Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa miesystävästä
Hmm
22.10.2017 |
Olen tavannut muutama kuukausi sitten ikäiseni 40-kymppisen miehen, jonka kanssa tapaillaan silloin kun omat lapseni ovat toisaalla.
Muutama asia on alkanut mietityttää vastavuoroisuudessa. Miehelle on ominaista tuoda omat syötävät ja juotavat mukaan mutta vaikka vietämme aikaa minun luonani, ei mitään yhdessä kuluttamiamme asioita. Hän ei myöskään kysy tarvitaanko jotain ja tapa olla luonani on enemmänkin passattava kuin se että esimerkiksi valmistaisimme ateriat yhdessä.
Tiedän että asia pitää ottaa puheeksi, mutta en voi olla ajattelematta että kyseessä on vain jäävuoren huippu ja tiivis osa persoonallisuutta ja toimintatapaa.
Kirjoitan lähinnä siksi että haluan kuulla muiden kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista?
Kommentit (34)
Miten te toimitte, kun olette hänen luonaan? Vielä, kun ei olla parisuhteessa molemmat vastaa esim. tarjoilusta omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän iäkäs mies, mutta hänellä on varmaan mielenkiintoisia tarinoita 1600-luvulta.
Lentolääkäri kirjoitti:
Joskus ihan muuten fiksu mies (!) ei vaan huomaa, että pitäisi ostaa/tarjota/osallistua jos ei sitä selvästi toinen ehdota.
Tämä on aivan totta!
Käyttekö te koskaan yhdessä kaupassa? Seuraavalla kerralla sanot ihan reippaasti, että laitatte illallisen yhdessä. Aamiaisen suhteen meillä on sopimus, että sen, joka sen laittaa, ei tarvitse korjata pöytää. Hyvin on toiminut.
Meillä minä ostan tänne minun luona syötävät ja juotavat, paitsi mies yleensä tuo aina kaljansa ja joskus minulle viiniäkin tullessaan. Hänen luonaan hän sitten käy kaupassa ja jos minä olen paremmin kaupan luona tuon ostokset ja hän kyllä maksaa minulle tuomiset. Ei ongelmia noissa hankinnoissa, eikä passaamisissa. Laitamme paljon ruokaa yhdessä ja muutenkin viihdymme keittiössä yhdessä.
Näitä "se, mikä on minun, on minun ja se, mikä on sinun, on meidän yhteistä"-miehiä on exissä ollut ihan liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä "se, mikä on minun, on minun ja se, mikä on sinun, on meidän yhteistä"-miehiä on exissä ollut ihan liikaakin.
Hah, niinpä. Vähän eri sanoilla sanoin samaa naisista ja tuli miinusta. Sinä sentään sait plussaa kun puhuit miehistä xD
Miten voi olla paasattava jos mukana o n jo ruokaa ja juomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Mielestäni tässä kohtaa itsekseen pohdintaa reilumpi tapa on asian ottaminen puheeksi suoraan.
Juteltaisiko vähän raha-asioista, miten sinusta kannattaisi jakaa ruokakulut kun ollaan yhdessä? Tai vastaavaa, omaan suuhusi sopivia sanoja käyttäen.
On selvää, että suhteen alkuaikoina ei vielä yhteistä normistoa ole. Se luodaan juurikin juttelemalla ja pelisäännöt yhdessä laatimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vähän iäkäs mies, mutta hänellä on varmaan mielenkiintoisia tarinoita 1600-luvulta.
Niinpä! Sietäisin vähän törppöyttäkin jos vastapainoksi saisin kuulla tarinointia Shakespearen ja Aurinkokuninkaan ajoilta. Sitä paitsi jos mies on onnistunut elämään katovuosien läpi - silloin kuitenkin kuoli lähes kolmannes suomalaisista - niin voihan ne outoudet johtua siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihana miesystävä, joka tilaa meille pizzaa, jos ollaan molemmat väsyneitä ja olen menossa hänen luokseen kylään, eikä jakseta kokata. Aamulla hän keittää minulle kahvit ja tekee voileivänkin valmiiksi, jotta varmasti ehdin töihin.
Vastapalvelukseksi tarjoan hänelle silloin tällöin lounaan, jos näemme päivällä kaupungilla, tai ostan välillä meille yhteiset illallistarvikkeet ja vien ne mukanani hänen luokseen.
Tapaamme yleensä hänen luonaan käytännön syistä (minulla isot lapset, jotka asuvat vielä kotona).
Kaikki sujuu helposti ja vastavuoroisesti kuin itsestään. Arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kommentteja, joista osaa ei voi kuin nauraa 😂
Tarkennuksena siis että syömme esim aina aamupalan luonani, ja ko. tarvikkeet tulevat aina "talon" puolesta. Kuin myös aamupalan valmistus alusta loppuun sekä tiskien vieminen koneeseen.
Tiedän kyllä että asian voin ottaa esille, se ei ole ongelma. Lähinnä hain varmistusta sille että tapailenko törppöä, mitä tämä kommenttien kirjo vahvasti puolustaa 😉
Tämä tilanne kertoo kovin paljon sisäisestä arvomaailmasta, jota ei keskustelut taida miksikään muuttaa näillä ikämetreillä. Katsellaan nyt tovi josko on "alkujännitystä" tai varovaisuutta, muutoin menee kiertoon tämä tapaus 👍
Minä teen myös aamupalan kotona, vien tiskit koneeseen ja pesen pyykit yms kotiaskareet. Jos naisystäväni on kylässä, pitäisikö minun vaatia häntä tekemään oma osansa näistä asioista? Tuntui lievästi sanottuna idioottimaiselta. Halutessaan voi viedä astiat tiskikoneeseen ja osallistua muutenkin, mutta ei ole maailmanloppu jos ei niin tee. Mitä sitten?
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ostan tänne minun luona syötävät ja juotavat, paitsi mies yleensä tuo aina kaljansa ja joskus minulle viiniäkin tullessaan. Hänen luonaan hän sitten käy kaupassa ja jos minä olen paremmin kaupan luona tuon ostokset ja hän kyllä maksaa minulle tuomiset. Ei ongelmia noissa hankinnoissa, eikä passaamisissa. Laitamme paljon ruokaa yhdessä ja muutenkin viihdymme keittiössä yhdessä.
Ap, missä sitten on ongelma?? En ymmärrä enää yhtään. Se kaljantuontiko rassaa?
Kyllä on taas mestariluokan näyte siitä, miten kehitetään suhteeseen tyhjästä ongelmia, jos ei niitä satu muuten olemaan. Ei helevetti teitä eukkoja.
Joskus ihan muuten fiksu mies (!) ei vaan huomaa, että pitäisi ostaa/tarjota/osallistua jos ei sitä selvästi toinen ehdota. Minä ainakin olen niin hölmö, että en välttämättä huomaa, että nyt minun pitäisi tarjota apua juuri tässä tai tarjoutua maksamaan tuo. Sitä vaan ajattelee, että nainen tykkää häärätä keittiössä ja mitäpä minä sinne menen sohlaamaan. Vastaavasti koetan kyllä ostaa jotakin tarpeellista kun mieleen tulee tai joskus jopa jotain yllätyksiä.