---SYYSEMOJEN -04 WIIKKISPINKKA---

sai rokoitteen viime viikon tiistaina. Elikkäs onkos siitä sitten 12 pv. Vitsit , alkoi nyt oikeesti tuo lääkeannos mietityttään, vaikka enin osa varmaan oli pohjalla mukissa eikä tosiaan huolinut paljoa. Plaah, että sitä on tyhmä.

Kiitos kivasta tapaamisesta :-) Oli niin ihana istua rauhassa,jutella,syödä,nauttia viiniä...Leipurit oli taitavat;Alli ja Ankkis..nam!!!

Erityis kiitos Hilulle kyydistä!!!Oli niin ihana päästä kotiovelle ja matkaseura oli takuuvarmasti parempaa kun la iltana metrossa :-)

JA Ynikselle suurisuurikiitos kutsusta :-) KoKot oli upeat!



Huono yö,täys maha ja pari viinilasia väsyttää niin että enpä jaksanu miehen kanssa saunoa vaikka piti..jos huomenna..



Aamulla jumppaan ja paluu ruotuun-tänään ei ollu laihiksesta tietoakaan!



Mitenhän se Tean ilta jatku? :-)



Kiitos haleista ja välittämisestä...on nuo vaaviasiat niin hankalia...



nyt pesulle,pisulle ja nukkumaan



jatu

En tiedä onko lapset kuinka paljon herkempiä, mutta saahan aikuisetkin reseptillä ainakin kaksinkertaisia vahvuuksia särkylääkettä. Älä siis huolehdi liikoja. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin. Jos oikein vaivaa, niin soita päivystykseen ja kysy, niin saat asian pois mielestä.



T: Ynis

kiitos tuesta :) Kyselin älyvapaa puolellakin, ainakin joku mamma kertoi lapsensa saaneet paljon isompiakin annoksia hurjaan kuumeeseen. Taitaa nuo olla muutenkin aika pliisuja nuo lasten annokset, kun ei ne tunnu kipeenä montaa tuntai muutenkaan auttavan, kahdeksasta puhumattakaan. Jostain löysin että 15 mg ois sallittu määrä per painokilo elikkäs eihköhän tuo ole sitten ok, toki tää oli vaan poikkeus!!!! Alkoi vaan hermostuttaan tekstit paketeissa että välitön yhteys lääkäriin ja voi aiheuttaa maksavaurioita jne.



Noh jos nyt rauhoituisi unille.



Ja Ynis, oli tosi kiva tavata osa porukasta Levillä, kaikkea tosiaankin voi tapahtua kun on hyvä porukka! Kyllä mie tuun teitä sinne Hesaan kastomaan! tai sitten matkustatte porukalle Lahteen :)



Tuttis

Istun rauhassa aamukahvilla, tyttö nukkuu vielä!! Mulla ei joistain syystä kauhea nälkä ole juuri tänä aamuna, mistähän johtuu ..



Todella mukava oli KoKoontuminen :) Kiitos siitä kaikille läsnäolleille! Minä myös niin nautin kun sai rauhassa olla ja istua ja jutella ja syödä jne. Kiitos, Ynis, vielä kerran kun saimme teille tulla. Ja oli kiva nähdä myös pikaisesti sun ihanat rinsessatkin.

Hyvä palvelu mulla oli loppuun asti, iso kiitos siitä Ankkikselle!! Toivottavasti löysit oikealle tielle kun oli minut heittänyt niin kiltisti kotiin asti! Annoinhan ihan oikein ajo-ohjeet, eikä matkalle tullut suurta mutkaa?



Tuttis, älä huoli tuosta lääkeannoksesta. En nyt muista tarkkaan mutta kun tytöllä oli viime kesänä se vauvakuume, antoi lastenlääkäri ihan reseptillä isompaa annosta kuin mitä painon mukaan tytölle olisi pitänyt antaa. Sanoi, että parin päivän ajan voi sitä ns. suurempaa annostusta käytää huoletta jos tarvetta on (tytöllä kuume huiteli todella korkeissa lukemissa). EIkä silti ollut kysymys yliannostuksista. Eiköhän nuo yliannostukset ole sitten ihan eriluokan määriä joita lääkettä joutuu elimistöön!



Minäkin utelen Tean illan etenemistä :) Oliko hyvä ruoka Kynsilaukassa?



Mitähän " unilääkettä" mies on tytölle antanut? Tyttö oli juuri mennyt nukkumaan kun tulin kotiin. Ei inahdustakaan illalla eikä yöllä ja vielä nukkuu ... Toivottavasti ei olisi tulossa kipeäksi ...



Ai jaa, kuuluu tuolta jo jotain heräämisen ääntä. Haluaa ilmeisesti vain heräillä rauhassa :)



Äkkiä pitää mennä laittamaan vaatteet päälle, kohta on kuitenkin jo naapurin lapset ovella virpomassa.



Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!



Alli

Huomenta tästäkin pesästä. Poikaset ja niiden isä lennähtivät etelään, eivät kylläkään ilmansuuntaan, vaan Etelä-Savoon. Menivät lämmittämään mökkiä myöhäisempiä pääsiäisenviettäjiä varten. Olen siis yksinäinen emo koko viikon, tsirp tsirp.



Mitähän sitä tekisi, kun aikaa on rajattomasti? Lupaan ainakin pelätä iltaisin pimeää, mutta nyt saattaisi maistua kahvi ja jäätelö mansikoilla. Sitten ehkä nukkumaan uudestaan tai kylille syömään. En aio tehdä ruokaa enkä siivota muutamaan päivään, se on saletti.



Näennäisestä rauhallisuudestani huolimatta hihkun ääneti ilosta. Seuraava yksinoolo ajoittuu todennäköisesti vuodelle 2008. Että saan kai tuhlata aikaanne iloitsemiseen?



Kivaa, kun teillä oli mukavaa Yniäisellä. Niin mielelläni olisin teitä nähnyt.



Eilen olin kuitenkin niin kipeä, ettei voinut kuvitellakaan poistumista sängyn läheisyydestä. Alkuviikon hoitamaton ja lepäämätön flunssa kääntyi oman diagnoosini mukaan poskionteloihin. Pureminen sattui ja olo oli heikko. Ostin virtahepokannun ja huuhtelin ahkerasti nenää suolavedellä. Tämä aamu tuntui jo aivan inhimilliseltä. Vannon kannuni nimeen, ihmelaite!



Lääkkeiden yliannoksista sellainen tieto, että käsittääkseni ei pitäisi itse ylittää annostusta tuplahyötyä ei siitä saa. Tuskin kuitenkaan kerta-annoksena vaarallistakaan, arvailisin minä.



Hölpöti pölpöti,



Kukkuu

Olipa kiva lukea että teillä on ollut hauska ilta Yniksen luona. (Titetysti oli!!) Herkkuja Kokoilta ja lapsi keksustelua. Tahtoo mukaan ensi kerralla!!



Me alamme olla kunnossa. Jee!! Minä sain vuorostani nukkua tänä aamuna ja se oli iiihanaa!! Harmi vain että kivut niveliin ovat taas iskeneet voimalla ja sen takia uni on katkonaista.. Tähän on kuitenkin jo jotenkin tottunutkin. Voiko siihen tottua?! Ehkä vähän väärä sanamuoto. Turtunut pikemminkinkin.



O on miehen kanssa pihalla lumihommissa (huhtikuun puoliväli, uskomatonta!) ja minä saan juoda rauhassa aamukavin. Voiko enempää toivoa? -Ei voi!



Olemme menossa miehen vanhemmille käymään. Halusivat välttämättä meidät tänään sinne. Valmiiseen pöytään olen aina valmis lähtemään. Ja muutenkin, minulla on onni onistaa ihana anoppi.



Eilen lueskelin teidän kirjoituksia liittyen lapsilukuun, vauvan tai taaperon kaipuuseen, kaipuuseen raskaanaoloon ja eriävistä ajatuksista miehen kanssa. Tosi koskettavia pohdintoja. Harvoin tosiaan tulee heti suhteen alussa puhuttua lapsiluvusta. Kurjaa jos myöhemmin toiveet miehen kanssa eivät täsmää.



Jatu: On varmasti kova paikka luopua haaveesta saada vielä lapsi. Ikävää että miehesi on sitä mieltä että teidän lapsiluku on täynnä. Onneksi teillä on kuitenkin kaksi ihanaa lasta, joista saat olla onnellinen. Ymmärrän kyllä miten vaikea paikka tämä sinulle on. Voimia asian sulatteluun!! Ja tervetuloa kollegaksi! Heh!



Leanna: Uskomatonta että sinulta riittää voimia ja rakkautta niin monelle pienelle ja vielä haaveilet lapsista! En voi muuta kuin syvästi kunnioittaa. Itse en varmasti samaan kykenisi.



Mimmuli: Ihanaa että asiat järjestyvät pikkuhiljaa! Hienolta kuulosti Nöösän pph:lla aloitus hommelit! Tosi onni että hoitajakin vaikuttaa hyvältä! Ja voih, miten ihana huone Nöösälle tulee... Pitäisiköhän meidänkin pikkuhiljaa rueta sisustamaan tuota O:n huonetta loppuun? Pitää hieman konsultoida sinua ensi kerralla kun nähdään. Alat olla niin asiantuntija noissa sisustusasioissa : ))



Kaikille pipeille paranemissäteitä!!



Mukavaa sunnuntai päivää!



@iti ja O

Mulla on kauhea alakulo:( Tekis mieli vaan itkeä vollottaa. Koko viikon on ollut sellanen olo, että itku on herkässä. En tiedä missä mättää, kun pinnakin on tosi lyhyt ja tuntuu, että lapset koettelee ihan liiallisesti nykyään. Olen kade Kukuluksen sinkkuviikolle!



Ärsyttää älyttömästi taas tää meidän perheen saamattomuuskin. Miksi esikoinen ei ole virpomassa tänään? Naapurin lapset jo kävi meillä ja arvatkaan tuliko vielä paskempi olo. Miksi meillä ei ole pääsiäissuunnitelmia? Miksi ei saada mitään aikaiseksi? Miksi joudun kaikkeen aina vastaamaan, että " ei oltu" , " ei tehty" , " ei käyty" jne loputtomiin. On todella paska olo jäädä yksin lasten kanssa viikoksi:( Ohjelmaakin on kyllä tiedossa, mutta sekään ei jaksa ilahduttaa. Helppo se on miehen lähteä ja tulla pääsiäiseksi takaisin, kun minä saan miettiä ruuat ja tekemiset koko pääsiäiseksi etukäteen. Eihän niistä vielä nyt voi kiinnostua. Miehen oma reissu tietty kiinnostaa enemmän. Niin kun muakin varmaan kiinnostais tässä tilanteessa!



Harmittaa, kun tietty haluais lasten saavan kokea kaikenlaista. Silti omaakin jaksamista pitää ajatella enkä sinänsä halua ajatella olevani paska äiti. Noi ikuiset kyselyt vaan ottaa päähän, kun aina saa olla selittämässä miksi ei tehty, oltu, käyty jne. Tarhassa kysellään, puheterapiassa kysellään, pnla:ssa kysellään, mummot kyselee, kaverit kyselee. Paineet sen kun kasvaa, vaikka enemmän kaipais myötätuntoa ja neuvoja. Tuntuu, että meitä arvostellaan surkeiksi, vaikkei ehkä oiskaan tarkotus.



T: Ynis

Älähän huoli, Ynis. Minäkin olin aivan autuaasti unohtanut koko ivrpomispäivän. Yleensä ovat isommat käyneet virpomassa, mutta tälle päivälle en enää jaksa ruveta järjestämään, kun eivät itse hoksanneet. Palmusununtain kunniaksi en ole pyhittänyt lepopäivää, vaan siivous on kuumeisena käynnissä (pysähdyin vain pinoilemaan ja mies vaihtui ruotuun).



Esikoisella, ekaluokkalaisella nousi eilen maha täyteen kummallista rokkoa. Aivan pientä ja punaista. Tänään sitä on jo selässäkin. Kuumetta ei ainakaan vielä ole. Olisikohan parvorokkoa? Millaiset oireet siinä on? Kuulemma kutiaa, mutta muita oireita ei ole.



Mukavaa kuulla, että tapaaminen meni kivasti! Muistakaahan tulla morjestamaan, kun täällä päin liikutte (ja kertokaa ajoissa, niin tiedän siivota ;))



Nyt siivoamaan taas, huiskis ja moiskis!



SaaMa

Palattiin minilomalta. Oli ihanaa. Klaus K:ssa oli ihanat tilat, ihana aamiainen ja passion-huonekin sytytti ;) Avioliittoa tuli hoidettua. Nukuttiin kumpikin huonosti, mua häiritsi ilmastoinnin humina korvatulpista huolimatta enkä muutenkaan osaa nukkua vieraassa paikassa. Kuitenkin on levännyt olo, kun pääsi hetkeksi irtautumaan.



Kiitokset Ynikselle eilisestä! Teillä on kaunis koti. Ja hienot KoKot :)

Äläkä liikaa kanna huolta " aikaansaamattomuudesta" , ainakin minun näkökulmastani sinä puuhailet kovasti kaikkea ja tytötkin siinä sivussa varmasti! Enemmän teillä tuntuu olevan puuhaa, reissamista yms. kuin vaikkapa meillä.



Kynsilaukassa oli ihanat alkuruuat. Pääruuaksi tilattiin pihvit, jotka olivat todellinen pettymys. Medium-pihvi oli täysin raaka ja lähes kylmä. Eivät sitten veloittaneet pääruuista mitään, joten ei jäänyt paha mieli siitäkään. Palvelu ja paikka muutenkin tosi hyviä. Mutta tuon surkean pääruuan takia emme varmaankaan toiste mene.



Nyt lähdetään ajel6eymggggggg ajelemaan mummolaan. Venna hieman tässä häiritsee kirjoittamiNBsta...

TEA

Tulipa purkauduttua miehelle ja mietittiin taas asioita. Nää ongelmathan ei ole yksin mun, vaan tää elämä tuntuu molempien mielestä monesti ihan mahdottomalta. Paljon tehdään ja silti tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi. Nää juhlapyhät saa varsinkin mielen matalaksi, kun ei jaksa intoa riittää joulupukin hankkimiseen, virpomisreissuihin yms. Kun esikoiselta kysytään ensi viikolla virpomisesta, niin hädin tuskin tietää mistä on kyse. Sitten kun ulosanti on hankalaa, niin paha mieli tulee äkkiä niin tytölle kuin vanhemmille.



Mietin tässä edellisen viestin jälkeen, että omia menojahan mulla on nykyään kohtalaisesti (vuosi sittenhän ne ei suunnilleen olleet edes mahdollisia). Tuntuu vaan, että nekin on osittain pakotie itselleen. Niitä jaksaa suunnitella, muttei lasten kanssa menoja. Tuntuu, että yhden oman menon jälkeen alkaa vaan odottaa seuraavaa sen sijaan, että vois odottaa arkea ja lasten kanssa touhuamista. Arki vaan itsessäänkin tuntuu niin kovalta suorittamiselta, että mikään ylimääräinen ei jaksa innostaa. Mitä tulee reissuihin, niin vain omia reissuja tässä on tulevaisuudessa tiedossa. Tietty isot lomat, kuten kesäloma vietetään suurimmaksi osaksi lasten kanssa. Silti taas sekin tuntuu itsekkäältä, että haluan olla kesän kotona enkä mun huonossa työnsaantitilanteessa suostu menemään jo kesäksi töihin. Tuntuu, että pitäis vaan joustaa ja jaksaa kärsiä vuosi ilman lomia ja ottaa vastaan työpaikka, jos sellainen on tarjolla. Pitää ajatella itseään ja lapsia, mutta ei saa ajatella itseään. Ristiriitaista on tämä " oikein" toimiminen. Sen olen kuitenkin päättänyt, että elokuussa aikaisintaan menen töihin. Ajatelkoot ihmiset mitä haluaa. Toivottavasti työpaikka löytyy:) Oli arki mitä vaan ja lasten virikkeet kuinka köyhiä tahansa, mutta lapsilta en halua näitä viimeisiä kuukausia kanssani viedä, kun tämän jälkeen todennäköisesti pysyn loppuelämäni töissä.



Pitäisi myös jaksaa vaatia ja odottaa enemmän saatavilla olevilta palveluilta. Monesti tuntuu, että esim. kunnallinen terveydenhuolto on ihan syvältä. Vaikeaa se on kaikkea järjestää, mutta kun koko ajan tuntuu joku asia meidänkin tilanteessa mättävän. Tuntuu, että pitäisi itse ottaa ohjat käsiin eikä odottaa ammattilaisten tekevän sitä.



Nyt lähden syömään, mies haki roskaruokaa...



T: Ynis

...tuoreeks terveeks...



Kävikös teillä virpojia? Meillä on kaikki munat menneet ja keittiön pöytää koristaa kasa kauniita koristeltuja pajunoksia.



Luin pinot enkä silti taisa muistaa niistä mitään. Paitsi Kukkuun ihanan yksinolon. Jos mä saisin yhtä asiaa toivoa, mitä vaan, niin toivoisin että saisin kans olla joskus viikon tai edes viikonlopun yksin. Mut ei ehkä kotona, täällä on liikaa siivottavaa yms. aina, mutta haaveilen että pääsisin vaikka hesaan hotelliin viikonlopuksi tai jonnekin mökille yksin, en kaipaisi ketään mukaani vaan nauttisin yksinolosta, hiljaisuudesta, hyvästä ruoasta ja siitä että saisi tehdä just mitä itse haluaa.



Ynis, anna itsellesi armoa. Me ollaan just parhaita äitejä omille lapsillemme vaikka ei aina kaikkea touhuttaisikaan ja jokapaikkaan mentäisikään. Viis muiden mielipiteistä tai kyselyistä. Sä oot kaiken lukemani perusteella just huippu!! Vaikka kai tuo huonouden tunne vaivaa aika-ajoin kaikkia äitejä, lapsilleen on vaikea antaa kaikkea ja parasta ja silti pitää huolta vielä itsestäänkin. Koitan itse aina muistaa ettei lapset toivo edes paljoa, parhaat muistot tulee pienistä jokapäiväisistä arjen askareista ja yhdessätekemisestä.



Hitsi, teidän eiliset treffit kuullosti ihanille.... No, ens perjantaina meilläkin täälläsuunnalla on pienet syysmammatreffit tiedossa, huippua! Ja eihan tuo Helsinkikään nyt niin kaukana ole, mutta jotenkin sitä on tooosivaikeeta lähteä täältä mihinkään. Toukokuussa olen kyllä tulossa sinnepäin Ikea-retkelle ja siihen yhteyteen voisi koittaa vaikka jonkun tapaamisenkin järjestää jos pääkaupunklaisia innostuisi mukaan? Olisi kivaa nähdä.



Oman navan ympärillä on aika ristiriitainen olo. Välillä ei oireita ole ollenkaan, ja pelottaa vietävästi onko masussa ketään asumassakaan.... Eilen sitten tuli iltapäivällä huono ja olo ja alkoi väsyttää ihan älyttömästi. Makasin sängyssä pari tuntia enka jaksanut nousta edes ruokaa laittamaan, veto oli ihan poissa. Lisäks oon ollut ihan sairaan pahalla päällä koko ajan, aivan kun sata kertaiset PMS-oireet mulla. Jotenkin on huono omatunto siitäkin, kun nyt pitäis olla maailman onnellisin ja hehkua vaan, ja mä vaan kiukuttelen täällä. Tietty mä oon raskaudesta onnelllinen, mutta KAIKKI muu kyllä vi..ttaa ja lujaa.



Lähden kohta jumpalle purkamaan kiukkuista oloani, toivottavasti ip-pahoinvointi ei yllätä kesken pumppitunnin...



jaksuja kaikille ja mukavaa sunnuntainjatkoa!!



äitikuu

Mulla oli toi kiukkufiilis koko raskausajan tokalla kerralla ja otti päähän, kun ei voinut nauttia raskaudesta. Tuntui tosi katkeralta. Sen takia mietin alussa, että vielä yhden lapsen ehkä haluan, että saisin muka kokea sen kivan raskauden. Todellisuus on kuitenkin iskenyt tajuntaan. Tuskin se kolmas raskaus sen hohdokkaampi ois ja vaikka pieni mahdollisuus oiskin, että se ois kivaa, niin sitä riskiä en kovin äkkiä ole valmis ottamaan:)



Ja kyllä, koitan toki olla armollinen itselleni, mutta ihan oikeasti muut eivät ole. Puheterapia on se suurin painajainen. En haluais enää edes viedä esikoista sinne, kun sitä painostusta vaan aina tulee. Toki terapeutti tarkottaa sen varmaan rohkasuksi, mutta ei se siltä tunnu. Olen koittanut selitellä asioita, mutta ihan suoraan en kaikkea viitsi heittää päin naamaa, vaikka se saattais ehkä jo tehota. Yksi asia jossa haluan pysyä tiukkana seuraavalla foniatrikäynnillä on yksityisen puheterapeutin saaminen päiväkotiin. En näe muuta vaihtoehtoa, jos minäkin olen syksyllä töissä, tai sitten jää kohta terapiat väliin. Ja taas tulee sellainen olo, että minäkö tässä olen se hankala enkä välitä muka lapsestani. Huoh!



T: Ynis

Eilen illalla kaikki oli hyvin,yö meni hyvin,aamulla kaikki oli hyvin..Mutta..Äiti kehtasi vielä jumppaan lähteä ja sillä aikaa isin kanssa kaikki oli hyvin,mutta sitten päätti typy että kun liimaudun äitiinn kiinni,se ei enää haviä!



Ynis:Sähän puuhaat vaikka mitä,joku projekti menossa...ja kyllä se jos toinen on pois ni latistaa " juhlasuunnitelmia" ..arjesta täytyy selvitä!

Nythän poika on mummolassa ,mut aina on vaa meidät virponu..Jotenki ku ei talosta tunneta oikeen ketään..ja läheltäkään,ni ei mua innosta!LApsi parka...

Pääsiäinen:Ois vähä liikaaki suunnitelmaa..PE tulee kaverit,la varmaa pakko mennä ostaa jotain kevätkenkiä lapsille...ma tulee yks kaveri jota ei ole nähty vuosiin,ei oikein nytkää innosta ja varmaa sen takii joutuu skippaa sellasta mitä oikeesti tahtos tehä!!Tyhmää!!!!

Ykspäivä täytyy varmaan vaan saada olla...Seki ku ei ole autoa ni kaikki kyäily on niin hankalaa ku matkoihin menee ikuisuus...

Ärsyttää nii,mut ei ole rahaa ostaa autoa ni ei!!

Ja se tietty ärsyttä ku on pitkät pyhät ja jotain pitäs syödäki ni se kauppa rahtaaminen!!



Kukkuun yksinoloa kadehtii myös hän...



Voi @iti ku osaat ihanasti kirjottaa :-)



Äitikuu..HEti pitää ilmottaa jos tänne seuduille eksyy ni tapaamista pystyyn vaan :-)



Syömään ja pyykkäämään...vaihteeks!



jatu

Kiitos KoKoontumisesta :) aivan ihanaa oli syödä herkkuja ja jutella rauhassa.

Kiitos emännälle kun meidät kutsuit. Jatu, eipä kiittämistä kyydistä, samalla suunnallahan tässä asutaan.



Illalla oli ihan pakko avata punkkupullo, jäi suu napsaamaan Ynkällä juodun autoilijan-annoksen jälkeen.



Hienosti oli ilta sujunut ilman äitiä ja voi sitä pienen riemua, kun kotiin tulin.

Typypieni on aika ärtyisä edelleen ja jotain näppylää on noussut ihoon.



Anopilla synttärit tänään, sinne suunnataan päikkien jälkeen kakkukahveille... ja taas napa paukkuu.



Hilu

Mies tehnyt koko päivän taas töitä :( Mutta nyt onneksi ilmoitti että alkaa tekemään ruokaa (=haluaa tehdä ruokaa, rentoutuu siten, hänen tapansa). En valita :)



Harmi, Tea, että teille sattui huono tuuri tuon pääruuan kanssa :( Miniloman jatko kuulosti kuitenkin oikein mukavalta.



Ynis, älä soimaa itseäsi! Komppaan täysin muita täällä, eli sinähän teet ihan hirveästi ja olet läsnä lapsillesi! Ja monta kertaa sitä kyllä itse kuvittelee ja asettelee ne kamalat odotukset omille harteille (ja ehkä kuvittelee muidenkin niin tekevän). Olen vähän sitä mieltä, että itse on itsensä pahin tuomari - monessa asiassa. Muistahan nyt esim. sekin että olet ollut tyttösi kanssa päiväkodissa askartelemassa virpomisoksia! Yksi konkreettinen esimerkki siitä, että teet ja puuhaat -ja nyt näin puuhasit pääsisäistä lapsesi kanssa! Ja ne rairuohon istutukset, yms. yms. Eihän sen tarvitse niin SUURTA ja ihmeellistä olla, tuo tekeminen ja oleminen lasten kanssa :) Minustakin tuntuu, että koko ajan sulla on monta rautaa tuleassa! (*Rutistus*)



Äitikuu, minäkin niin odotan ensi perjantaita. Vaikka eilen juuri oli mainiota mammaseuraa. Siitä ei tarpeekseen saa :)



Meillä käynyt myös virpojia paljon! Eka palmusunnuntai tässä uudessa kodissa ja uudella alueella ja olinpa ihmeissäni kun niin paljon soi ovikello :) Ei se mitään, tykkäsin ja mekin olemme saaneet ihania koristettuja oksia. Suklaamunat -ja pikkupatukat ovat kaikki menneet! Tyttö oli ihastuksissaan - laukkasi okisen kanssa pitkin poikin. Vähän aluksi ehkä pelkäsi " noitia" mutta aika nopeasti äkkäsi että tämähän on mukava juttu :)



Ajattelimme lähteä hakemaan Makuunista jonkun leffan (ja karkkia :)) illaksi. Mitähän katsoisi? Onko kenelläkään suosituksia hyvistä leffoista? Mietin itse tuota " Perikatoa" mutta taitaa olla nyt liian raskas .. en ehkä ole sillä tuulella. Täytyy se kyllä joskus vuokrata ja nähdä.



Alli

Pari pientä pääsiäisnoitaa kävi virpomassa. Esikoinen on laskenut kaikki suklaamunat ja -karkit hyvin tarkasti ja oli mielissään, ettei virpojia käynyt enempää ;D Näinpä itselle jäi enemmän herkkuja!



Pientä alavirettä tälläkin suunnalla. Väsyttää. Neitille ei kelpaa nukkumisseuraksi tai nukuttajaksi kukaan muu kuin minä. Olen siis kirjaimellisesti kiinni 24h/vrk. Nyt on siis ikäväkseni todettava, että kaikista hyvistä suunnitelmista huolimatta Neiti nukkuu samassa sängyssä ja ihan kiinni kainalossa. Niskat ja hartiat on niiiiin jumissa kuin olla voi ja univelkaa on maksettavaksi vaikka loppuiäksi. Päätä särkee. Ja iltahuuto loppuu vain kun minä otan tytön ja menen hänen kanssaan makoilemaan sänkyyn peiton alle koko illaksi. Siinä jää sitten kaikki muut paitsioon väkisellä.



T on taas ollut niin ihana ja samalla niin rasittava. Minä itse- ikää havaittavissa ja omaa tahtoa kuin pienessä pitäjässä. Syömishommat hoitaa jo melko hyvin itse, pääsääntöisesti ainakin. Ja pullo saatiin pois kokonaan, hurraa! Tutista ollaan pääsemässä myös pikku hiljaa eroon, tutu on vain omassa sängyssä ja sen saa vain nukkumaan ruvetessa. Asia, joka ei ole edistynyt ollenkaan, on pottailu. Ihan naama vihreänä kateudesta luen kuinka esim. Tomeran Ida on kohta vallan vaipaton...



Kukkuun omaa lomaa kadehdin myös. Taidan olla tosi kateellinen tyyppi... Myös Tean laatuaikaloma yhdessä miehen kanssa kuulosti vallan mukavalta. Unta ja hyvää ruokaa... huoh*****



Paranemissäteitä kaikille tarvitsijoille!



Mimmulille onnea uuteen kotiin ja onnea myös työpaikasta! Joku muukin oli saanut töitä, onnea kovasti! Ja T-P:lle myös onnea uuteen kotiin sinne Oulun suuntaan!



Ynis: mielestäni kertomasi perusteella sinulla on aina monta rautaa tulessa ja aina jaksat puuhastella ja olla monessa mukana. Turhaan siis huonoa omaa tuntoa podet. Ei sen puoleen, itsellänikin on välillä ihan sama juttu, kun olen niin laiska koska en jaksa lähteä raahautumaan muskareihin / perhekerhoihin / vauvauinteihin / tai johonkin muuhun, ihan mihin vaan... Ja kuulostaa että kaikki muut tekee niin. Mutta kun on useampi lapsi, niin arjen pyörittäminenkin vie enemmän aikaa, koska siivoa on enemmän, ruoan laittoa on enemmän, pyykkiä tulee enemmän. Ja myös väsymystä on enemmän, ainaskin itsellä.



Jaahanz, Neiti nousi unilta. Kutsu kuuluu. Poistun siis!



Mimmu ja lapset x3

Josko joku tietäisi jotakin parvorokosta...? Vai mikä muu tuo nyt voisi olla? Allerginen reaktio ehkä, mutta aivan rokolta näyttää.



Kumm kyllä, tänään ei ole käynyt ensimmäistäkään virpojaa :( Kun lapsetkaan eivät sitten virpomaan lähteneet, eivätkä oksia tehneet, on meillä aivan oksaton pöytä...



Nämäpä taasen, myöhemminehkä enemmän



SM

Saamuska, mulla on ollut parvorokko, muistaakseni noin kolme-neljä päivää olin täynnä sellaista punaista näppyä, ihan pientä, syheröä. Kuumetta oli miedosti, joku päälle 38. Eipä muuta kuin otin vain särkylääkettä, kutisi kyllä paljon.



Muistan niin hyvin, koska olin silloin luokkaretkellä:/





Aavis

Ei ole käynyt virpojia, ei edes naapurin lapsia, joten söin jo yhden Kinderin ihan itse...



Eilen koettiin mukava herkutteluhetki ja KoKoontuminen. Kiitos Ynikselle ja kaikille muille läsnäolijoille! Pilelle kiitos kaunis vielä kotimatkasta!



Mies karkasi vielä toimistolle, mutta mekin oltiin Typyn kanssa aamupäivä jo töissä. Torstaina miehellä on kokous, mutta mekin änkeämme taas mukaan reissuun ja ollaan pääsiäinen siis reissussa.



Parvorokosta ei ole Saamari kokemusta.



Ayap: mitenkäs teillä voidaan? Joko kohenee olotilat?



Katoan kesken sanojen vaippasen vaihtoon...



Keilin