Lue keskustelun säännöt.
Epäilen että puolisoni äiti on narsisti. Kuinka saan hänet vastaanottamaan ajatukseni?
22.10.2017 |
Tunnistan perheen lapsissa yleisen narsistiperheen dynamiikan (syntipukki, myötäilijä ym.). Puolisoni on tämä myötäilijä ja vielä aikuisenakin vahvasti narsistin vaikutuspiirissä. Manipulointikeinoina lapsia kohtaan on mm. pelottelu ja marttyyrointi. Asia valkeni minulle, kun yritin yhdistellä palasia liittyen perheen historiaan, ja niitä ei vaan mitenkään saa muuten uskottavasti yhteen kuin niin, että äiti on manipuloiva narsisti, koska väitetty tarina pitäisi paikkansa vain jos huomattava enemmistö ihmisistä olisi läpeensä pahoja. Puoliso on joskus sanonut että äiti on epäaito ja teeskentelijä, mutta on yleisesti ottaen muuten henkisesti riippuvainen tästä. Luulen että jos otan aiheen töksäyttäen esille, niin saan vain vahvan torjuntareaktion ja keskustelu tyrehtyy siihen. Kuinka edetä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua
Anteeksi, kirjoitin epäselvästi. Ei ollut tarkoitus puhua äidille vaan puolisolleni näistä ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin muistaa, että puhut puolisosi äidistä ihan mutu-pohjalta . En lähtisi tekemään tai ehdottelemaan diagnooseja, kuulostaa ihan besserwisseröinniltä.
Mikä ihmeen tarve sinulla on ylipäänsä "laitella palasia kasaan" puolisosi perheestä ja suvusta? Anna asian olla.
Miksi kenenkään pitäisi mitään ottaa vaataan? Etttehän te aikuiset ihmiset sen anopin kanssa enää asu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi mitään ottaa vaataan? Etttehän te aikuiset ihmiset sen anopin kanssa enää asu.
Vaikuttaa puolisoni toimintakykyyn ja masennukseen. Sitä kautta vaikuttaa minuun ja lapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin puolisosi on myötäilijänä ottanut vaimokseen kontrolloivan luonteen, jolla on tarve besserwisseröidä ja diagnosoida puolituttujakin. On tottunut sellaiseen äitiin. Näinhän se yleensäkin menee :)
Aloitus oli siis lähes sarkastinen...
Narsisti se äiti on. Pysykää erossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan kertoa oman näkemyksesi vaikka jonkun tilanteen kulusta (esim. näet, että äiti mielestäsi käyttäytyy sopimattomasti ja kuvailet ja perustelet, että mielestäsi se on sopimatonta käytöstä ja että puolisosi voisi tehdä muutakin kuin vain sietää sitä). Mutta kannattaa muistaa, että kun puoliso on perheessä kasvanut, hän voi pitää käytöstä ihan normaalia ja tuntea myös, että tuollainen asian käsittely syyllistää häntä tai tuo esiin häpeän. Eli keskustelu aiheesta ei välttämättä johda mihinkään eheytymiseen, vaan varsinkin jos puoliso ei ole hyvä puhumaan ja käsittelemään asioita, hän voi mennä entistä enemmän solmuun ja lukkoon, jos kokee, että on ristitulessa (yrittää miellyttää äitiä, mutta kuuntelee myös puolisoa).
Lapsihan luontaisesti suhtautuu äitiinsä niin, ettei pysty ajattelemaan tästä pahaa, koska on riippuvainen hänestä. Ja hyvin monella se sama suhtautuminen säilyy aikuisenakin. Vaikka silloin pystyy jo vähän kriittisemminkin ajattelemaan, mutta silti niitä äidin huonoja piirteitä vähättelee ja haluaa ajatella hyvää. Sillä jos pitäisi äitiä pahana, niin se olisi aikamoinen kriisi kohdattavaksi, että on kasvanut pahan vallassa, ja että se, johon on koko ikänsä luottanut, on paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että äiti on narsisti? Jos se onkin hänen isänsä, jonka vaikutusvallassa on äiti ja poikansa. Sopiiko kuvaus tähän:
No et nyt tarkemmin selvennä, mutta jos puolisolla itselläkin vaivaa äitisuhteensa jollain tasolla ja hän on masentunut, niin mielestäni on fiksuinta sanoa hänelle, että hän voisi hyötyä ammattiavusta. Ihan suoraankin parisuhteessa voi sanoa, että mielestäni lapsuudenperheesi dynamiikassa on jotain sellaista mikä ei tuota sinulle hyvinvointia, ja masennukseesi voisi auttaa päästä käymään läpi kunnolla lapsuutta ja perhesuhteita. Puolisolle saa myös sanoa, että minun silmään näyttää että sinä aina myötäilet tahtomattasikin lapsuuden perheenjäseniä, ja sellainen varmasti kuormittaa sinua. Narsistihuomiot kannattaa jättää kertomatta, lähesty asiaa siitä miten olet havannoinut puolisosi roolia lapsuudenperheessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon olet varmasti huomannutkin, että mies pitää aika erikoisiakin juttuja ihan normaalina. Kun ei paremmasta tiedä. Ei varmaan ainakaan kannata kerralla tömäyttää mielipidettään. Mutta voisi vähitellen tuoda esille sitä, että mikä on normaalia. Jos vaikka teidän omassa perheessä on jokin tilanne, jonka tiedät miehen lapsuudenperheessä menneen epänormaalilla tavalla, niin siinä yhteydessä kysyisit, että miten teillä lapsena vastaava tilanne meni. Ja siihen sitten vielä jatkaa, että tämä teillä nyt toteutettava tapa on se normaalitapa. Ja kun vielä perustelet sen vaikkapa jollain kasvatusoppaalla, niin mieskin tajuaa, että kyse ei ole vain mielipide-erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi mitään ottaa vaataan? Etttehän te aikuiset ihmiset sen anopin kanssa enää asu.
Vaikuttaa puolisoni toimintakykyyn ja masennukseen. Sitä kautta vaikuttaa minuun ja lapsiini.
Millä lailla?
Minun äitini on narsisti, eikä hän vaikuta minuun mitenkään normiarjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua
Väärin. Narsisti usein tietää olevansa narsisti. Siitä on hyvin vaikea parantua, koska narsisti ei kykene näkemään itsessään virheitä. Kaikki on aina jonkun muun syytä. Aina! Ja poikkeuksetta. Jotkut narsistit jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida kanssaihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua
Väärin. Narsisti usein tietää olevansa narsisti. Siitä on hyvin vaikea parantua, koska narsisti ei kykene näkemään itsessään virheitä. Kaikki on aina jonkun muun syytä. Aina! Ja poikkeuksetta. Jotkut narsistit jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida kanssaihmisiä.
Minun tuntemani narsistit ei todellakaan myönnä olevansa narsisteja.
He ovat viattomia, syyttömiä, pieniä uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua
Väärin. Narsisti usein tietää olevansa narsisti. Siitä on hyvin vaikea parantua, koska narsisti ei kykene näkemään itsessään virheitä. Kaikki on aina jonkun muun syytä. Aina! Ja poikkeuksetta. Jotkut narsistit jopa hakeutuvat terapiaan, jotta oppisivat uusia keinoja manipuloida kanssaihmisiä.
Minun tuntemani narsistit ei todellakaan myönnä olevansa narsisteja.
He ovat viattomia, syyttömiä, pieniä uhreja.
Eivät myönnä, mutta tiedostavat itse, siinä on ero. Montako narsistia tunnet? Terveitä narsistisia piirteita on monessa, mutta narsisteja väestöstä on vain 1-9 %.
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua
Mistä perseenrei'ästä te kaivatta näitä typeriä yleistyksiä: "narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti". Miten sinä voit edes kuvitella, että tuo on totta? Oletko joku narsismin ekspertti vai millä meriiteillä näitä viisauksiasi palstalle pukellat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi mitään ottaa vaataan? Etttehän te aikuiset ihmiset sen anopin kanssa enää asu.
Vaikuttaa puolisoni toimintakykyyn ja masennukseen. Sitä kautta vaikuttaa minuun ja lapsiini.
Millä lailla?
Minun äitini on narsisti, eikä hän vaikuta minuun mitenkään normiarjessa.
Good for you.
En ole ap. Mutta sanon silti, että totta ihmeessä narsistiäiti vaikuttaa vielä aikuisenakin. Soittaa usein, utelee kaikki kuulumiset ja tekemiset, kommentoi ja piikittelee niitä.
Tai jos ei ole nykyarjessa niin aktiivinen, niin on nujertanut lapsena itsetunnon niin, että ihmissuhteiden luominen tai työn hakeminen on vaikeaa. Olemattomalla itsetunnolla on oikeasti tosi vaikeaa saada oman elämän asioita sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua
Mistä perseenrei'ästä te kaivatta näitä typeriä yleistyksiä: "narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti". Miten sinä voit edes kuvitella, että tuo on totta? Oletko joku narsismin ekspertti vai millä meriiteillä näitä viisauksiasi palstalle pukellat?
Mikä sua vaivaa? Tässä sulle: narsistin uhri (lähde) voi olla narsisti, joka ei tiedosta olevansa itsekin narsisti, tai oikeammin kehittyneensä narsistiksi.
Ai mikäkö minua vaivaa? No, anna kun kerron. Minua ottaa päähän tuollaiset mukatietäjät, jotka kertovat varmana tietona jotain ihan omaa mutupaskaansa. Kuten lainaamani kirjoittaja väittäessään, että narsisti ei koskaan tiedä tilaansa. Se nyt vaan on täyttä soopaa.
Et mitenkään. Ei se puolisosi äiti sitä koskaan myönnä, narsisti ei koskaan tiedä itse olevansa narsisti. Ainut keino ottaa etäisyyttä... narsismista kun ei voi parantua