Vanhemmat tarjoutuivat maksamaan velat pois...

Anna maksaa, mutta maksa vanhemmillesi takaisin ajan saatossa. Näin velkasi ei ainakaan kerää korkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopikaa, että se on laina, jota maksat muutaman kympin kuussa takaisin. Niin ei verottajallakaan ole asiaan nokan koputtamista.

Tämä on järkevin keino. Tuon voi sitten myöhemmin tarvittaessa katsoa ennakkoperinnöksi (jos lainaa jää maksamatta tai jos vanhemmat vaikkapa haluavat antaa velkaa anteeksi).

Miksi et ottaisi apua vastaan kun sitä on tarjolla?

Ei mene tuollaiset feikkilainat läpi verottajalta. Joku kymppi kuussa, niin on selvää ettei ole kyse aidosta lainasta kun takaisinmaksuaika siinä olisi 125 vuotta.

Kyseessä on niin pieni laina, ettei verottajaa voisi vähempää kiinnostaa. Moni saa vanhemmiltaan esim 200 000€ asuntolainan, eikä niidenkään takaisinmaksusuunnitelmista kysellä. Kunhan sellainen teoriassa on.

Ihan käytännössä se on lähetettävä verottajalle. Kovin tarkka sen ei tarvitse olla.

Ei maksusuunnitelmaa tarvitse lähettää verottajalle, ennen kuin verottaja kysyy sitä. Mutta jos verottaja kysyy, on oltava näyttää sekä maksusuunnitelma, että kuitit siitä, että sitä on noudatettu. Nimimerkillä olen lainannut anopilta, ja maksanut joka pennin takaisin.

Minusta aapeen pitäisi hyväksyä apu vanhemmiltaan -ja maksaa näille vähän kerrallaan takaisin - eikä ota enää lisää vippejä. Maksusuunnitelma voidaan laatia myös niin, että hän maksaa nyt muutaman kympin tai pari sataa kuussa, ja muutaman vuoden päästä oletetun palkankorotuksen saatuaan erä kasvaa. Vanhemmat eivät tarjoaisi tuollaista apua, elleivät olisi siihen valmiita. Avun vastaanottaminen ei ole vellitakapuolisuutta, sen sijaan siitä kieltäytyminen ja sen takia suurempiin vaikeuksiin ajautuminen on lapsellista uhmaa ja itsetuhoisuutta.

Ei tarvitse odottaa että verottaja kysyy kun suunnitelma on kirjattuna myös verottajalle valmiina, mutta toki noinkin voi toimia. Täysin varma ei voi olla että verottaja ei katso summaa lahjaksi ainakaan jos todisteita ei aiemmista maksuista ole, maksu suunnitelma ei siis voi olla vain teoriassa olemassa.

Ylpeä voi olla mutta ei tyhmän ylpeä. Mieti sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ylpeä voi olla mutta ei tyhmän ylpeä. Mieti sitä. 

Ylpeys ei liity tähän asiaan mitenkään. Jos mokaa, niin se pitäisi rehellisesti tunnustaa ja kantaa vastuu teoistaan. Ap on kykenevä maksamaan velkansa pois. Jos on "ylpeyttä" se että kantaa itse vastuun omista teoistaan, niin ollaan kyllä aika hukassa.

Sanoisin vanhemmille että yritän itse maksaa ne pois, mutta että jos sillä välin sattuisi esim. pesukone laukeamaan, niin jos he voisivat siinä kohtaa lainata. Ikään kuin pahan päivän varana.

Kummasti se omien rahojen kiristäminen opettaa jättämään kahvilat, lehtitilaukset, shoppailut ja matkailut.

Jos sinä olet päässyt noin pahaan jamaan, niin sinulla ei ole käsitystä rahanmenosta eikä omista tuloistasi, ja nyt on korkea aika oppia.

Minkä ikäinen ap olet? Lähempänä kahta vai viittakymppiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylpeä voi olla mutta ei tyhmän ylpeä. Mieti sitä. 

Ylpeys ei liity tähän asiaan mitenkään. Jos mokaa, niin se pitäisi rehellisesti tunnustaa ja kantaa vastuu teoistaan. Ap on kykenevä maksamaan velkansa pois. Jos on "ylpeyttä" se että kantaa itse vastuun omista teoistaan, niin ollaan kyllä aika hukassa.

Tyhmän ylpeyttä on olla ottamatta apua vastaan kun sitä tarjotaan, jos etenkin vanhemmilla on siihen varaaa.  Hän voi maksaan velkansa pois sitten vanhemmilleen, ja siinä säästetään paljon korkokuluja. 

Ap, aika tärkeä kysymys, miksi otit nuo lainat ja mihin käytit ne? Koska jos ne meni ihan vain makeaan elämään, ei vanhempien avusta ole mitään pysyvää hyötyä ellet muuta kulutustottumuksia pysyvästi vastaamaan tulojasi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet? Lähempänä kahta vai viittakymppiä?

20v.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ap, aika tärkeä kysymys, miksi otit nuo lainat ja mihin käytit ne? Koska jos ne meni ihan vain makeaan elämään, ei vanhempien avusta ole mitään pysyvää hyötyä ellet muuta kulutustottumuksia pysyvästi vastaamaan tulojasi.

Parisuhteeseen upposi tosi paljon rahaa. 2 vuoden seurustelun aikana makselin 85% kaikista asioista kauppaostoksista ulkomaan matkoihin. Minulla oli ennen tätä parisuhdetta 11 tuhatta euroa säästöjä. "Alkuhuuma" teki minusta sokean ja minun ystävällinen luonne teki tästä kunnon sopan. Pistin suhteen poikki, ennen kun olen kokonaan lirissä.

Jälkeenpäin ajateltuna mietin, että miksi makselin hänen asioita. Mitä ihmettä oikein ajattelin. Sanoi aina, että ei ole rahaa tähän ja tuohon, niin tarjouduin sitten maksamaan sen. Perhana kun pistää vihaksi minun sokeus ja tyhmyys.

Tämä taakka vaikuttaa myös minun työmoraaliin, sosiaalisuuteen ja muutenkin elämänhaluun. Potuttaa mennä töihin ja maksella melkein koko palkka laskuihin, mitkä syntyi minun ystävällisen luonteeni ja tyhmyyteni takia. Voisi olla paremmin jos olisin kasvattanut munat jo nuorempana.

Kiitokset vastauksista ja neuvoista. Taidan niellä ylpeyteni ja hyväksyä vanhempieni avun. Maksan kyllä kaiken takaisin sopivissa erissä. Heillä on rahaa sen verran, että tämä 15 tonnia ei vaikuta heihin, eikä ikääkään ole niin paljon, että perintöasioita tarvitsisi miettiä. Siskoilla menee sen verran hyvin, että tuskin he nyt vasikoimaan alkaisi tuollaisen summan takia.

Ap