle.
Oikeasti, jokaisen synnytys on erilainen ja useimmilla ihmisillä kipu ja vaiva unohtuu kun se nyytti lasketaan syliin. Ne haluavat jopa lisää lapsia tuon kidutuksen ja rääkkäyksen jälkeen. Ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida synnytyskipuja vain näin: jos joku tulisi kadulla varastamaan laukkuani ja uhkailisi vaikka käden leikkaamisella irti, niin nauraisin kippurassa, koska niin pieni kipu ei tuntuisi enää missään! Ja pakko sanoa, että sektio on todella mukava vaihtoehto, vaikka sen jälkeen onkin lievempiä kipuja viikkokaupalla. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, uskokaa toki niitä joilla lapsi solahtaa ulos lähes huomaamatta!
En usko että "nauraisit kippurassa" jos joku tosiaan uhkaisi leikata kätesi irti.
Ei sitä kipua voi ymmärtää jos ei ole kokenut. En minä ainakaan olisi osannut edes kuvitella sellaista kipua. Siksi lähdin oikein reippaana ensimmäiseen synnytykseen. Se olikin sitten oikea shokki, mutta seuraavilla kerroilla tiesin jo mitä odottaa. Ihan yhtä paljon sattui silloinkin mutta kyllä se helpottaa kun tietää että ei tähän kuole vaikka niin luulisi.
Vierailija kirjoitti:
Jep housuun tulee vaikka kuinka yrittää pidättää. Tosi hauska jee! Toinen tulikin sektiolla ja oli aivan mahtava kivuton kokemus. Istua pystyi heti ja haavakivut loppui kahdessa viikossa. Mieluummin tikit mahassa, kuin toosassa enää IKINÄ!!! sektiosta muka palautuu hitaampaa ja pah! Ehkä hätäsektiosta, kun on jo molemmilla tavoilla yrittänyt ja kohtu supistellut itsensä kipeäksi. Imukupin vaikutuksista lapseen ei kerrottu ennen kuin käytettiin. On kaikki maailman oppimishäiriöt ja ongelmat aivojen verenvuodon ja hapenpuutteen seurauksena.
Tekstisi perusteella epäilisin myös geeneillä olevan osansa...
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin synnytystä ja kipua enemmän kuin kukaan, mutta lääkkeet vei kivun ja pystyin nukkumaan ponnistusvaiheeseen asti eli useita tunteja.
Kätilö hoiti ompeleet toisen asteen repeämään. Kun uskalsin katsoa sinne niin se näytti ihan samalta ku ennen raskautta. Ainoastaan seksi teki kipeää peräti vuoden synnytyksestä. Nyt mennyt yli vuosi ja kaikki ok. Ihana tytär ja hyvä aviomies. Toista lasta en edes tarvitse. Tämä riittää.
Miksi alistuit seksiin vaikka teki kipeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille se on kuin vessassa kävis vähän isommalla asialla, sellaisen kohdalla varoitukset helvetillisistä kivuista olisivat vain turhaa pelottelua. Vaan kun ei voi etukäteen tietää, keneen sattuu ja keneen ei. Nuorella iällä synnytykset voi olla hieman helpompia kuin vanhempana.
Naisten synnytyksessä tulleita repeämiä (jotka ommellaan heti kiinni) on ääliömäistä verrata tyttölasten silpomisiin "ympärileikkauksen" nimissä.
Tarpeeton viilto peräaukkoon päin on juurikin siihen verrattavissa.
Toisessa tuotetaan lapselle kipua, koska halutaan varmistaa, ettei hän pysty aikuisena nauttimaan seksistä. Toisessa on tarkoitus tehdä tilaa vauvalle, jotta tämä pääsee syntymään mahdollisimman nopeasti. Ihanko tosi nämä ovat mielestäsi verrattavissa?
Joka toinen minuutti kuolee äiti synnytykseen tai siihen liittyviin komplikaatioihin. Kyllä se vaan usealle kidutusta on.
Toipumisasiat ovat yksilöllisiä, mutta sen tiedän, että en ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi sektion jälkeen kävellyt salista omin jaloin. Itse olisin voinut lähteä lenkille alatiesynnytyksen jälkeen. Uskomattoman energinen, euforinen olo. Ei mitään tikkejä mahassa tai muuallakaan.