Lue keskustelun säännöt.
En kunnioita miestäni enää
N30v
23.10.2017 |
Okei, arvaan että tästä sataa rapaa niskaan, mutta aion silti avautua asiasta.
Mitä on tehtävissä tilanteessa, kun ei enää katso omaa aviomiestään ylöspäin? 10 vuotta yhdessä, tavattiin 18-vuotiaina. Nyt ikää 30v. Suoraan sanottuna en jaksa sitä miten "yksinkertainen" mies on. Hän ei ole kiinnostunut oikein mistään. Emme keskustele kuin hyvin pinnallisista tai arkisista asioista. Miehen huumoria on tyyliin piereskely. Työelämässäkään hänellä ei ole minkäänlaista kunnianhimoa, istuu edelleen "siwan kassalla", ilman aikomustakaan edetä minnekkään. Viimeinen niitti oli kun mies päästi laskujaan perintöön. Minun piti pelastaa hänet lainaamalla hänelle rahaa. Ehkä siinä meni ne suurimmat kunnioituksen rippeet; tosi vaikeaa pitää häntä edes tasavertaisena kumppanina, saatikka perheen päänä, jos ja kun ei suoriudu edes yksinkertaisista talousasioista omin avuin (rahat siis oli tilillä, hän ei vaan maksanut laskuja).
Olen koittanut päästä yli näistä ehkä lapsellisista ajatuksistani. Mutta olen myös huomannut että ihastun aikalailla kaikkiin "vahvoihin" miehiin joita tapaan esim. työn kautta. Ja tarkennan ettei tämä koske vain tai edes ensimmäisenä rahaa. Vaan sitä että mies on jollain tapaa itsevarma, kunnianhimoinen, syvälliseen keskusteluun kykenevä jne. Ehkä olen kyllästynyt olemaan mies tässä suhteessa.
Voinko päästä yli näistä ajatuksistani jotenkin? Vai pitäisikö vain antaa miehen löytää joku hänelle paremmin sopiva, joka osaisi arvostaa häntä sellaisenaan kuin hän on? Onhan hänessä hyviäkin ominaisuuksia niinkuin minussa taas huonoja. Lapsia meillä on kaksi.
Kiitos asiallisista vastauksista etukäteen.
Kommentit (42)
En ihmettele, että tympii.
Miehet vinkuu, että naisen pitäisi arvostaa heitä. Mutta ei sytytä, että arvostus on ihan omasta käytöksestä kiinni.
Kun arvostus ja kunnioitus menee, se on lopun alkua se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää mitään "suhdetta" jos toista ei pysty kunnioittamaan. Olet muuten menettänyt kunnioituksen itseäsikin kohtaan, etkä edes taida sitä älytä itse.
Ei meillä tällä hetkellä olekkaan, koska en esim. enää siedä miehen kosketusta.. :( Mietin vain voiko tätä mitenkään korjata? Ai kamala miten epätoivoista....
30v, kaksi lasta. Kuinkas monta tohtorintutkintoa ja millainen johtajanpalli rouvalla itsellään mahtaa olla?
Ja laskut menee perintöön?
Etpä sinäkään kovin ruudinkeksijältä vaikuta.
Hypergaminen nainen, mikä valtava yllätys!
Tuo on vähän kuin minun suullani sanottua.
Minulla on vain 10 vuotta enempi ikää. Huomaan useinkin ihmetteleväni, että onko tuo pieruhuumorimies aina ollut tuollainen. Nyt kun lapset ovat jo isompia, on surullista, etteivät he esim. kehtaa tuoda poikaystäviään kotiin isän ollessa kotona. Pelkäävät/häpeävät sitä omituista iskä-läppää. Keskustelumme ovat hyvinkin arkipöiväisiä, ei koskaan mitään syvällistä. En voisi hänelle uskoutua missään mieltäni painavassa asiassa.
Tosiaalta kaipaan itsekin rinnalleni sellaista ihmistä, joka osaisi itse mennä nettipankkiinsa ja hoitaisi asioitaan, kuten aikuiset tapaa. Jos ero tulisi, pitäisi mieheni opetella kaikki nuo. Puhumattakaan muu arjen pyärittäminen. Sähkölaskut, vesilaskut, nuohoojan sopimiset ovat kaikki minun kontollani. Osaisinkohan antaa toisen niitä hoitaa kanssani..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otit amiksen, sait amiksen. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
30v, kaksi lasta. Kuinkas monta tohtorintutkintoa ja millainen johtajanpalli rouvalla itsellään mahtaa olla?
Ja laskut menee perintöön?
Etpä sinäkään kovin ruudinkeksijältä vaikuta.
Sanoinko että miehellä pitää olla tohtorintutkinto? En. Mites on tuon sinun oman lukutaidon laita?
Olkoot vaikka raksamies, kunhan kokisi edes jonkinlaista ylpeyttä/ intohimoa työstään ja itsensä kehittämisestä.
Miehen laskut meni perintään. Olen pahoillani kun kännykällä nopeasti kirjoitin, virheitä saattoi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoita ''mies'' suhteessa? Etkö suosi tasa-arvoa? Miksi on miehen tehtävä olla perheen pää? Teetkö sinä kaikki kotitalouden työt vai? Eikö mies saa olla herkkä? Pitääkö miehen aina olla vahva? Oletko sinä aina vahva?
Ihan normaalia. Tuohon kai ne teinisuhteet yleensä kaatuu kun toinen menee elämässään eteenpäin ja toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehen huumoria on tyyliin piereskely." :DD
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän kuin minun suullani sanottua.
Minulla on vain 10 vuotta enempi ikää. Huomaan useinkin ihmetteleväni, että onko tuo pieruhuumorimies aina ollut tuollainen. Nyt kun lapset ovat jo isompia, on surullista, etteivät he esim. kehtaa tuoda poikaystäviään kotiin isän ollessa kotona. Pelkäävät/häpeävät sitä omituista iskä-läppää. Keskustelumme ovat hyvinkin arkipöiväisiä, ei koskaan mitään syvällistä. En voisi hänelle uskoutua missään mieltäni painavassa asiassa.
Tosiaalta kaipaan itsekin rinnalleni sellaista ihmistä, joka osaisi itse mennä nettipankkiinsa ja hoitaisi asioitaan, kuten aikuiset tapaa. Jos ero tulisi, pitäisi mieheni opetella kaikki nuo. Puhumattakaan muu arjen pyärittäminen. Sähkölaskut, vesilaskut, nuohoojan sopimiset ovat kaikki minun kontollani. Osaisinkohan antaa toisen niitä hoitaa kanssani..?
En myös voi uskoutua miehelle missään asiassa, enkä näiden vuosien jälkeen enää edes ole pitkään aikaan halunnut.
Tosiaan, eihän tässä miestä noihin asioihin enää edes tarvitse, koska on oppinut ja tottunut hoitamaan lähes kaiken itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti tarkkaan ap. seuraavaa siirtoasi. Olet 30-v kahden lapsen äiti. Kuinka korkealle rankkaisit "markkina-arvosi"? Sinun vaihtoehtosi käytännössä ovat nykyinen miehesi, joku samaa kaliiperia tai yksin. Ei sinulla ole mahkuja enää tasokkaisimpiin miehiin. Eivät he halua rupsahtamisrajalla olevaa kahden lapsen yh:ta.
Ongelma on se, että jos jätät tuon ukon, niin et välttämättä löydä yhtään parempaa tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan ap. seuraavaa siirtoasi. Olet 30-v kahden lapsen äiti. Kuinka korkealle rankkaisit "markkina-arvosi"? Sinun vaihtoehtosi käytännössä ovat nykyinen miehesi, joku samaa kaliiperia tai yksin. Ei sinulla ole mahkuja enää tasokkaisimpiin miehiin. Eivät he halua rupsahtamisrajalla olevaa kahden lapsen yh:ta.
Joo totta AP. Saatat jäädä yksin. Markkina-arvosi 2:n lapsen yh-äitinä ei ole kummoinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoita ''mies'' suhteessa? Etkö suosi tasa-arvoa? Miksi on miehen tehtävä olla perheen pää? Teetkö sinä kaikki kotitalouden työt vai? Eikö mies saa olla herkkä? Pitääkö miehen aina olla vahva? Oletko sinä aina vahva?
No olisi edes tasavertainen. Sekin kelpaisi. Mutta ei minua ehkä haittaisi sekään vaikka mies olisi se "perheen pää". Ei se mielestäni sitä tarkoita että nainen kökkii vain kotona, vaikka mies on perheen peruspilari. Nyt minä olen se peruspilari, jos minä heitän jalat ylös sohvalle täällä ei tapahdu YHTÄÄN MITÄÄN.
Saa olla herkkä. Mutta herkkä ei ole synonyymi saamattomalle mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että jos jätät tuon ukon, niin et välttämättä löydä yhtään parempaa tilalle.
Minä en ainakaan kaipaa minkäänlaista miestä tuon tilalle. Yksinkin pärjään.
en ole ap mutta sama kohtalo on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan ap. seuraavaa siirtoasi. Olet 30-v kahden lapsen äiti. Kuinka korkealle rankkaisit "markkina-arvosi"? Sinun vaihtoehtosi käytännössä ovat nykyinen miehesi, joku samaa kaliiperia tai yksin. Ei sinulla ole mahkuja enää tasokkaisimpiin miehiin. Eivät he halua rupsahtamisrajalla olevaa kahden lapsen yh:ta.
Joo totta AP. Saatat jäädä yksin. Markkina-arvosi 2:n lapsen yh-äitinä ei ole kummoinen.
Ei ero tee minusta yksinhuoltajaa.
Toisaalta parempi ehkä olla sitten vaikka yksin, kuin kasvattaa kolmatta lasta; sitä aikuista lasta.
Ymmärrän aivan täysin. En voisi jäädä suhteeseen, jossa en kunnioita toista, vaikka kuinka tykkäisinkin. Karmiva tilanne, kun toinen kasvaa aikuiseksi, menee kohti uusia haasteita, kehittyy ja kehittää itseään. Toinen jää jumimaan, on perässä vedettävä aloitekyvytön ja kapea-ajatuksinen ikiteini. Ja satavarmasti ero tulee ihan yllärinä. Eron jälkeen alkaa pikkuhiljaa katselemaan ympärilleen ja varmaan kasvaa itsekin aimo harppauksin, kun toinen ei olekaan aina työntämässä eteenpäin. Saattaa siis olla, että ero tekee hällekin palveluksen.
N30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan ap. seuraavaa siirtoasi. Olet 30-v kahden lapsen äiti. Kuinka korkealle rankkaisit "markkina-arvosi"? Sinun vaihtoehtosi käytännössä ovat nykyinen miehesi, joku samaa kaliiperia tai yksin. Ei sinulla ole mahkuja enää tasokkaisimpiin miehiin. Eivät he halua rupsahtamisrajalla olevaa kahden lapsen yh:ta.
Joo totta AP. Saatat jäädä yksin. Markkina-arvosi 2:n lapsen yh-äitinä ei ole kummoinen.
Ei ero tee minusta yksinhuoltajaa.
Toisaalta parempi ehkä olla sitten vaikka yksin, kuin kasvattaa kolmatta lasta; sitä aikuista lasta.
juurihan sanoit, ettei mies pysty itse mitään hoitamaan. Miten luulet sen lapsia hoitavan?
Ei ole enää mitään "suhdetta" jos toista ei pysty kunnioittamaan. Olet muuten menettänyt kunnioituksen itseäsikin kohtaan, etkä edes taida sitä älytä itse.