Olen niin väsynyt tähän nykyajan suoritusäitiyteen

Suoritatko muutakin elämääsi?

Ihan saa ajatella edelleen omilla aivoillaan ja suodattaa tarjonnasta itselleen sopivimmat jutut sen sijaan että ottais kaiken ihan kirjaimellisesti.

Minä en. Hyviä tuloksia sillä on ainakin saatu aikaan, kun vanhemmilta on alettu vaatimaan vähän panostusta. Lapsilla asiat eivät ole ikinä olleet niin hyvin kuin nykypäivänä.

Jos ei kestä vanhemmuuden paineita, ei kannata tehdä lapsia.

Vastaajat eivät lukeneet tekstiä loppuun tai sitten heillä ei ole huumorintajua.

Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.

Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.

Muistakaa juottaa kauramaitoa lehmänmaidon sijasta, koska lehmänmaitoa ei ole tarkoitettu ihmiselle, mutta kauramaito taas on erinomaista ravintoa. Terveisin kauramaitofanaatikko

Samaa merkkihömpötystä oli jo vuonna -00, kun odotin omaani. Lastentarvikkeilla on hyvä rahastaa, koska (tulevat) vanhemmat syyllistyvät niin helposti. Jokaiseen markkina- tai trendioikkuun ja/tai sosiaaliseen pakkoon mukaan lähteminen on edelleen ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en. Hyviä tuloksia sillä on ainakin saatu aikaan, kun vanhemmilta on alettu vaatimaan vähän panostusta. Lapsilla asiat eivät ole ikinä olleet niin hyvin kuin nykypäivänä.

Jos ei kestä vanhemmuuden paineita, ei kannata tehdä lapsia.

Eli jos ei kiinnosta lähteä mukaan kaikkeen tuohon pelleilyyn ja ottaa noita turhia paineita, niin ei kannata hankkia lapsia? :D

Kiintymysvanhemmuus, paitsi sitten kun kakkonen syntyy, ykkösen kanssa ei tarvitse, vaan hänet heivataan suoraan tissiltä tarhaan ja perhepedistä vauvan tieltä pois, että saadaan pesiä tulokkaan kanssa.

Ja se jeesustelu turvaistuinmerkeistä ja niiden asennosta. Lapsi saa vaikka oksentaa joka matka mahansa tyhjäksi, mutta selkä on oltava menosuuntaan, tai palstamamma tekee lasun.

:--------D No nyt on hauskaa. Osallistun myös..

Sairaalan ovesta ulos astuessa tissit paljaana maitoa vuotaen ja vauva rinnalle. Samalla pälyillen, huomaako kaikki varmasti, että maitoa riittää. Kotona pumput nänneille ja muistetaan joka ikiseen mammaryhmään laittaa kuva ja #imetys #vainparastalapselle. Muistetaan vauvan kasvaessa laittaa kuvat kattilassa jossa on tietenkin #luomuporkkanat #vainluomua.

...äh, sori. En jaksanu enempää. Mutta oi kyllä. Jäätävää suorittamista ja muille jotenkin todistamista omasta äitiydestä?

Sitten alkaa myöhemmin vahtaus ja kuulustelu ettet vain sokerimehua anna lapselle. Oikeasti monta kertaa tätä on kuulusteltu vaikka sokerimehuja käytetään ihan todella, todella harvoin.

Jokaiselle ikäkaudelle kuuluu sitten se oikeaoppisuuden loputon tehtävälista :D

Jos ei noudata noita kaikkia yllä olevia niin et ole kiintymysvanhempi? Eikö muunlaisesti toimivat ole kiintyneitä lapsiinsa? :D :D

Jos et noudata olet huono vanhempi, paha, paha.

Ai ette käyneet viikonloppuna kylpylässä, ettekä ole ikinä käyneet Hoplopissa? Miten lapsenne saavat kokemuksia ja liikuntaa? Eivät raukat varmaan pääse edes huvipuistoon koko kesänä!

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.

Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.

Siis ymmärrän kyllä sarkastisuuden (vaikka itse olen tehnyt näistä yli kolmea) ja en ymmärrä miksi monet äidit kuvittelee, että kaikkien pitäisi myös imettää, nukkua perhepedissä. Ei imetys ole mikään äitiyden mitta millään tavalla, eikä mikään muukaan noista.

Mutta, anteeksi nyt kun pilaan ketjun, mutta onko toi tunteiden sanoittaminen teistä jotenkin suorittamista/superäitiyttä? Kun minun mielestä tuo on ihan normaalia toimintaa aikuisena lapselle, oli kyseessä oma lapsi tai vaikkapa hoitolapsi. Jos se lapsi vetää itkupotkuraivarit, niin miten se kuormittaa aikuista sanoa ääneen: "nyt sinulla kiukuttaa"? Miten se on suorittamista? Sehän on lapselle elämän asioiden opettamista, ihan siinä missä "Tämä on sukka, se laitetaan jalkaan", vaikkapa on.

Uugh oon noudattanut vieressä nukuttamista ja pitkään imettämistä, kaikessa muussa (ja itseasiassa noissa edellä mainituissa myös) olen mennyt järjen/heikon luonteen/tilanteen mukaan :P.

Mut oon kyllä ajatellut että vanhempien turvahakuisuus on ääretön markkina-alue. Ei edes tarvitse niin yrittää pitkäjänteisesti pitää asiakkaita kiinnostuneina, kun uusia tulee jatkuvasti. Jos ne entiset asiakkaat onkin kokemuksen myötä huomanneet, että vähemmälläkin tavaralla ja yrittämisellä pärjää, se ei haittaa yhtään koska niiden muksut on joka tapauksessa jo ohittaneet vauva-iän. Sitä kokeneiden vanhempien mahdollista suurpiirteisyyttä voi käyttää polttoaineena uuden polven neuroosien ja ostohalujen vahvistamisessa, sillä ne vanhat ei tietenkään ymmärrä *juuri sinun lapsesi* turvallisuustarpeita muuttuvassa maailmassa ja haluavat pitää kiinni siitä harhaluulosta että he ovat riittävän hyvin kasvattaneet omat lapsensa. Heille se harha suotakoon, sillä eiväthän he ennen tienneet kaikkea sitä mitä tänä päivänä tiedetään, eikä heille ollut tarjolla juuri tätä uutuustuotetta... joten totta kai *sinä* tarvitset juuri tämän lapsuuden mullistavan tuotteen, kaikilla tiedostavilla perheillä on tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Kiintymysvanhemmuus, paitsi sitten kun kakkonen syntyy, ykkösen kanssa ei tarvitse, vaan hänet heivataan suoraan tissiltä tarhaan ja perhepedistä vauvan tieltä pois, että saadaan pesiä tulokkaan kanssa.

Ja se jeesustelu turvaistuinmerkeistä ja niiden asennosta. Lapsi saa vaikka oksentaa joka matka mahansa tyhjäksi, mutta selkä on oltava menosuuntaan, tai palstamamma tekee lasun.

Toi on turvaistuinkeskusteluiden takuuvarma setti, perus palstamamma pitää lapsensa selkä menosuuntaan vähintään kolmevuotiaaksi, vaikka lapsi itkisi jokaikisen matkan. Ihan sama minkä tilaston lätkäset luettavaksi tai tuot esille senkin huomion, että itkevä lapsi takapenkillä vie kuskin huomiota niin, että ajoturvallisuus vaarantuu. Äiti (hox ei ikinä isä), joka laittaa lapsensa naama menosuuntaan jo 1-vuotiaana on äitien alinta kastia. Kun kyllä palstamamma ainakin välittää omasta lapsestaan niin paljon, ettei tuollaista riskiä ota. Palstamamma on niin täydellinen, että se voi ajaa lapsen huutaessa/oksentaessa, niin ettei huomio liikenteestä herpaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.

Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.

Siis ymmärrän kyllä sarkastisuuden (vaikka itse olen tehnyt näistä yli kolmea) ja en ymmärrä miksi monet äidit kuvittelee, että kaikkien pitäisi myös imettää, nukkua perhepedissä. Ei imetys ole mikään äitiyden mitta millään tavalla, eikä mikään muukaan noista.

Mutta, anteeksi nyt kun pilaan ketjun, mutta onko toi tunteiden sanoittaminen teistä jotenkin suorittamista/superäitiyttä? Kun minun mielestä tuo on ihan normaalia toimintaa aikuisena lapselle, oli kyseessä oma lapsi tai vaikkapa hoitolapsi. Jos se lapsi vetää itkupotkuraivarit, niin miten se kuormittaa aikuista sanoa ääneen: "nyt sinulla kiukuttaa"? Miten se on suorittamista? Sehän on lapselle elämän asioiden opettamista, ihan siinä missä "Tämä on sukka, se laitetaan jalkaan", vaikkapa on.

Varmaan sitäkin voi tehdä överiksi. Luin äsken muuten vanhaa Vauva- tai KaksPlus-lehteä, jossa puhuttiin nukkumisesta ja unikoulusta. Siinä mainittiin että tutkimusten mukaan lapsen kaikkiin viesteihin vastaaminen herkästi korreloi välttelevän kiintymyssuhteen kanssa. Syyksi veikattiin sitä että lapsi ei opi silloin rauhoittamaan itse itseään tms., mutta mietin että voisiko se johtua siitä, että se jatkuva kuulolla ja samalla aallonpituudella olo (sekä erityisesti syyllisyys siitä kun epäonnistuu) kuormittaa vanhempia niin paljon, että purkavat sitä lopulta jotenkin kierosti lapseen. Tai, jos ollaan korostuneesti koko ajan lapsen käytettävissä, voiko käydä niin että lapselle ne hetket kun vanhempi ei heti vastaakaan, on traumaattisempia kuin normaalisti, ja kiintymyssuhde sen vuoksi muodostuu vältteleväksi, koska lapsi kokee saavansa ristiriitaisia viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä täysimetyksen (6 kk), taaperoimetyksen, imetyksen missä vain tissit tiskissä katseista välittämättä, tunteiden sanoittamisen, lapsentahtisuuden ihan kaikessa, perhepedin, fluorittoman hammastahnan (koska joku täti sanoi jossain ekoblogissa, että fluoria ei saa enää käyttää), vessahätäviestinnän sekä vauvan pukemisen näytöstyyliin merkkivaatteisiin kuten Gugguun tupsupipoon.

Muista myös, jos vauva itkee vähän iltaisin, aloita silloin tiukka imetysdieetti, diagnosoi lapsella refluksi, kireä kielijänne ja koliikki.

Siis ymmärrän kyllä sarkastisuuden (vaikka itse olen tehnyt näistä yli kolmea) ja en ymmärrä miksi monet äidit kuvittelee, että kaikkien pitäisi myös imettää, nukkua perhepedissä. Ei imetys ole mikään äitiyden mitta millään tavalla, eikä mikään muukaan noista.

Mutta, anteeksi nyt kun pilaan ketjun, mutta onko toi tunteiden sanoittaminen teistä jotenkin suorittamista/superäitiyttä? Kun minun mielestä tuo on ihan normaalia toimintaa aikuisena lapselle, oli kyseessä oma lapsi tai vaikkapa hoitolapsi. Jos se lapsi vetää itkupotkuraivarit, niin miten se kuormittaa aikuista sanoa ääneen: "nyt sinulla kiukuttaa"? Miten se on suorittamista? Sehän on lapselle elämän asioiden opettamista, ihan siinä missä "Tämä on sukka, se laitetaan jalkaan", vaikkapa on.

Varmaan sitäkin voi tehdä överiksi. Luin äsken muuten vanhaa Vauva- tai KaksPlus-lehteä, jossa puhuttiin nukkumisesta ja unikoulusta. Siinä mainittiin että tutkimusten mukaan lapsen kaikkiin viesteihin vastaaminen herkästi korreloi välttelevän kiintymyssuhteen kanssa. Syyksi veikattiin sitä että lapsi ei opi silloin rauhoittamaan itse itseään tms., mutta mietin että voisiko se johtua siitä, että se jatkuva kuulolla ja samalla aallonpituudella olo (sekä erityisesti syyllisyys siitä kun epäonnistuu) kuormittaa vanhempia niin paljon, että purkavat sitä lopulta jotenkin kierosti lapseen. Tai, jos ollaan korostuneesti koko ajan lapsen käytettävissä, voiko käydä niin että lapselle ne hetket kun vanhempi ei heti vastaakaan, on traumaattisempia kuin normaalisti, ja kiintymyssuhde sen vuoksi muodostuu vältteleväksi, koska lapsi kokee saavansa ristiriitaisia viestejä.

Toisaalta on myös ainakin yksi suomalainen tutkimus, jossa huomattiin että erilaiset kiintymyssuhdetyylit periytyy äidiltä lapselle... Ja ehkä äiti, joka aavista että hänen tunne-elämänsä ei ehkä ole sellainen tasapainoisin tai hän ei ole kaikkein lämpimin tyyppi, saattaa ottaa ohjeet vauvan viesteihin vastaamisesta vakavasti (koska haluaa että hänen lapsi saa ainakin parhaan mahdollisen alun elämälleen) ja olla siksi todennäköinen tyyppi vastaamaan lapsen tarpeisiin välittömästi. Mutta hän siitä huolimatta on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa niin, että siirtää sen välttelevän kiintymyssuhteensa lapseen. Sitten taas äiti, joka on turvallisesti kiintynyt, luottaa enemmän siihen että osaa olla ilman ohjeitakin, ja taas äiti joka on ristiriitaisesti kiintynyt tms., ei ehkä pysty noudattamaan tuollaista ohjetta vaikka haluaisikin.