Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin väsynyt tähän nykyajan suoritusäitiyteen
21.10.2017 |
Jo ennen kuin lapsi putkahtaa maailmaan alkaa hysteria myrkyistä, kielletyistä elintarvikkeista, lääkkeistä, kosmetiikasta, pesuaineista, vaatteista, you name it. Raskaana oleva syynää kaikki ruokansa, meikkinsä, vaatteensa, shampoonsa jne. jo kauan ennen kuin plussa pärähtää ruutuun.
Sitten kun lapsi syntyy sama hysteria äidin syömisistä, juomisista, mistä vain jatkuu ainakin imetyksen ajan ja hysteria lapsen turvallisuudesta vain lisääntyy. Sitten kun lapsi alkaa syödä muutakin kuin rintamaitoa alkaa hysteria vauvan ruoista, pitää olla ehdottomasti luomua, lähituotettua, täysin myrkytöntä, ei mikrotettua, sokeritonta, gluteenitonta, suolatonta, ja ehdottomasti sormiruokaa! Vaatteet pitää pestä melkeinpä vain pelkällä etikalla, kämppä pitää siivota pelkällä etikalla. Vauva pestään pelkällä vedellä tai jollain huippukalliilla ecocert-aineella, vauvan vaatteet pitää olla ökotex 100, gots-sertifikoitua luomupuuvillaa. Vauvan ruokailuvälineet, lelut ym. mieluiten PBA-, ftalaatti-, ym.-vapaata muovia, mutta mieluiten kuitenkin ruostumatonta terästä, lasia tai korkeintaan myrkytöntä lääketieteellistä silikonia tai vastaavasti myrkytöntä puuta.
Vauvalle pitää hankkia aurinkolasit, uv-suojavaatteet, tekniset varusteet joka säähän, ruskovillan silkkivillapipo, ergonominen tula-kantoreppu (vaihtoehtoisesti manduca), babybjörn-sitteri, stokken pinnasänky ja tripp trapp, bugaboon kärryt, sähköinen niistäjä sekä tietenkin pillimuki, ettei tule puhevikaa.
Vauvalla pitää olla harrastuksia lähes jokaiselle viikonpäivälle: värikylpy, perhekahvilan leikkituokio, sirkuskoulu, vauvauinti, bailamama, muskari sekä tämän lisäksi ulkoilua vähintään kaksi kertaa päivässä ja leikkitreffit kerran viikossa.
Nimeksi annetaan joku trendikäs nimi kuten Ellen Amanda tai Alvar Eemil.
Kerro toki lisää, jos keksit. Oma tekstini oli sarkasmia.
Kommentit (32)
Minusta suorittaminen lisääntyy lasten kasvaessa. Päiväkodin ja koulun jälkeen koko perheen tulee yhdessä pitää hauskaa ulkoillen ja liikkuen. Ruoka on tehty siinä sivussa monipuoliseksi. Lasten harrastukset kehittävät lasta ja parhaita ovat joukkuelajit, joissa harkat 3krt/vko ja turnaukset viiko nloppuisin. Lapset on opetettu jo tekemään kotitöitä ja leipomaan, joten itselle jää aikaa vaikka luokkaretkirahojen keräämiseen muilla tavoin. Koulussa ja päiväkodissa on erikoispäiviä vähän väliä, joten lisäksi muistetaan kunkin lapsen retkirahat, -eväät, lelupäivät, pyöräilypäivät, erikoispituiset päivät yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.
Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.
Siis ymmärrän kyllä sarkastisuuden (vaikka itse olen tehnyt näistä yli kolmea) ja en ymmärrä miksi monet äidit kuvittelee, että kaikkien pitäisi myös imettää, nukkua perhepedissä. Ei imetys ole mikään äitiyden mitta millään tavalla, eikä mikään muukaan noista.
Mutta, anteeksi nyt kun pilaan ketjun, mutta onko toi tunteiden sanoittaminen teistä jotenkin suorittamista/superäitiyttä? Kun minun mielestä tuo on ihan normaalia toimintaa aikuisena lapselle, oli kyseessä oma lapsi tai vaikkapa hoitolapsi. Jos se lapsi vetää itkupotkuraivarit, niin miten se kuormittaa aikuista sanoa ääneen: "nyt sinulla kiukuttaa"? Miten se on suorittamista? Sehän on lapselle elämän asioiden opettamista, ihan siinä missä "Tämä on sukka, se laitetaan jalkaan", vaikkapa on.
Varmaan sitäkin voi tehdä överiksi. Luin äsken muuten vanhaa Vauva- tai KaksPlus-lehteä, jossa puhuttiin nukkumisesta ja unikoulusta. Siinä mainittiin että tutkimusten mukaan lapsen kaikkiin viesteihin vastaaminen herkästi korreloi välttelevän kiintymyssuhteen kanssa. Syyksi veikattiin sitä että lapsi ei opi silloin rauhoittamaan itse itseään tms., mutta mietin että voisiko se johtua siitä, että se jatkuva kuulolla ja samalla aallonpituudella olo (sekä erityisesti syyllisyys siitä kun epäonnistuu) kuormittaa vanhempia niin paljon, että purkavat sitä lopulta jotenkin kierosti lapseen. Tai, jos ollaan korostuneesti koko ajan lapsen käytettävissä, voiko käydä niin että lapselle ne hetket kun vanhempi ei heti vastaakaan, on traumaattisempia kuin normaalisti, ja kiintymyssuhde sen vuoksi muodostuu vältteleväksi, koska lapsi kokee saavansa ristiriitaisia viestejä.
No minä en kyllä usko, että tunteita voi sanoittaa liikaa. Mitään ei voi sanoittaa liikaa lapselle.
Sen sijaan varmasti joissain vuorovaikutussuhteissa on ongelmana juurikin tuo, että korostuneesti tarkkaillaan lapsen viestejä ja ollaan todella herkästi vastaamassa niihin, sillä silloin myös väärintulkinnan riski nousee. Eli vanhempi voi alkaa ylipohtimaan, mitä tämä nyt tarkoittaa ja vastata siihen väärin. Lapsi ei pääse tavallaan kunnolla edes viestimään asiaansa/opettelemaan omaa tapaansa kertoa tarpeestaan, kun äiti on jo vastaamassa siihen. Mutta siihen varmaan liittyy sekin, että äiti jotenkin projisoi omia tunteita lapseen, ja ei tulkitse niitä lapsen tunteita aidosti. Perhepeti ei mielestäni tuollaiseen liity, vaan kyse on vakavammasta sukupolvelta toiselle kiertävästä ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.
Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.
Siis ymmärrän kyllä sarkastisuuden (vaikka itse olen tehnyt näistä yli kolmea) ja en ymmärrä miksi monet äidit kuvittelee, että kaikkien pitäisi myös imettää, nukkua perhepedissä. Ei imetys ole mikään äitiyden mitta millään tavalla, eikä mikään muukaan noista.
Mutta, anteeksi nyt kun pilaan ketjun, mutta onko toi tunteiden sanoittaminen teistä jotenkin suorittamista/superäitiyttä? Kun minun mielestä tuo on ihan normaalia toimintaa aikuisena lapselle, oli kyseessä oma lapsi tai vaikkapa hoitolapsi. Jos se lapsi vetää itkupotkuraivarit, niin miten se kuormittaa aikuista sanoa ääneen: "nyt sinulla kiukuttaa"? Miten se on suorittamista? Sehän on lapselle elämän asioiden opettamista, ihan siinä missä "Tämä on sukka, se laitetaan jalkaan", vaikkapa on.
"Nyt sinulla kiukuttaa".
Puhuuko joku oikeasti lapselle näin? Onko tää nyt sitä "tunteiden sanoittamista". Onneksi, onneksi tällaista ei ollut vielä 2000-luvun alussa.
Lapset oppivat puhumaan ensinnäkin oikeaa suomea + ei tarvinnut selittää kuin autistille. Kyllä meillä jokainen lapsi tajusi mikä on sukka ja mitä sillä tehdään ilman että sitä asiaa piti erikseen "sanoittaa". Laitetaan sukka jalkaan. That's it. Lapsi tajuaa kyllä mikä on jalka ja mikä on sukka ilman että sitä hoetaan.
Tässä on sukka. Äiti ottaa nyt sukan laatikosta. Tämä on Joosefin sukka. Tämä sukka on sininen. Tämä voisi olla vaikka harmaakin, mutta tämä on sininen. Tässä on Joosefin jalka. Katsos, JALKA. Sukka laitetaan jalkaan. Äiti laittaa sinisen sukan Joosefin jalkaan. Jalassa on viisi varvasta. Katsos Joosef, VIISI. Yksi kaksi kolme neljä viisi. Ja nyt sinulla alkoi yhtäkkiä kiukuttaa. Miksi ihmeessä? Äitihän tässä sanoitti sinua!
Koska nää sanoitetut saa vaan olla ihan rauhassa? Ei ihme että pennut on nykyisin sekaisin.
Älkää unohtako kestovaippoja ja ammeeseen luomuna synnyttämistä, doulan käyttöä ja eri tuoksujen käyttöä kivunlievityksessä sekä synnytyslaulukursseja. Myös kemikaalittomat asunnot ja huonekalut on nousemassa täydellisten äitien top listalle.
Lapselle ei saa korottaa ääntä, eikä varsinkaan huutaa, vaikka lapsi tekisi jotain itselleen tai toisille vaarallista. Varsinkaan silloin jos olet itse imettämässä toista lasta, vessassa tms. etkä voi itse välittömästi estää lasta.. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaas oma versionne yli 3-vuotiaan äidin suoritusvanhemmuudesta!
Kouluikään tultaessa suoritusäiti tekee lyhennettyä työviikkoa ja pitää kahden ja puolen kuukauden kesäloman, kolmen viikon joululoman ja viikon syys- ja hiihtoloman, koska pienen koululaisen on vahingollista olla hetkeäkään yksin. Suoritusäiti osallistuu vanhempainyhdistyksen toimintaan, pitää jatkuvasti yhteyttä opettajaan, menee espanjan kurssille, jotta osaa auttaa espanjan läksyissä, huolehtii terveellisistä välipaloista ja nukkumaan mennään klo 20, koska koululainen tarvitsee unta. Lapsi kuljetetaan kouluun autolla, koska bussissa on vaarallista ja turvatonta. Lapselle pitää valita kehittäviä ja hienoja harrastuksia, kuten viulunsoitto ja baletti. Ruutuaikaa on 20 min päivässä, koska ruudut ovat vahingollisia lapsen kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en. Hyviä tuloksia sillä on ainakin saatu aikaan, kun vanhemmilta on alettu vaatimaan vähän panostusta. Lapsilla asiat eivät ole ikinä olleet niin hyvin kuin nykypäivänä.
Jos ei kestä vanhemmuuden paineita, ei kannata tehdä lapsia.
Eli jos ei kiinnosta lähteä mukaan kaikkeen tuohon pelleilyyn ja ottaa noita turhia paineita, niin ei kannata hankkia lapsia? :D
Ei turhia paineita vaan oikeanlaista riskien hallintaa ja pitkäjänteistä ajattelua. Jos ei kykene kasvattamaan lasta ja pitämään tästä huolta todella, ei lasta kannata hankkia.
Enkä tarkoita tällä mitään luomuhysteriaa, sanoisin että suomalaiset kasvikset on parasta ja puhtainta maailmassa oli luomua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.
Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.
Siis ymmärrän kyllä sarkastisuuden (vaikka itse olen tehnyt näistä yli kolmea) ja en ymmärrä miksi monet äidit kuvittelee, että kaikkien pitäisi myös imettää, nukkua perhepedissä. Ei imetys ole mikään äitiyden mitta millään tavalla, eikä mikään muukaan noista.
Mutta, anteeksi nyt kun pilaan ketjun, mutta onko toi tunteiden sanoittaminen teistä jotenkin suorittamista/superäitiyttä? Kun minun mielestä tuo on ihan normaalia toimintaa aikuisena lapselle, oli kyseessä oma lapsi tai vaikkapa hoitolapsi. Jos se lapsi vetää itkupotkuraivarit, niin miten se kuormittaa aikuista sanoa ääneen: "nyt sinulla kiukuttaa"? Miten se on suorittamista? Sehän on lapselle elämän asioiden opettamista, ihan siinä missä "Tämä on sukka, se laitetaan jalkaan", vaikkapa on.
"Nyt sinulla kiukuttaa".
Puhuuko joku oikeasti lapselle näin? Onko tää nyt sitä "tunteiden sanoittamista". Onneksi, onneksi tällaista ei ollut vielä 2000-luvun alussa.
Lapset oppivat puhumaan ensinnäkin oikeaa suomea + ei tarvinnut selittää kuin autistille. Kyllä meillä jokainen lapsi tajusi mikä on sukka ja mitä sillä tehdään ilman että sitä asiaa piti erikseen "sanoittaa". Laitetaan sukka jalkaan. That's it. Lapsi tajuaa kyllä mikä on jalka ja mikä on sukka ilman että sitä hoetaan.
Tässä on sukka. Äiti ottaa nyt sukan laatikosta. Tämä on Joosefin sukka. Tämä sukka on sininen. Tämä voisi olla vaikka harmaakin, mutta tämä on sininen. Tässä on Joosefin jalka. Katsos, JALKA. Sukka laitetaan jalkaan. Äiti laittaa sinisen sukan Joosefin jalkaan. Jalassa on viisi varvasta. Katsos Joosef, VIISI. Yksi kaksi kolme neljä viisi. Ja nyt sinulla alkoi yhtäkkiä kiukuttaa. Miksi ihmeessä? Äitihän tässä sanoitti sinua!
Koska nää sanoitetut saa vaan olla ihan rauhassa? Ei ihme että pennut on nykyisin sekaisin.
Tää nauratti 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoitteena lääkkeetön synnytys. En vaan ymmärrä tätä, niinkuin pidettäisiin itsestäänselvyytenä sitä että kaikki menee hyvin ja tulee terve lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan saa ajatella edelleen omilla aivoillaan ja suodattaa tarjonnasta itselleen sopivimmat jutut sen sijaan että ottais kaiken ihan kirjaimellisesti.
Jep. Niin kauan kun ap:n kaltaisia sopuleita on olemassa, niin kauan tulee olemaan noita "vaatimuksia"
Alue: Aihe vapaa
Kyseessä on vanhemman (sen johon muodostuu kiintymyssuhde) tunkeileva vuorovaikutustyyli. On ihan totta, että joka tarpeeseen vastaaminen ja jatkuva vieressä "päivystäminen" korreloi myös kiintymyssuhdehäiriöiden kanssa. Esimerkiksi Sinkkonen puhuu "riittävän hyvästä" vanhemmuudesta nimenomaan tuosta perspektiivistä, vanhempi ei saa olla liian täydellinen, sillä lapsen pitää myös oppia viestimään ja pyytämään apua. Lapsen pitää myös saada välillä kokemuksia siitä, ettei tarpeeseen vastata heti (mutta tämä toki ikätason ja lapsen mukaan, ei niin että huudatetaan 10 min "tahallaan", vaan enemmänkin puhutaan siitä mitä jokainen äiti välillä tekee, käydessään vessassa yms.)
Sen sijaan kyseenalaistan hieman esimerkiksi sitä, että esimerkiksi perhepeti ruokkisi tätä. Yleensäkin yötilanne on lapselle eri asia, sillä lapsi etsii tuolloin korostuneesti turvallisuuden tunnetta ja herää tarkistamaan onko hoitajansa paikalla. Toki mitä isompi lapsi, sen enemmän pitää jo opetella nukahtamaan myös itse.
Mutta ihan kyllä kaiken suht vähäisen lukemani perusteella (olen opiskellut psykologiaa perus- ja aineopinnot) sanon, että kyllä tuokin mainitsemasi on ongelma. Äiti ei saa elää ja hengittää vain lapsen tarpeille vastaamista, tämä myös vahingoittaa lapsen itsenäisyyden kehittymistä. Lapsen tulee saada elää perheen keskipisteessä, ei keskipisteenä.