Lue keskustelun säännöt.
Luen toista vuotta sosiologiaa ja olen täysin kyllästynyt!
27.10.2017 |
Toista vuotta siis luen sosiologiaa enkä jaksaisi enää yhtään! Aluksi ajattelin, että opintojen takkuaminen johtuu alkukankeudesta, mutta nyt vitutuksesta on tullut päivittäinen tunne. Kurssit ovat pelkkää korkealentoista huttua eikä juuri mitään ole jäänyt käteen. En ymmärrä miten tästä muka voi työllistyä mihinkään. Eihän näillä tiedoilla edes tee mitään! Tuttava varoitti ettei kannata opiskella yhteiskuntatieteitä, mutta en uskonut. Olen harkinnut pääaineen vaihtoakin, mutta mikään ei nappaa.
Harmittaa, varsinkin kun en ole ihan nuori eikä ole loputtomasti aikaa vaihdella pääainetta.
Kommentit (46)
Oletteko te oikeasti niin yksinkertaisia, että luulette opintojen työllistävän, jos niistä saa ammatin ja valmistavan kortistoon, jos ei saa ammattia? Ota ap sivuaineeksi tilastotiede, se on hyvä yhdistelmä sosiologian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis kivaa opiskella sosiologiaa, mutta luen umpitylsää sosiaalityötä. Sivuaineet ratkaisee noissa huttuaineissa työllistymisen.
Olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä, että sivuaineet olisivat ratkaiseva tekijä työllistymisessä. Jos jokin yksittäinen selitys pitää valita, niin se on verkostot. Valitettavasti.
Olet varmasti oikeassa, ettei ratkaiseva tekijä.
Sain kuitenkin tutkimuslaitoksesta heti töitä valmistuttuani sosiologiksi. Sivuaineina olivat kansantalous- ja tilastotiede.
Sen sijaan muutamat opiskelutoverini, joilla sivuaineena on esim. jompikumpi filosofia (tai pahimmassa tapauksessa kummatkin) eivät ole työllistyneet kuin kaupan kassalle.
Työllistymistä kannattaa miettiä siltä kannalta, mikä on omassa osaamisessa ja tiedoissa sellaista, josta työnantajan kannattaa maksaa. Silloin alkaisi ehkä löytyä työmahdollisuuksiakin. Siis lähde siitä, mitä työnantaja tarvitsee, ja mieti mitä vielä lisää voit siihen omalla näkemykselläsi tarjota.
Voisin palkata konttorihommiin tuollaisella otteella haastatteluun tulevan sosiologin tai vaikka egyptologin ilman minkäänlaista substanssiasiantuntemustakin. Jos kirjoitustaitoa ja näkemystä löytyy, työssä tarvittavat erikoistiedot opii kyllä nopeasti.
Pelkkää teoreettista haihattelua. Et sinä palkkaa sosiologia tekemään insinöörin tai tradenomin töitä, jos ja kun osaavaa ja pätevää tarjontaakin riittää. Eikä maisterintutkinnon suorittanut välttämättä ole halukas tekemään niitä alempia perustason toimistotöitä 2000e palkalla.
Minun työni on hyvin kaukana teoreettisesta haihattelusta. Insinöörien työpanoksen ostan toisilta firmoilta, enkä tradenomeja ole koskaan tarvinnut mihinkään. Joihinkin projekteihin kun olen tarvinnut kirjoitustaitoista, ajattelukykyistä ja hieman tilastotiedettä hallitsevaa väkeä nopeasti, olen niihin hommiin palkannut myös ihan muun alan väkeä.
Mutta viestini varsinainen tarkoitus oli sanoa, että ihmisen ei kannata olla liikaa kiinni omassa koulutuksessaan, ja nähdä ainoana vaihtoehtona sille jotain suorittavaa rutiinityötä, kuten kaupan kassa. Yliopistossa kuitenkin harjoitellaan ajattelemaankin, ja ilmaisemaan ajatuksia, sekä kaikissa siisteissä sisätöissä tarvittavia perustaitoja.
Hankalampaa on sellaisilla opiskelijoilla jotka eivät itsekään oikein tiedä, mitä varten opiskelevat. Mikä hieman oli ap:n ongelma.
Tuollaisia hommia varmaan saadaan juuri suhteilla. En muista mollin sivuilla nähneeni. Olen itse fiksu ja kirjoitustaitoinen, mutta päätynyt kaupan kassalle, kun ei tietoa muusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiologia on jämähtänyt jonnekin 70-luvulle.
Asiat sinänsä ovat mielestäni hyvinkin kiinnostavia, mutta teoriat auttamattoman vanhentuneita sovellettaviksi nyky-yhteiskuntaan.
Täysin sama kokemus. Sosiologia on mielestäni enemmän historian tutkimusta kuin tässä hetkessä kiinni.
Olipa erikoinen kokemus. Uskotko johonkin "tähän hetkeen historian poissulkevasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis kivaa opiskella sosiologiaa, mutta luen umpitylsää sosiaalityötä. Sivuaineet ratkaisee noissa huttuaineissa työllistymisen.
Olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä, että sivuaineet olisivat ratkaiseva tekijä työllistymisessä. Jos jokin yksittäinen selitys pitää valita, niin se on verkostot. Valitettavasti.
Olet varmasti oikeassa, ettei ratkaiseva tekijä.
Sain kuitenkin tutkimuslaitoksesta heti töitä valmistuttuani sosiologiksi. Sivuaineina olivat kansantalous- ja tilastotiede.
Sen sijaan muutamat opiskelutoverini, joilla sivuaineena on esim. jompikumpi filosofia (tai pahimmassa tapauksessa kummatkin) eivät ole työllistyneet kuin kaupan kassalle.
Työllistymistä kannattaa miettiä siltä kannalta, mikä on omassa osaamisessa ja tiedoissa sellaista, josta työnantajan kannattaa maksaa. Silloin alkaisi ehkä löytyä työmahdollisuuksiakin. Siis lähde siitä, mitä työnantaja tarvitsee, ja mieti mitä vielä lisää voit siihen omalla näkemykselläsi tarjota.
Voisin palkata konttorihommiin tuollaisella otteella haastatteluun tulevan sosiologin tai vaikka egyptologin ilman minkäänlaista substanssiasiantuntemustakin. Jos kirjoitustaitoa ja näkemystä löytyy, työssä tarvittavat erikoistiedot opii kyllä nopeasti.
Pelkkää teoreettista haihattelua. Et sinä palkkaa sosiologia tekemään insinöörin tai tradenomin töitä, jos ja kun osaavaa ja pätevää tarjontaakin riittää. Eikä maisterintutkinnon suorittanut välttämättä ole halukas tekemään niitä alempia perustason toimistotöitä 2000e palkalla.
Minun työni on hyvin kaukana teoreettisesta haihattelusta. Insinöörien työpanoksen ostan toisilta firmoilta, enkä tradenomeja ole koskaan tarvinnut mihinkään. Joihinkin projekteihin kun olen tarvinnut kirjoitustaitoista, ajattelukykyistä ja hieman tilastotiedettä hallitsevaa väkeä nopeasti, olen niihin hommiin palkannut myös ihan muun alan väkeä.
Mutta viestini varsinainen tarkoitus oli sanoa, että ihmisen ei kannata olla liikaa kiinni omassa koulutuksessaan, ja nähdä ainoana vaihtoehtona sille jotain suorittavaa rutiinityötä, kuten kaupan kassa. Yliopistossa kuitenkin harjoitellaan ajattelemaankin, ja ilmaisemaan ajatuksia, sekä kaikissa siisteissä sisätöissä tarvittavia perustaitoja.
Hankalampaa on sellaisilla opiskelijoilla jotka eivät itsekään oikein tiedä, mitä varten opiskelevat. Mikä hieman oli ap:n ongelma.
Tuollaisia hommia varmaan saadaan juuri suhteilla. En muista mollin sivuilla nähneeni. Olen itse fiksu ja kirjoitustaitoinen, mutta päätynyt kaupan kassalle, kun ei tietoa muusta ole.
En ole se kenelle vastasit, mutta kannattaa pitää silmät auki tutustua kaikenlaisiin piireihin ja aloihin. Tehdä mitä vaan työtä, jos ala kiinnostaa ja sitä kautta saada tuttuja. Suhteet eivät tarkoita pelkästään hyvävelisaunoja ja vapaamuurariutta. Se tarkoittaa myös alan/alojen tuntemusta, tietoa ketkä vaikuttavat missäkin ja millaista osaamista tarvitaan. En nuorena ymmärtänyt suhteista tai verkostoista mitään. Jos ei vanhemmat tai lähipiiri auta, niin jotain kautta on itse se läpimurto tehtävä. Oma työllistyminen duunarista verkostoitujaksi kävi syvän asiantuntemuksen kautta. Nyt yritän pysyä verkistoissa mukana, joka sekin on oma hommansa vähemmän sosiaaliselle tyypille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis kivaa opiskella sosiologiaa, mutta luen umpitylsää sosiaalityötä. Sivuaineet ratkaisee noissa huttuaineissa työllistymisen.
Olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä, että sivuaineet olisivat ratkaiseva tekijä työllistymisessä. Jos jokin yksittäinen selitys pitää valita, niin se on verkostot. Valitettavasti.
Olet varmasti oikeassa, ettei ratkaiseva tekijä.
Sain kuitenkin tutkimuslaitoksesta heti töitä valmistuttuani sosiologiksi. Sivuaineina olivat kansantalous- ja tilastotiede.
Sen sijaan muutamat opiskelutoverini, joilla sivuaineena on esim. jompikumpi filosofia (tai pahimmassa tapauksessa kummatkin) eivät ole työllistyneet kuin kaupan kassalle.
Työllistymistä kannattaa miettiä siltä kannalta, mikä on omassa osaamisessa ja tiedoissa sellaista, josta työnantajan kannattaa maksaa. Silloin alkaisi ehkä löytyä työmahdollisuuksiakin. Siis lähde siitä, mitä työnantaja tarvitsee, ja mieti mitä vielä lisää voit siihen omalla näkemykselläsi tarjota.
Voisin palkata konttorihommiin tuollaisella otteella haastatteluun tulevan sosiologin tai vaikka egyptologin ilman minkäänlaista substanssiasiantuntemustakin. Jos kirjoitustaitoa ja näkemystä löytyy, työssä tarvittavat erikoistiedot opii kyllä nopeasti.
Pelkkää teoreettista haihattelua. Et sinä palkkaa sosiologia tekemään insinöörin tai tradenomin töitä, jos ja kun osaavaa ja pätevää tarjontaakin riittää. Eikä maisterintutkinnon suorittanut välttämättä ole halukas tekemään niitä alempia perustason toimistotöitä 2000e palkalla.
Minun työni on hyvin kaukana teoreettisesta haihattelusta. Insinöörien työpanoksen ostan toisilta firmoilta, enkä tradenomeja ole koskaan tarvinnut mihinkään. Joihinkin projekteihin kun olen tarvinnut kirjoitustaitoista, ajattelukykyistä ja hieman tilastotiedettä hallitsevaa väkeä nopeasti, olen niihin hommiin palkannut myös ihan muun alan väkeä.
Mutta viestini varsinainen tarkoitus oli sanoa, että ihmisen ei kannata olla liikaa kiinni omassa koulutuksessaan, ja nähdä ainoana vaihtoehtona sille jotain suorittavaa rutiinityötä, kuten kaupan kassa. Yliopistossa kuitenkin harjoitellaan ajattelemaankin, ja ilmaisemaan ajatuksia, sekä kaikissa siisteissä sisätöissä tarvittavia perustaitoja.
Hankalampaa on sellaisilla opiskelijoilla jotka eivät itsekään oikein tiedä, mitä varten opiskelevat. Mikä hieman oli ap:n ongelma.
Tuollaisia hommia varmaan saadaan juuri suhteilla. En muista mollin sivuilla nähneeni. Olen itse fiksu ja kirjoitustaitoinen, mutta päätynyt kaupan kassalle, kun ei tietoa muusta ole.
Tuohon täytyy kyllä vastata että juuri niin.
On joku kiireinen projekti käynnissä, ja ohimennen keskustellessa tuttavan kanssa tulee puheeksi, että hänen sukulaistyttönsä, opintojen välissä, voisi joutaa auttamaan. Sitten tämä nuori ihminen, perustaitoina normaalit toimisto-ohjelmat, huolellisuus ja kohtalaisen nopea oppimaan, saa perusoppia työelämästä. Tekee muutaman projektin, joku jää pidemmäksikin aikaa.
Ei tuollaiset työt tule hakuun mihinkään viranomaisten sivuille, kun ne eivät ole mitään valmiiksi räätälöityjä virkoja, vaan siinä tarvitaan ihminen tekemään joku työ.
En edes ole ajatellut, että kyse olisi siitä, että työntekijä saa duunin, vaan että työnantaja saa jonkun auttamaan kiireisessä työssä. Tarkistushommia, stilisointia, raakavedosten tekoa, asioiden järjestelyä ym, jonka kirjoitus- ja puhetaitoinen pystyy tekemään.
Minun työni on hyvin kaukana teoreettisesta haihattelusta. Insinöörien työpanoksen ostan toisilta firmoilta, enkä tradenomeja ole koskaan tarvinnut mihinkään. Joihinkin projekteihin kun olen tarvinnut kirjoitustaitoista, ajattelukykyistä ja hieman tilastotiedettä hallitsevaa väkeä nopeasti, olen niihin hommiin palkannut myös ihan muun alan väkeä.
Mutta viestini varsinainen tarkoitus oli sanoa, että ihmisen ei kannata olla liikaa kiinni omassa koulutuksessaan, ja nähdä ainoana vaihtoehtona sille jotain suorittavaa rutiinityötä, kuten kaupan kassa. Yliopistossa kuitenkin harjoitellaan ajattelemaankin, ja ilmaisemaan ajatuksia, sekä kaikissa siisteissä sisätöissä tarvittavia perustaitoja.
Hankalampaa on sellaisilla opiskelijoilla jotka eivät itsekään oikein tiedä, mitä varten opiskelevat. Mikä hieman oli ap:n ongelma.