Suostuisitko missään olosuhteissa kutsumaan kylään miehesi exän sukulaisia?

Jos miehellä ja exällä olisi yhteisiä lapsia, jotka asuisivat meillä, kutsuisin heidät tietenkin lapsen juhliin.



Näin ei meidän perheessä ole, joten ei tarvitse kutsua, mutta itse olen ollut sekä lapsena, exän sukulaisena että nykyisen puolison sukulaisena mukana juhlissa, joihin on kutsuttu *lapsen* sukulaisia, vaikka he ovatkin samalla niitä exän sukulaisia.

Mutta koska mieheni ex-vaimon sukulaiset kaikki peittelivät ja selittelivät, jopa valehtelivatkin, ex-vaimon uudesta poikaystävästä ja eron todellisista syistä, en näe mitään syytä, miksi pitäisin tällaisian selkärangattomiin takinkääntäjiin mitään yhteyttä. Ei näe mieskään.

Ellei nyt mitään tosi dramaattista ole tapahtunut suhteessa, niin olen sitä mieltä että aikuisten ihmisen pitää ottaa asiat ja ihmiset niinkuin ne ovat, eikä turhaa kantaa kaunaa ja epäluuloja vanhoista asioista.

Ihan tavallisia ihmisiä ne varmaan on. Ei sukulaisuus ketään pahenna (joskaan ei parannakaan).

Tässä eräänä päivänä kaupungilla. Tunnen toki ennestään heidät, mutta kyllä kahvipöydässä juteltiin ennenkaikkea miehestäni ja heidän tyttärestään ja ennenkaikkea heidän lapsista. Siitä kuinka lapset haluavat olla isänsä uudessa kodissa ja kuinka heidän tyttärensä on taas työttömänä ja raskaana, tulevasta isästä ei ole tietoakaan...



Ihan tyynesti kuuntelin enkä kommentoinut puheita sen kummemmin, lähinnä heidän lastenlastensa kehittymistä ja luonnetta pohdin, sanoin, että ei minulla ole mitään sitä vastaan, että noin mukavat lapset vaikka muuttaisivat meille, isänsä luo, jos äidillä kovin on tukalat olot. Se se taisi olla pointtina lasten isovanhemmillakin, huoli tyttärensä jaksamisesta ja lapsenlapsista...



Ihan hyvät välin on, miehen ex:n isä tuo yleensä lapsenlapset meille joka perjantai ja hakee sunnuntaisin, istuu joskus toistakin tuntia kahvipöydässä.

ja oma ex:ni perheineen käy myös useasti