Miten yli 40-vuotiaana ensimmäisen lapsensa saaneet jaksavat?

Nyt kaikki alle kolmekymppiset taas kilpaa tätä asiaa ihmettelemään, hopi, hopi!!!



Terveisin ihan hyvin jaksava 41-vuotias jolla 9kk ikäinen nukkuu pihalla.

Saman voisi kysyä, että kuinka parikymppiset jaksaa, kun vielä tekisi mieli mennä ja keskittyä itseensä.



Se vaan tuntuu siltä sinusta, mutta tosipaikassa jaksaisit siinä kuin nuorempikin. Eikös joku sanonut, että " vauhti hidastuu, mutta tekniikka paranee" . Se, minkä menettää energiassa, korvaa muilla ominaisuuksilla!

Vaikuttiko miten parisuhteeseen..kun takana kumminkin niin pitkä kahdestaan olo ja " vapaus" ??

t:rv 36 ja ikää 37v.

Vierailija:

Vaikuttiko miten parisuhteeseen..kun takana kumminkin niin pitkä kahdestaan olo ja " vapaus" ??

t:rv 36 ja ikää 37v.

Vierailija:

Yöheräämiset ja kaikki muu..Kun itsestä tuntuu että alle kolmekymppisenäkään ei aina jaksaisi. En voi kuvitellakaan että aloittaisin kaiken alusta 40-vuotiaana!! Itse 60 vuotias kun lapset parikymppisiä, huh huh:(

energisinä ja pirteinä. Lapsista saa voimaa , eivät ole sitten ihan mummoja

vielä 60-kymppisinä

Tulen sitten kertomaan mitä eroa on ollut lasten saamisessa/hoidossa.

jälkeen saatiin vauva todettiin, että ihanaa on ollut ja nyt on vielä ihanampaa. Mukavaa on myös, että on ihana talo josta ei tarvi muuttaa kuin vasta vanhainkotiin ja lapselle mukava asuinalue. Ihan nelikymppisiä ei vielä olla, muttei kaukanakaan. Äitini oli vain vähän nuorempi kun minut sai ja oli mielestäni maailman paras äiti ja ihan sopivan ikäinen.

hautaan. Juuri kun olisi kypsä viettämään vanhempien ja lastenlasten kanssa laatuaikaa. Ja lastenlapset, eihän ne voi nauttia mummoista ja ukeista..Itsekästä, sanon minä.

Mieluummin hyvin toimeentuleva nelikymppinen äiti kuin kaksikymppinen minimiäitiysrahan saaja. Sain esikoisen parikymppisenä ja aika kovaa se oli, ei ollutrahaa mihinkään. Nyt kuopuksen kanssa (ikäeroa reilusti) ollaan miehen kanssa molemmat hyväpalkkaisia ja voidaan tehdäkin lasten kanssa jotain. olen samaa mieltä - minkä iässä häviää, sen järkevyydellä voittaa :-)

että saa sitten nelikymppisenä olla jo rauhassa

on 40-vuotiaana saatu kuopus ja parikymppisenä saatu esikoinen. Kyllä jaksan herätä ihan yhtä hyvin kuin nuorempanakin. Se on myös mukavaa kun on velaton talo ja mahdollisuus olla hoitovapaalla niin pitkään kuin haluan. Ja voin ostaa lapselle mitä haluan ilman, että tarvitsee miettiä onko siihen varaa. Tätä lasta myös arvostaa ihanana lahjana - ja äitiydestä (ja isyydestä) nauttii vielä enemmän kuin nuorempana. Suosittelen ehdottomasti lasten " hankkimista" kypsemmällä iällä. Omat vanhempani ovat jo noin 80-vuotiaita.

Taidat olla aika naiivi kun tuollaisia väität! Eivät kaikki nyt tietoisesti ja tahallaan jätä lapsen " tekoa" siiheksi että ovat 4-kymppisiä! Onko sun pieneen mieleenkään tullut että joillakin voi kestää vuosia ennen kuin heillä tärppää? Ja joillakin voi kestää vuosia ennen kuin edes löytävät sellaisen ihmisen jonka kanssa perustaa perhe! Kun eivät kaikki ihmiset käy sitä perhettä perustamaan sen ensimmäisen tapaamansa miehen/naisen kanssa. Kun tarkoin valikoi puolisonsa ei tarvitse täälläkään olla piipittämässä miehen huonoista tavoista ja pettämisistä.



Et koetahan nyt vähän miettiä mitä sanot!!!!!!!!!!!!

Jos 40v lapsen saanutta äitiä jo lapsi kärrää hautaan....

Ymmärrän 40v esikoistaan saavia, jos elämäntilanne ei ole aiemmin antanut periksi, siis ei miestä tai ei ole saanut lasta. Mutta se ärsyttää että yhteiskunta " vie" meitä siihen suuntaan että mitä vanhempi äiti, sen kunnioitettavampaa ja äiti osaa paremmin ja on kypsempi jne. Tiesitteko että Downin syndroomaisen lapsen saanti on alle 25 vuotiailla noin 1/2000 lasta, ja 40v äidillä 1/100 lasta? Miksi moni " uhmaa" luontoa ja pitkittää työn takia lastensuunnittelua yli kolmekymppiseksi?

Enkä taaskaan puhu niistä joilla ei vielä ole miestä nuorempana tai lapsia ei siunnaannu vaikka haluaisi..

Se on huomattavasti raskaampaa puuhaa, kuin lapsen hoito ja sitä tekee moni VANHUS. Siis kyllä yli nelikymppinen hyvin lapsen jaksaa hoitaa. Koliikkikin kestää vaan kolme kuukautta. Dementikko saattaa valvottaa yöt oman sekavan rytminsä mukaan vuosia. Vaipan vaihtaminenkin vauvalle on ihan helppoa, jos vertaa vanhukseen.

Käyttää pelkkiä hameita, ei meikkaa, harmaissa hiuksissa aina permanentti, hieman pullukka, ei omista ajokorttia, leipoo paljon, ei pidä mistään " nykyajan hömpötyksistä" kuten kännyköistä tai vhs-nauhurista.. jne. Eli hyvin mummomainen hän on :)



Silti äiti on aina äiti :)

äiti on ihan mukava äiti. Samantapainen mun äitinikin on, vaikka saikin minut kymmenen vuotta nuorempana.

Todella lapsellista vedota noihin taloudellisiin seikkoihin.

ap:n kuulostaa kouluttamattomalta teini-äidiltä vaikka onkin kolmekymppinen. Muista oma lauseesi kun alkaa tehdä mieli iltatähteä neljänkympin korvilla.