Lue keskustelun säännöt.
Tuleva vaimo haluaisi timanttisormuksen ..riita!
26.10.2017 |
Kosin häntä kauniilla kapealla 1,5 mm valkokultaisella sileällä sormuksella. En aio ostaa mitään monen sadan euron timanttisormuksia ja hän tietää sen kyllä. Kuitenkin siitä syntyi meille riita..mitä teen?
Kommentit (60)
Miksi edes kosit naistasi jos et arvosta häntä yhtään?
Itse pistin luiskaan ukon, joka luuli että voi kihlata minut jollain peltisormuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akka mäkeen, selvästi kiinnostuneempi materiasta kuin miehestä, jos tuollaisesta kosinnan hetkellä suuttui. Sitä paitsi timantit ovat erittäin epäeettisiä. N40.
Ap, suomalainen perinne on että sovitaan keskenään naimisiinmenosta, ja käydään yhdessä ostamassa kummallekin kihlasormus, hinta puoliksi. Nuo sormuksen kanssa kosimiset ovat amerikkalaista höpsötystä, mutta jos sen perinteen haluaa tuoda Suomeen, niin tuodaan sitten kokonaan: mies maksaa sormuksen, jossa tulee olla ainakin yksi timantti, ja hinnan tulee vastata miehen kahden kuukauden palkkaa.
No, asia on helppo ratkaista. Ole herrasmies ja hanki timanttisormus. Minun mieheni hankki timanttisormuksen minulle, vaikka oli opiskelija. Arvostuskysymys.
Sanot vaimolle että saa sormuksen ja sitten nautit seksistä loppupäivän. Sitten aamulla sanot heipat ja hankin uuden naisen tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, happy wife, happy life.
Sä tavallaan häpäiset sun mahdollisen tulevan vaimon tuolla tavalla, jos sen kavereilla on esim. isot timantit.
Täälläkin voi naiset selittää miten ne ei ainakaan, ikinä halua mitään timantteja jne. Mutta ne on köyhiä ei niin hyvännäköisiä naisia, jotka ei odota mitään elämältä.
Jos sun mahdollinen vaimo on kaunis ja laadukas, jonka ystäväpiiri on suht. varakas, joudut vain sopeutumaan, se löytää kyllä itselleen nopeasti toisen miehen. Näissä asioissa ei voi pitää ns. kiinni periaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Kuten kultasepät tapaa sanoa, kihla/vihkisormukseen käytetään rahaa sen mukaan kuinka pitkään aiotaan olla yhdessä, eli jos meinataan olla 40 vuotta yhdessä pitää sormus olla niin laadukas että se kestää niin kauan, jos ostaa satasen rimpulan, niin kyllä sillä nyt vuoden pari, sitä akkaa kihlaa. Ja tiedän itse kello- ja kulta-alan yrittäjänä että kyllä ne ohuet rimpulat jotka oli muotia joskus 70-80-luvun paikkeilla on nyt jo mennyttä, lähes jokainen joutuu ostamaan uudet, parikymmentä vuotta sitten tuon ajan sormuksia jo uusittiin. Kulta on melko pehmeä ja kuluva aine.
Se onko sormuksessa timantteja on sitten toinen juttu. Kaipa teillä on perheenä joku budjetti koko naimisiinmenoprosessille, molemmille sormukset (ne tosiaan jää jokapäiväiseen käyttöön toisin kuin vaikka hääjuhlat) myös valokuvat on tärkeä asia, niitä katsoo vielä tulevat jälkipolvetkin jopa satojen vuosien päästä. Pitää olla prioriteetit kohdillaan.
Onpas yllättävää että kello- ja kulta-alan yrittäjä suosittelee asiakkaille kalliita kello- ja kulta-alan tuotteita kuin halpoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten kultasepät tapaa sanoa, kihla/vihkisormukseen käytetään rahaa sen mukaan kuinka pitkään aiotaan olla yhdessä, eli jos meinataan olla 40 vuotta yhdessä pitää sormus olla niin laadukas että se kestää niin kauan, jos ostaa satasen rimpulan, niin kyllä sillä nyt vuoden pari, sitä akkaa kihlaa. Ja tiedän itse kello- ja kulta-alan yrittäjänä että kyllä ne ohuet rimpulat jotka oli muotia joskus 70-80-luvun paikkeilla on nyt jo mennyttä, lähes jokainen joutuu ostamaan uudet, parikymmentä vuotta sitten tuon ajan sormuksia jo uusittiin. Kulta on melko pehmeä ja kuluva aine.
Se onko sormuksessa timantteja on sitten toinen juttu. Kaipa teillä on perheenä joku budjetti koko naimisiinmenoprosessille, molemmille sormukset (ne tosiaan jää jokapäiväiseen käyttöön toisin kuin vaikka hääjuhlat) myös valokuvat on tärkeä asia, niitä katsoo vielä tulevat jälkipolvetkin jopa satojen vuosien päästä. Pitää olla prioriteetit kohdillaan.
Kultakauppias promamassa kalliiden sormusten puolesta. Naurahdin.
Vierailija kirjoitti:
Sormus valitaan sen mukaan mistä kantaja pitää. Ei sen mukaan mistä ostaja saituuksissaan pitää. Lisäksi tuon paksuinen sormus on hetkessä ihan muun muotoinen kun pyöreä.
.....mutta kestää varmasti silti pidempään kuin kihlaus, jonka merkkinä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis 1,5 mm levyinen sormus?? Sehän on pelkkä naru... Muuten pelkkä sileä valkokultainen voisi ollakin ihan ok, tai ainakin parempi kuin sileä keltakultainen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, happy wife, happy life.
Sä tavallaan häpäiset sun mahdollisen tulevan vaimon tuolla tavalla, jos sen kavereilla on esim. isot timantit.
Täälläkin voi naiset selittää miten ne ei ainakaan, ikinä halua mitään timantteja jne. Mutta ne on köyhiä ei niin hyvännäköisiä naisia, jotka ei odota mitään elämältä.
Jos sun mahdollinen vaimo on kaunis ja laadukas, jonka ystäväpiiri on suht. varakas, joudut vain sopeutumaan, se löytää kyllä itselleen nopeasti toisen miehen. Näissä asioissa ei voi pitää ns. kiinni periaatteista.
Tässä on varmaan kysymys siitä, millaisia asioita ylipäätään elämässä arvostaa. Jos toiveissa on sellainen "laadukas" vaimo, joka keulii kavereilleen (veri)timanteilla ja (murha)turkiksilla, voi ihan oikeasti ollakin niin että ko. ihanuus lähtee kävelemään rikkaamman matkaan.
Toki ikävä kyllä aina on joku sinua rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi, joten riski on aina olemassa, ja sikäli on viisasta rakentaa suhde muiden asioiden varaan. N40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on oikeastaan sama, vaikka mua kosittais rosterisormuksella, kunhan olisi sellainen mies, jonka kanssa haluan naimisiin. Pitääkin sanoa avomiehelleni, että kosii jollain edullisella, mutta kestävällä sormuksella ja laittaa mukaan vaikka jonkun eettisen lahjan lahjoittaen ne timantteihin tarkoitetut rahat vaikka eläinsuojeluun tai muuhun minun sydäntäni lähellä olevaan kohteeseen. Ei mun rakkauttani rahassa mitata ja minusta ihan turha investointi joku ylikallis sormus. Tiedä, vaikka tippuisi jonnekin viemäriin tiskatessa tai mitä kaikkea noille nyt välistä käy.
Sen sijaan olisi ihanaa, jos sormukseen olisi vaikka kaiverrettu suosikkieläimeni tai vaikka meidän nimikirjaimemme, tms.
Ap, kuulostaa vähän, että sinun ja naisesi arvomaailmat eivät nyt tässä kohtaa kohtaa. Keskustelkaa syvällisesti asiasta ja miettikää jatkoa vakavasti. Tai sitten alistut elättämään materialistia loppu ikäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, happy wife, happy life.
Sä tavallaan häpäiset sun mahdollisen tulevan vaimon tuolla tavalla, jos sen kavereilla on esim. isot timantit.
Täälläkin voi naiset selittää miten ne ei ainakaan, ikinä halua mitään timantteja jne. Mutta ne on köyhiä ei niin hyvännäköisiä naisia, jotka ei odota mitään elämältä.
Jos sun mahdollinen vaimo on kaunis ja laadukas, jonka ystäväpiiri on suht. varakas, joudut vain sopeutumaan, se löytää kyllä itselleen nopeasti toisen miehen. Näissä asioissa ei voi pitää ns. kiinni periaatteista.
Tässä on varmaan kysymys siitä, millaisia asioita ylipäätään elämässä arvostaa. Jos toiveissa on sellainen "laadukas" vaimo, joka keulii kavereilleen (veri)timanteilla ja (murha)turkiksilla, voi ihan oikeasti ollakin niin että ko. ihanuus lähtee kävelemään rikkaamman matkaan.
Toki ikävä kyllä aina on joku sinua rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi, joten riski on aina olemassa, ja sikäli on viisasta rakentaa suhde muiden asioiden varaan. N40.
En tiedä veritimanteista tai murhaturkiksista (???), kumpakaan noista ei nuoremmat naiset käytä enää, timanttien alkuperä on esim. selvillä.
Vaikutat itse vain siltä, että halvennat esim. timantteja, koska yrität peittää oman halusi niitä kohtaan.
Sun maalaileman murhaturkiskarikatyyrin sijasta yleensä timantin haluaa nainen, jolla on jotain omanarvontuntoa, ei tarvitse sitten itkeä palstalla miten se pertti pöntinen ei taaskaan muistanut sitä ja tätä päivää, nyyh ja toi joulunakin vain imurin lahjaksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten kultasepät tapaa sanoa, kihla/vihkisormukseen käytetään rahaa sen mukaan kuinka pitkään aiotaan olla yhdessä, eli jos meinataan olla 40 vuotta yhdessä pitää sormus olla niin laadukas että se kestää niin kauan, jos ostaa satasen rimpulan, niin kyllä sillä nyt vuoden pari, sitä akkaa kihlaa. Ja tiedän itse kello- ja kulta-alan yrittäjänä että kyllä ne ohuet rimpulat jotka oli muotia joskus 70-80-luvun paikkeilla on nyt jo mennyttä, lähes jokainen joutuu ostamaan uudet, parikymmentä vuotta sitten tuon ajan sormuksia jo uusittiin. Kulta on melko pehmeä ja kuluva aine.
Se onko sormuksessa timantteja on sitten toinen juttu. Kaipa teillä on perheenä joku budjetti koko naimisiinmenoprosessille, molemmille sormukset (ne tosiaan jää jokapäiväiseen käyttöön toisin kuin vaikka hääjuhlat) myös valokuvat on tärkeä asia, niitä katsoo vielä tulevat jälkipolvetkin jopa satojen vuosien päästä. Pitää olla prioriteetit kohdillaan.
On paljon ihmisiä, joilla sormukset eivät ole jokapäiväisessä käytössä. Monessa työssä ne ovat suorastaan vaarallisia. Siinä suhteessa kyseessä voi olla todella turha investointi.
Omilla vanhemmillani oli todella hienot kihla- ja vihkisormukset. Äiti käytti omaansa ehkä kerran vuodessa, isä ei koskaan. Olivat yhdessä 45 vuotta, kunnes kuolema erotti. Itse en ole koskaan sormusta hankkinut, ja 10 vuotta liittoa takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin periaatteellinen päätöksesi olla ottamatta morsiamesi toiveita perustuu? Sormus on kuitenkin loppuelämän mukana kulkeva esine, joten mielestäni jokaisella olisi oikeus omien resurssien puitteissa hankkia sellainen joka miellyttää. Itse ostin mieheni kanssa sormukset yhdessä ja taisin jopa maksaa niistä suuremman osan, eli ei ongelmaa.
Oletko siis vähävarainen (jollain tilanne on ok), vai vain saita?
Naisena vastaan: Jos haluaisin jonkin erityisen sormuksen, niin olisin valmis nimenomaan hankkimaan sen omien resurssieni puitteissa. Eli maksaisin (ainakin suurimmaksi osaksi) itse.
Todellisuudessa en edes kaipaisi sormusta. Ei minulla ollut sormuksia ollessani avioliitossakaan.
Aivan, juuri näinhän minäkin kirjoitin ja itsekin omassa elämässäni tein. Sromusten hankinta (tai hankkimatta jättämispäätös) on pariskunnan yhteinen asia. Ap puolestaan kuulostaa siltä, että hän haluaa sanella parisuhteessaan koko asian.
T. kommentoimasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, happy wife, happy life.
Sä tavallaan häpäiset sun mahdollisen tulevan vaimon tuolla tavalla, jos sen kavereilla on esim. isot timantit.
Täälläkin voi naiset selittää miten ne ei ainakaan, ikinä halua mitään timantteja jne. Mutta ne on köyhiä ei niin hyvännäköisiä naisia, jotka ei odota mitään elämältä.
Jos sun mahdollinen vaimo on kaunis ja laadukas, jonka ystäväpiiri on suht. varakas, joudut vain sopeutumaan, se löytää kyllä itselleen nopeasti toisen miehen. Näissä asioissa ei voi pitää ns. kiinni periaatteista.
Tässä on varmaan kysymys siitä, millaisia asioita ylipäätään elämässä arvostaa. Jos toiveissa on sellainen "laadukas" vaimo, joka keulii kavereilleen (veri)timanteilla ja (murha)turkiksilla, voi ihan oikeasti ollakin niin että ko. ihanuus lähtee kävelemään rikkaamman matkaan.
Toki ikävä kyllä aina on joku sinua rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi, joten riski on aina olemassa, ja sikäli on viisasta rakentaa suhde muiden asioiden varaan. N40.
En tiedä veritimanteista tai murhaturkiksista (???), kumpakaan noista ei nuoremmat naiset käytä enää, timanttien alkuperä on esim. selvillä.
Vaikutat itse vain siltä, että halvennat esim. timantteja, koska yrität peittää oman halusi niitä kohtaan.
Sun maalaileman murhaturkiskarikatyyrin sijasta yleensä timantin haluaa nainen, jolla on jotain omanarvontuntoa, ei tarvitse sitten itkeä palstalla miten se pertti pöntinen ei taaskaan muistanut sitä ja tätä päivää, nyyh ja toi joulunakin vain imurin lahjaksi....
Päinvastoin. Minulla on omanarvontuntoa niin paljon, etten tarvitse timantteja. Jos tarvitsisin, olisin ostanut juuri mieleiseni sen sijaan että riitelisin ja ruikuttaisin ap:n naisen lailla. N40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, happy wife, happy life.
Sä tavallaan häpäiset sun mahdollisen tulevan vaimon tuolla tavalla, jos sen kavereilla on esim. isot timantit.
Täälläkin voi naiset selittää miten ne ei ainakaan, ikinä halua mitään timantteja jne. Mutta ne on köyhiä ei niin hyvännäköisiä naisia, jotka ei odota mitään elämältä.
Jos sun mahdollinen vaimo on kaunis ja laadukas, jonka ystäväpiiri on suht. varakas, joudut vain sopeutumaan, se löytää kyllä itselleen nopeasti toisen miehen. Näissä asioissa ei voi pitää ns. kiinni periaatteista.
Tässä on varmaan kysymys siitä, millaisia asioita ylipäätään elämässä arvostaa. Jos toiveissa on sellainen "laadukas" vaimo, joka keulii kavereilleen (veri)timanteilla ja (murha)turkiksilla, voi ihan oikeasti ollakin niin että ko. ihanuus lähtee kävelemään rikkaamman matkaan.
Toki ikävä kyllä aina on joku sinua rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi, joten riski on aina olemassa, ja sikäli on viisasta rakentaa suhde muiden asioiden varaan. N40.
Usko huviksesi, että kaikille miehillä laadukas vaimo on yhtä kuin kaunis.
Joku vaatimaton nainen, joka haluaa muovisormuksen, on niin hyväsydäminen ja aito, mutta tosiaan tavallisen näköinen, ei ole kenenkään miehen mielestä "laadukas" - ikinä.
Ja sen takia ne "laadukkaat" hyväsydämiset rihkamasormuksen saaneet naiset eivät saa mitään muutakaan elämässä, koska todellisuudessa sitä niiden "laadukkuutta" ei arvosta kukaan.
Auttaisiko timantin haluamiseen sellainen seikka huomioonotettavaksi, että ne ovat aika epäeettisiä koristuksia?
Niiden tähden ammutaan ihmisiä maailmalla. Siksi en ainakaan itse ole kiinnostunut moisista kivistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, happy wife, happy life.
Sä tavallaan häpäiset sun mahdollisen tulevan vaimon tuolla tavalla, jos sen kavereilla on esim. isot timantit.
Täälläkin voi naiset selittää miten ne ei ainakaan, ikinä halua mitään timantteja jne. Mutta ne on köyhiä ei niin hyvännäköisiä naisia, jotka ei odota mitään elämältä.
Jos sun mahdollinen vaimo on kaunis ja laadukas, jonka ystäväpiiri on suht. varakas, joudut vain sopeutumaan, se löytää kyllä itselleen nopeasti toisen miehen. Näissä asioissa ei voi pitää ns. kiinni periaatteista.
Tässä on varmaan kysymys siitä, millaisia asioita ylipäätään elämässä arvostaa. Jos toiveissa on sellainen "laadukas" vaimo, joka keulii kavereilleen (veri)timanteilla ja (murha)turkiksilla, voi ihan oikeasti ollakin niin että ko. ihanuus lähtee kävelemään rikkaamman matkaan.
Toki ikävä kyllä aina on joku sinua rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi, joten riski on aina olemassa, ja sikäli on viisasta rakentaa suhde muiden asioiden varaan. N40.
En tiedä veritimanteista tai murhaturkiksista (???), kumpakaan noista ei nuoremmat naiset käytä enää, timanttien alkuperä on esim. selvillä.
Vaikutat itse vain siltä, että halvennat esim. timantteja, koska yrität peittää oman halusi niitä kohtaan.
Sun maalaileman murhaturkiskarikatyyrin sijasta yleensä timantin haluaa nainen, jolla on jotain omanarvontuntoa, ei tarvitse sitten itkeä palstalla miten se pertti pöntinen ei taaskaan muistanut sitä ja tätä päivää, nyyh ja toi joulunakin vain imurin lahjaksi....
Päinvastoin. Minulla on omanarvontuntoa niin paljon, etten tarvitse timantteja. Jos tarvitsisin, olisin ostanut juuri mieleiseni sen sijaan että riitelisin ja ruikuttaisin ap:n naisen lailla. N40.
Sä voi uskotella itsellesi olevasi jotenkin omanarvontunteva.
Mutta kenelläkään oikeasti omanarvontuntoisella ei ole mitään tarvetta keksiä tarinoita veritimanteista ja laaduttomista turkisnaisista.
Tiedät sen itsekin, kannattaa nähdä itsensä sellaisena kuin on, eikä tehdä välttämättömyydestä hyvettä.
Lallin Veijoko se tuli neuvoja kyseleen? Ja tuleva, ah niin ihana vaimosi on Tuksu. Vai mitä? Tosin Tuksu tyytyy kyllä ihan rihkamaan, valehtelee vaan sen olevan milloin mitäkin ja maksaneen hurjasti :)
Älä kuitenkaan ota sille muijalle enää yhtään koiraa!