Erosimme ihan vasta ja nyt jo mies täysin rakastunut toiseen naiseen

Mies oli jo käsitellyt eron mielessään ennen lopullista eroa. Silloin on helppo jatkaa eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Tuollaisia tarinoita kuulee ihan hirveästi.

Mikä näiden tarinoiden takana on?

Mm. vuosia jatkunut nalkutus ja pihtaus naisen puolelta. Lisäbonuksena naisen lihominen muodottomaksi plussapalloksi.

No siinäpä mies joka vaikuttaa oikealta helmeltä!

Vierailija kirjoitti:

Erosimme sen takia, että mies petti minua. Nyt kuitenkin eri nainen. Olimme 12 vuotta yhdessä.

Olen alkanut miettimään, että rakastikohan mies minua koskaan oikeasti? Sen touhuja katsellessa tuntuu siltä, etten merkannut hänelle mitään. Omasta mielestä meillä oli paljon rakkautta, intohimoa, ystävyyttä siihen asti kunnes mieheni sai kriisin.

Tuntuu pahalta.

Jos se tuntuu sille, yleensä se tuntuu ihan syystä, hyvästä syystä. Aikamoista valehtelua itselle, jos väität että sinä merkkasit jotain tälle miehelle. Pettää sinua, ja rakastuu välittömästi toiseen. Ehkä halusit asian olevan niin, mutta olisiko aika katsoa ihan totuutta silmiin. Tai edes lopettaa itselle valehtelu ja asian selitteleminen paremmaksi kuin onkaan. Siitä se paraneminenkin kaikkein nopeimmin alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinun neuvosi naisena naiselle on, että hyväksikäytä omia lapsiasi oman tahtosi läpiviemiseen."

Tämähän oli vain heitto, ja huumorinkukka siitä, miten ero ja uuteen rakastuminen eroaa ädillä ja isällä. Äiti jää lasten kanssa pyörittämmään sitä samaa arkirumbaa, josta mies ottaa eron, ja voi seilailla uuden kanssa häiriöttä rakkauden satamassa. Jos lapset laitettaisiinkin miehelle, ja äitee ottais niitä joka toinen vkl (paitsi silloin kun pitää kavereitten kaa lähtee möksälle ja veneelle) niin eipä sitä uutta naista kiinnostaisi sellaista miestä ottaa. 

Oliko se vain heitto, hmm. Nykyään on enemmän naisen valinta se, että eron jälkeen lapset jäävät äidille. Kyllä miehetkin ottaisivat lapset ja alkaisivat lähi-isäksi. Mutta tämähän ei vielä käytännössä toimi eikä naista katsota hyvällä, jos hän jäisi etä-äidiksi.

Ja jos eron jälkeen tulee uusi kumppani, niin miksi edes heitellä ajatuksia, että kyllä se rakkaus lyhyeen loppuu kun työnnän nämä lapset sinne.

Kostonhimoista ajattelutapaa.

Ap, tiedätkö kuka on elämäsi tärkein ihminen? Jos et tiedä, niin se olet sinä. Sinun arvosi ei ole kiinni siitä, rakastiko exäsi sinua vai ei. Hän saattoi rakastaa sinua joskus, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska hän on pettänyt sinua ja löytänyt uuden. Nyt voit surra rauhassa menetystä ja sen jälkeen keskittyä itseesi ja lapsiinne. Lapsesi tarvitsevat sinut ehjänä, jotta voit tukea myös heitä eron jälkeen. Kun mietit exääsi, niin kannattaa kuitenkin muistaa että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Kyseessä voi olla exän henkilökohtainen kriisi, eikä ole myöskään mitään taetta siitä että hänen uusi suhteensa kestää. Nyt sinulla on pysähtymisen paikka ja mieti mitä haluat elämältä ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Voit rakentaa nyt uuden elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti ihminen mielellään menee helpointa reittiä ja vaihtaa vanhan elämän hätäpäissään uuteen ja "parempaan", huomatakseen myöhemmin, että samat ongelmat kumpuavat esiin sielläkin.

Ikävä kyllä juuri näin on.  Ongelmat eivät katoa mihinkään, ne tulevat mukana muuttokuormassa. Ensin alkuun kaikki on niin ihanaa-ihanaa-vaaleanpunaista ja shampanjaa ja ruusuja ikuista rakkautta. Niinhän se varmaan oli sen nyt jätetyn akka- tai ukkohirviönkin kanssa aikanaan? Et kai muuten häntä olisi halunnut ja vuosia katsellut?

Totta kai jätetyksi ja mukamas "parempaan" yhtäkkisessä hullaantumiskohtauksessa vaihdetuksi tuleminen on loukkaavaa ja tekee kipeää. Terve itsetunto sen kuitenkin osaa käsitellä ja jatkaa eteenpäin. Missään tapauksessa ei kannata mitään laastareita alkaa harkita, varsinkaan jos on lapsia kuvassa mukana. Itsellinen aikuinen toki voi seikkailla ja lääkitä itseään vaikka niinkin jos sellainen miellyttää. Paras ja terve tapa on surra suru pois ja tuntea suuttumus ja päästä sen yli. Se vie oman aikansa ja miten kauan kenelläkin. Nykyään vain ihmiset ei kestä yhtään pahaa oloa tai vaikeuksia, heti pitäisi saada lääkkeitä turruttamaan, viinaa tai uusi suhde äkkiä äkkiä!!

Uusia mahdollisuuksia avautuu  kun vain vanhasta on oikeasti ja kokonaan päästy irti. Vanhat taakat tulevat pilaamaan uudet suhteet, takuuvarmasti.

Näin. Ja paras lahja minkä itselleen voi antaa pitkän suhteen jälkeen on itsetutkinta, joko terapiassa tai ihan omaehtoisesti. Ei laita kaikkia suhteen ongelmia toisen syyksi vaan miettii itseään parisuhteessa: millainen olen, voisinko muuttaa käyttäytymistäni niiltä kehnoimmilta osilta, millaisen puolison valitsin, olisiko jonkun toisen tyyppinen minulle parepi, mitä itse elämältä ja parisuhteelta haluan. Kun nuo itselleen selvittää on vahvempi ihmisenä ja parempi kumppani sille tulevalle puolisolle jonka taitavammin osaa valita itselle sopivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Erosimme sen takia, että mies petti minua. Nyt kuitenkin eri nainen. Olimme 12 vuotta yhdessä.

Olen alkanut miettimään, että rakastikohan mies minua koskaan oikeasti? Sen touhuja katsellessa tuntuu siltä, etten merkannut hänelle mitään. Omasta mielestä meillä oli paljon rakkautta, intohimoa, ystävyyttä siihen asti kunnes mieheni sai kriisin.

Tuntuu pahalta.

Olitte naimisissa keskimääräistä pidempään, ja nyt ulkoistat asian niin, että mies muka sai kriisin.

Odota vaan, niin tuo ex-ukkosi on hetken päästä taas oven takana ruinaamassa sinua takaisin.

Niin kuin tässä keskustelussa onkin jo tuotu esiin niin usein se suhteesta lähtijä on jo pitkään prosessoinut mielessään eroa. Tietysti on epäreilua vain ilmoittaa asia ja ero tuleekin toiselle täytenä yllätyksenä. Mikäli tuntee että parisuhde ei enää toimi niin asian ja ongelmakohdat voisi nostaa esiin ajoissa. Useinkaan näin ei kuitenkaan tapahdu.

Kun pariskunta eroaa niin tosiasia on se että vain ne kaksi todellisuudessa tietävät mitä siellä neljän seinän sisällä on tapahtunut. Me muut kuulemme usein vain toisen osapuolen version tapahtumista. En tosiaan nyt tarkoita että kukaan valehtelisi tahallaan mutta ihminen helposti esittää asiat itselleen edullisemmassa valossa. Ei esimerkiksi haluta nähdä omia huonoja luonteenpiirteitä.

Esimerkiksi veljeni jätti vaimonsa. Moni sukulainen ja ystävä ihmetteli miten niin ihanan naisen voi jättää, kiltti, sosiaalinen ja kauniskin vielä. Mutta.....emme voi tietää todellisuudessa millaista heidän arkinen yhteiselonsa oli.

Monet miehet toimivat noin, ikävä kyllä. 

Seuraava suhde hankitaan (tai todennäköisesti hankittiin jo aiemmin) välittömästi, jotta on sängyssä seuraa ja piika kotona.

Olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Tuollaisia tarinoita kuulee ihan hirveästi.

Mikä näiden tarinoiden takana on?

Rakastuminen. Rakastua voi useamman kerran.

Taustaa ja syitä rakastumiselle löytyy esimerkiksi Terra Cognitan julkaisemasta kirjasta Rakkauden evoluutio. Terra Cognita on paras Suomalainen kustantamo, ei julkaise hömppää, kaikki lukemani olleet täyttä asiaa. Kannattaa katsoa mitä on julkaissut, voit löytää vastauksen muihinkin sinua askarruttaviin  kysymyksiin.

Rakkauden evoluutiossa Osmo Tammisalo esittelee rakkauden modernit biologiset perusteet, jotka poikkeavat perinteisistä vakiintuneista käsitteistä osittain jyrkästi. Hän tarkastelee uusien käsitysten perusteella parinvalinnassa olennaisia tunteita, mutta myös siihen vaikuttavia fyysisiä ominaisuuksia. Mikä on ihmisnaaraan rintojen merkitys? Entä ihmiskoiraan pituuden ja varakkuuden?

Ap, sinulla varmasti on monta syytä olla pettynyt ja vihainen, mutta älä silti rupea tulkitsemaan miehen tekemisiä eron jälkeen. Hyppääminen uuteen suhteeseen on hänen tapansa selvitä erosta. Sen ainoa merkitys sinulle on, että pääsette molemmat nopeammin irti toisistanne. Keskity rakentamaan oma elämä ilman häntä -omalla tavallasi.

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin tässä keskustelussa onkin jo tuotu esiin niin usein se suhteesta lähtijä on jo pitkään prosessoinut mielessään eroa. Tietysti on epäreilua vain ilmoittaa asia ja ero tuleekin toiselle täytenä yllätyksenä. Mikäli tuntee että parisuhde ei enää toimi niin asian ja ongelmakohdat voisi nostaa esiin ajoissa. Useinkaan näin ei kuitenkaan tapahdu.

Kun pariskunta eroaa niin tosiasia on se että vain ne kaksi todellisuudessa tietävät mitä siellä neljän seinän sisällä on tapahtunut. Me muut kuulemme usein vain toisen osapuolen version tapahtumista. En tosiaan nyt tarkoita että kukaan valehtelisi tahallaan mutta ihminen helposti esittää asiat itselleen edullisemmassa valossa. Ei esimerkiksi haluta nähdä omia huonoja luonteenpiirteitä.

Esimerkiksi veljeni jätti vaimonsa. Moni sukulainen ja ystävä ihmetteli miten niin ihanan naisen voi jättää, kiltti, sosiaalinen ja kauniskin vielä. Mutta.....emme voi tietää todellisuudessa millaista heidän arkinen yhteiselonsa oli.

Minusta tuollainen yksin suhteen märehtiminen on ainakin Suomessa valitettavan yleistä. On todella epäreilua sitten pudottaa pommi puolison syliin kun on ensin rauhassa ja suhteen turvassa ehtinyt itse järkeillä ja valmistella asiat eroa varten, ehkä jopa uusi puolisokin on valmiiksi katsottuna. Monesti suurin osa ongelmista voidaan poistaa keskustelemalla ja pariterapialla. Jos senkään jälkeen ei yhteinen elo onnistu niin sitten ero.

Kyllä monesti ero on ulospäin juuri sitä miltä se näyttää. Itsekäs päätös esimerkiksi tylsistymisen tai oman kriisin vuoksi. Harva joutuu sellaisen narsistin uhriksi joka pystyy kääntämään mustan valkoiseksi lähipiirille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta on kuitenkin aika pitkä aika, varmaan ymmärsit loppua kohti, että olitte laina-ajalla?

Mikä ihmeen laina-aika?? Eikö se ole kunnes kuolema erottaa? Lähdetkö siitä että lasten perhe rikotaan viimeistään kun ovat kymmenen korvilla? Itsekästä porukkaa täällä.

Tilastokeskuksen sivuilta selviää, että normaalipituiseen avioliittoon nähden 12 vuoden liitto on nimenomaan laina-ajalla. ”Kunnes kuolema erottaa” on uskisten juttuja, meille muille ero on sallittu.

Onko tilastokeskus sinun 'Raamattusi'?

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta on kuitenkin aika pitkä aika, varmaan ymmärsit loppua kohti, että olitte laina-ajalla?

Nyt kun ensiasuntojen laina-ajat ovat venyneet 25-30 vuoteen, erotkin lykkääntyvät.

Unohda petturi. Ei pettävällä miehellä tee mitään, vaikka se ois kuinka rakas. Arvostan, että sulla oli munaa hylätä moi en paskapää. Hali täältäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Tuollaisia tarinoita kuulee ihan hirveästi.

Mikä näiden tarinoiden takana on?

Rakkaus loppuu. Sellaista se elämä on.

Puolisoa ei kunnioiteta eikä haluta rakastaa. Sellaista ei elämän pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ei osaa oikeasti sitoutua. Ne "rakastaa" ihan ketä vaan ja rakkauden kohde voi hyvin vaihtua lennossa. Kunhan on joku, ja monelle vielä on niin että yksi ei riitä. Varmaan ne luulee rakastavansa ja ehkä se tunne sillä hetkellä onkin voimakas, mutta enemmän se on hetkellistä hullaantumista. Oikea syvä rakkaus ei synny hetkessä eikä katoa hetkessä. Se on monivivahteista ja monivaiheista yhteenhitsaantumista ja mahdollistaa myös monet muut tunteet (negatiivisetkin) sitä rakkauden kohdetta kohtaan ilman että rakkaus kuitenkaan katoaa.

Hienosti väheksytty toisten tapaa tuntea. Eivät kaikki ihmiset kiinny syvästi välttämättä keneenkään, eikä tässä ole mitään outoa. Kaikki me olemme erilaisia.

Ps. Tarinoissa on aina kaksi puolta, enkä ota apn asiaan mitään kantaa yksipuolisen kertomuksen perusteella. Ihan riittävästi kohdannut näitä, joissa toinen demonisoidaan eikä itsessä ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet ei osaa oikeasti sitoutua. Ne "rakastaa" ihan ketä vaan ja rakkauden kohde voi hyvin vaihtua lennossa. Kunhan on joku, ja monelle vielä on niin että yksi ei riitä. Varmaan ne luulee rakastavansa ja ehkä se tunne sillä hetkellä onkin voimakas, mutta enemmän se on hetkellistä hullaantumista. Oikea syvä rakkaus ei synny hetkessä eikä katoa hetkessä. Se on monivivahteista ja monivaiheista yhteenhitsaantumista ja mahdollistaa myös monet muut tunteet (negatiivisetkin) sitä rakkauden kohdetta kohtaan ilman että rakkaus kuitenkaan katoaa.

Hienosti väheksytty toisten tapaa tuntea. Eivät kaikki ihmiset kiinny syvästi välttämättä keneenkään, eikä tässä ole mitään outoa. Kaikki me olemme erilaisia.

Ps. Tarinoissa on aina kaksi puolta, enkä ota apn asiaan mitään kantaa yksipuolisen kertomuksen perusteella. Ihan riittävästi kohdannut näitä, joissa toinen demonisoidaan eikä itsessä ole mitään vikaa.

Jos tietää olevansa sellainen ns tunnevammainen ei pidä uskotella muuta, huijata toinen avioliittoon, hankkia lapsia jne, todellakin siis lapsia jotka kärsivät aina vanhempiensa erosta. Vastuutonta ja itsekästä minä minä sukupolven toimintaa.

Rebound-ilmiö kyseessä. Älä ota itseesi.