Surullista miten Aitolehti-tupsupipo-arvot siirtyvät teidän lapsille
Kun lapsi oppii äidin elämän onttouden. Että Martina on idoli ja tänä talvena KAIKKI pitää tupsupipoa ja trikoot on hyvä asu missä vaan.
Kommentit (12)
Eivät äitien ja isien arvot siirry automaattisesti lapsille. Lapset eivät suinkaan ole mikään äidin ja isän kokoama palapeli, johon onnistuu keräämään kaiken kivan, johon itse uskoo.
Samaa mieltä kuin Ap. Kyllä ne vaan siirtyy.
Juurikin näin. Kun äideillä ei ole some-lammastelua suurempia moraalisia arvoja, miten niitä voisi olla lapsilla?
Mutta ajatelkaa, lapset eivät voi enää kauheammin pukeutua, sillä tämä trikoovillitys on kaikkien aikojen pohjat!
Vierailija kirjoitti:
Eivät äitien ja isien arvot siirry automaattisesti lapsille. Lapset eivät suinkaan ole mikään äidin ja isän kokoama palapeli, johon onnistuu keräämään kaiken kivan, johon itse uskoo.
Totta, mutta siellä koulussakin on helpompaa mennä muiden mukana, jos suurin osa uskoo kumminkin hömppään. Poikkeukset ovat sitten poikkeuksia, ja uskon, että ne poikkeustyypit näkevät asiat syntymästään asti eri tavalla kuin se suurin osa.
Pohjalla ollaan, se ainakin on selvä.
Viimeistään keski-iässä huomaa miten paljon omien vanhempiensa arvoja kantaa ja kannattaa. Tämä teille parikymppisille mammoille tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin. Kun äideillä ei ole some-lammastelua suurempia moraalisia arvoja, miten niitä voisi olla lapsilla?
On viime aikoina mietityttänyt uskonnottomuuden jättämä tyhjiö. En sitä halua uskonnolla tietenkään kasvatuksessa paikata, mutta milläs sitten? Jos jonkinlaista lopullista oikeutta ei ole, niin milläs selität, että paha saa palkkansa, kun se ei aina näytä kuitenkaan kaikkien kohdalla toimivan. En varsinaisesti itse kasvanut uskonnollisessa perheessä, mutta kyllä sillä vahva kulttuurillinen vaikutus vielä 70-luvulla oli ja iltarukouksia luettiin sekä koulussa virsiä veisattiin. Uskonto antoi ikään kuin elämää suurempaa turvaa, jota ei sitten omilla lapsilla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin. Kun äideillä ei ole some-lammastelua suurempia moraalisia arvoja, miten niitä voisi olla lapsilla?
On viime aikoina mietityttänyt uskonnottomuuden jättämä tyhjiö. En sitä halua uskonnolla tietenkään kasvatuksessa paikata, mutta milläs sitten? Jos jonkinlaista lopullista oikeutta ei ole, niin milläs selität, että paha saa palkkansa, kun se ei aina näytä kuitenkaan kaikkien kohdalla toimivan. En varsinaisesti itse kasvanut uskonnollisessa perheessä, mutta kyllä sillä vahva kulttuurillinen vaikutus vielä 70-luvulla oli ja iltarukouksia luettiin sekä koulussa virsiä veisattiin. Uskonto antoi ikään kuin elämää suurempaa turvaa, jota ei sitten omilla lapsilla ole.
Jatkan juttua itse havaittuani metsäpeto-ketjun: siis olisiko nyt syytä kertoa lapsille, että some rankaisee jos ette ole kiltisti?
Olen samaa mieltä. Nämä naamablogeista elämänarvot ammentavat mammat ja heidän viattomat lapsensa.