synnytyspelkoja??
Onko kenelläkään jäänyt edellisestä synnytyksestä " pelkoja" , joita pitäisi selvitellä ennen seuraavaa synnytystä? Kuinka tämä on onnistunut? Mistä apua?
Itselläni on neljäs synnytys horisontissa. Kaksi ensimmäistä meni " ihan kivasti" , eikä kolmaskaan teknisesti mennyt mitenkään huonosti. Mutta ajallisesti jokainen on ollut ripeämpi kuin edellinen. Tämä viimeinen oli puolessatoista tunnissa ohi. Poika tuli kahdella ponnistuksella, sitten kun suostuin ponnistamaan. Minulle nimittäin iski valtava " en halua" -fiilis juuri kun olisi pitänyt ponnistaa. Valtava pakokauhu sitä kipua kohtaan, joka tulee juuri kun vauva tulee ulos. Naurettavaa näin jälkikäteen, eihän siinä ole mitään järkeä, mutta niin vain kävi. Kätilö spekuloi, että varmaan se synnytyksen nopea eteneminen ajoi minut pakokauhuun.
Mutta nyt kun olen taas raskaana, näen painajaisia ja tunnen oloni todella ahdistuneeksi kun ajattelen synnytystä.
En halua pelätä sitä lyhyttä hetkeä loppuvuodesta jo nyt, kun koko odotus on vasta alkutekijöissään. Tämä minun pelkoni on järjellä " voitettavissa" , kunhan vaan tarpeeksi järkeilen.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Henna-Liina rv6+1
Kommentit (4)
Minulla on takana 2 synnytystä joista en kipujen takia muista oikein mitään. Pienen sairaalan puudutukset oli ei mitään tai ilokaasua ja aqua rakkuloita. Nyt olen onneksi menossa sairaalaan jossa tiedän voivan saada kaikki mahdolliset puudutukset.
Miehestäkään ei synnytyksissä ollut mitään apua, joten nyt en ota sitä edes mukaan.
Minulla kivuliainta on ollut avautumisvaihe ja ponnistusvaiheessa olen ollut jo melkein tiedoton eli ne kivut on vähän pimeän peitossa. Repeytymiä on tullut tosi paljon.
Saat lähetteen äitiyspolin pelkopoliklinikalle. Siellä käyt ensin kätilön kanssa juttelemassa ja käyt edellisen synnytyksen läpi. Sitten on vielä tarjolla apua joka lähtöön, lääkäriä ja psykiatria jne. tarpeen mukaan. Suosittelen!
Mulla on tällä hetkellä aikas lailla sama tilanne kuin sulla, tosin yritellään taas sitä nelosta kun edellinen raskaus päättyi vastikään ikävästi. Itse uskon että vertaistuki voisi auttaa kohdallani pääsemään peloista... Olis kiva vaihtaa ajatuksia samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa, eli jos vaikka s-postia vaihdeltais?
-Number4-
Odotan kolmosta, takana siis kaksi synnytystä. Lohduttavaa lukea, että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Mulla esikoisen synnytys oli loistava, mutta kakkoselle tuli tuollainen ahdistava pakokauhu juuri ennen ponnistusvaihetta. Synnytys oli nopea, kesti myös 1.5h.
Oon yrittänyt valmistautua tulevaan synnytykseen ja käydä läpi tuota ahdistavaa kokemusta. Mua on auttanut aktiivisen synnytyksen nettisivut. Siellä puhutaan kontrollin menettämisestä ym. Sitä ei kuulemma tarvitse pelätä, synnyttävän pitääkin tavallaan menettää kontrolli ja antaa luonnonvoimien toimia. Jos synnytys on nopea, äiti ei samalla tavalla pääse mukaan ja siksi kokemus saattaa tuntua ahdistavalta.
Ja sitten aion käydä vielä juttelemassa synnytysosastolla, neuvolan kautta saa ajan.
Tsemppiä sulle.