Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Ei ne ketään auta, kauppaa vaan lapsia eliittiperheille. Noiden uhteiksi joutuvilla ei edes ole mitään oikeusturvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiviikonloput lastensuojelulaitoksessa kuulostaa aika karsealta. Kuka haluaa laittaa lapsensa viikonlopuiksi paikkaan jossa seurana on esim. päihde/huumenuoria? Todella vahingollisia sosiaalisia vaikutuksia.
Oi, oot vähän ulkona aiheesta. Tukiperhe on ihan tavallinen perhe, jolla on lyhyt alan koulutus ja tilaa ottaa vastaan lapsia. Eli vähän kuin serkuille mentäisiin.
Ja niissä lastensuojelulaitoksissa asuu myös ihan tavallisia lapsia, ilman omia ongelmia. Esimerkiksi vanhempien ongelmien vuoksi.
tässä taidettiin nimenomaan kysyä lastensuojelulaitoksesta? ei tukiperheistä.
Tuki perheet on samaa paskaa eri pöntössä.
onko? kerrotko lisää?
Keskitysleiri on keskitysleiri oli se "perhe" tai laitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiviikonloput lastensuojelulaitoksessa kuulostaa aika karsealta. Kuka haluaa laittaa lapsensa viikonlopuiksi paikkaan jossa seurana on esim. päihde/huumenuoria? Todella vahingollisia sosiaalisia vaikutuksia.
Oi, oot vähän ulkona aiheesta. Tukiperhe on ihan tavallinen perhe, jolla on lyhyt alan koulutus ja tilaa ottaa vastaan lapsia. Eli vähän kuin serkuille mentäisiin.
Ja niissä lastensuojelulaitoksissa asuu myös ihan tavallisia lapsia, ilman omia ongelmia. Esimerkiksi vanhempien ongelmien vuoksi.
Se ei riitä että osa lapsista laitoksessa on tavallisia. Yhdenkin huumenuoren seura on liikaa. Voidaanko se taata?
Suurin osa laitoksissa olevista "huumenuorista" on vain kannabiksen käytöstä narahtaneita, jotka ovat laitoksessa pari viikkoa, etkä edes tietäisi heidän olevan huumenuoria jos he valehtelisivat ja kukaan muu ei kertoisi. Mites ne sinun lapseasi vahingoittaa?
Lastensuojelulaitoksissa on kyllä myös todella pahasti päihdeongelmaisia nuoria(ml. suonensisäisiä käyttävät) , väkivaltaisia nuoria, rikostaustaisia nuoria. Tietenkään eivät kaikki, mutta noin keskimäärin ei todellakaan sitä parasta seuraa “tavalliselle” lapselle tai nuorelle. olen pahoillani että sanon tämän ääneen.
Riippuu lapsen iästä ja tilanteesta. Tukiperhe, perhekuntoutus, päiväkotipaikka, perhetyöntekijä, kotiapu, keskusteluapu....
mitä tuo perhetyö pitää sisällään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mitä tuo perhetyö pitää sisällään?
Se sovitaan perheen kanssa. Perhetyöntekijä käy sovitun ajan ja sovitun verran perheessä. Voi viedä lapsia pihalle tai harrastuksiin. Joko kaikki lapset tai vaan yhden. Voi vaikka auttaa läksyjen teossa tai askarrella lapsen kanssa
Voi lähteä yhdessä vanhempien kanssa hoitamaan asioita. Etsiä tietoa ja neuvoa mistä saa apua. Voi jutella ja kuunnella vanhempia. Olla mukana palavereissa , joissa lapsen asioita käsitellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä tuo perhetyö pitää sisällään?
Se sovitaan perheen kanssa. Perhetyöntekijä käy sovitun ajan ja sovitun verran perheessä. Voi viedä lapsia pihalle tai harrastuksiin. Joko kaikki lapset tai vaan yhden. Voi vaikka auttaa läksyjen teossa tai askarrella lapsen kanssa
Voi lähteä yhdessä vanhempien kanssa hoitamaan asioita. Etsiä tietoa ja neuvoa mistä saa apua. Voi jutella ja kuunnella vanhempia. Olla mukana palavereissa , joissa lapsen asioita käsitellään.
Käytännössä tarkoittaa sitä että pahantahtoinen ja juoruilunnhaluinen lähihoitaja seuraa ja tarkkailee ja kirjaa sitten käsityksiään ja huoliaan ylös.
Paperia kertyy ja sitten kun on saatu tarpeeksi, perhe on lopun ikäänsä satimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiviikonloput lastensuojelulaitoksessa kuulostaa aika karsealta. Kuka haluaa laittaa lapsensa viikonlopuiksi paikkaan jossa seurana on esim. päihde/huumenuoria? Todella vahingollisia sosiaalisia vaikutuksia.
Oi, oot vähän ulkona aiheesta. Tukiperhe on ihan tavallinen perhe, jolla on lyhyt alan koulutus ja tilaa ottaa vastaan lapsia. Eli vähän kuin serkuille mentäisiin.
Ja niissä lastensuojelulaitoksissa asuu myös ihan tavallisia lapsia, ilman omia ongelmia. Esimerkiksi vanhempien ongelmien vuoksi.
Tiedän tapauksia, että näissä tukiperheissä on lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret käyttäneet toisia lastensuojelun asiakkaana olleita nuoria seksuaalisesti hyväksi.
Meille on ehdotettu pariin otteeseen lastensuojelua sen takia että sieltä saa muka parempia tukitoimia erityislapselle.
Kun olen kysynyt että mitä käytännössä niin olen saanut ymparipyöreitä vastauksia ja kerrottu perhetyöstä.
Meillä on käynyt satunnaisesti perhetyöntekijä vuosia sitten jos on ollut joku lääkärikäynti tmv ja olemme siitä maksaneet.
Ei ole tarvetta säännölliselle perhetyölle. Kotona pärjätään lapsen kanssa. Ei koeta tarvetta laittaa lasta hoitoon viikonloppuisin ja meillä on isovanhemmat jotka lasta ottaa silloin kun lapsi haluaa itse mennä esim yöksi.
Ja mitä se perhetyöntekijä käytännössä tekee? Istuu täällä kerran viikossa ja hänen kanssa pitää keskustella? Antaako kasvatusvinkkejä? Jotain jota ei jo oltaisi itse kokeiltu?
Ja onko lastensuojelun asiakkuus sitä että saadaan itse sellainen päättää että halutaanko? Outoa. Sanoin joskus että ok, aloitetaan asiakkuus jos se korvaa lapsen terapiat ja asianmukaiset kuntoutukset joita ei siis pyynnöistä huolimatta ole toteutettu. Ei alkanut asiakkuus silloin mutta päästiin toimintaterapiaan vihdoin. Tosin sekin olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten.
En ymmärrä mikä hinku niillä on saada meille se lastensuojeluasiakkuus.
Erityislapsi ei ole mielestäni peruste. Varsinkaan kun lapsi ei ole väkivaltainen, agressiivinen eikä muutenkaan vaikea. Hän on autistinen mutta niin hyvätasoinen että pärjää tavallisessa koulussa.
Minäkin olisin kiinnostunut siitä mitä lastensuojelu siis käytännössä voi tarjota tavalliselle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pojasta tehtiin lasu opettajan toimesta, koska oli väkivaltainen koulussa. Jo vuosia oltiin yritetty mm perheneuvolan kautta saada pojalle apua, esim lastenpsykologin arviota. Aina kommentti, menkää yksityiselle. Joo, millä rahalla..
No, lasusta eivät myöskään voineet asiaa mitenkään edistää. Sen sijaan perhetyöntekijää kotiin ehdottivat. Oikeasti? Lapsella oli selkeitä käytöksen ongelmia joihin olisi tarvittu ammattilaisen apua, perheolot olivat aivan normaalit.
Lopulta isovanhemmat maksoivat yksityisen lastenpsykologin pojalle. Tästä lähti homma aukeamaan, saatiin yksityisen kautta myös lähete neurologiselle puolelle, mistä lopulta paljastui lapsella olevan sinänsä vaaraton aivokasvain, joka kuitenkin painoi aivoissa alueella, jossa itsesäätelyyn liittyviä toimintoja. Kasvain leikattiin, poika täysin normaali.
Tässä lyhyesti yksi tarina, jossa lastensuojelun osuus oli vain lisätä meidän vanhempien väsymystä ja turhautumista byrokratiaan.
Mun kokemuksen perusteella toimivaa apua ei ole tarjolla.
Absurdeinta oli kun raskaan ja väkivaltaisen eron jälkeen tulin valittaneeksi että kodinhoito ei oikein nappaa: lastensuojelijan ehdotus tähän oli reissu perhekuntoutuskeskukseen kolmeksi kuukaudeksi.
Paha vaan että kukaan ei saanut selitettyä miten olisin voinut ansaita rahaa ja maksaa asuntolainaa sieltä kokopäiväisestä kuntoutuksesta. Ilmeisesti olisi pitänyt luopua omistusasunnosta ja työstä, ja alkaa lastensuojelun ja sossun asiakkaaksi lopuksi ikää.
Perhetyöntekijät todellakin tarkkailevat kaikkia mahdollisia mokia "leppoisan jutustelun" lomassa: se tarkkailu on nyt meiltä lusittu, ja asiakkuus loppui koska minkäs teet: elämäntilanne vieläkin hankala, mutta ei todellakaan niin hankala että tähän kaipaisin lastensuojelua lisävastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron nyt oman kokemukseni ajalta, jolloin olin 15-21v. Sain lastensuojelun kautta tukihenkilön, joka auttoi esim kouluasioissa. Olin villi nuori, joka kapinoi kaikkea vastaan. Kotona en saanut tukea mt ongelmiin tai kouluasioihin. Tukihlö auttoi, ja tuntui että hän ymmärsi. Olin kuitenkin tosi maassa, oli päihdeongelmia, mt ongelmia yms joten lopultahan mut otettiin huostaan. Olen kiitollinen siitä! Sain lähetteen psykiatriselle ja elämäni kohentui huostassa. Jälkihuoltokin tuli laitoksen puolesta ja se auttoi. Ei ne huostatkaan aina pahasta ole ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiviikonloput lastensuojelulaitoksessa kuulostaa aika karsealta. Kuka haluaa laittaa lapsensa viikonlopuiksi paikkaan jossa seurana on esim. päihde/huumenuoria? Todella vahingollisia sosiaalisia vaikutuksia.
Oi, oot vähän ulkona aiheesta. Tukiperhe on ihan tavallinen perhe, jolla on lyhyt alan koulutus ja tilaa ottaa vastaan lapsia. Eli vähän kuin serkuille mentäisiin.
Ja niissä lastensuojelulaitoksissa asuu myös ihan tavallisia lapsia, ilman omia ongelmia. Esimerkiksi vanhempien ongelmien vuoksi.
Tiedän tapauksia, että näissä tukiperheissä on lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret käyttäneet toisia lastensuojelun asiakkaana olleita nuoria seksuaalisesti hyväksi.
Ok, eli nuo tukiperheet on sellaisia joissa lapsi joutuu tekemisiin muiden lastensuojelulasten (mahdollisesti ei-niin-hyvää-seuraa-tyyppisten) kanssa? Luulin että kyseessä olisi oikeasti tavallinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt oman kokemukseni ajalta, jolloin olin 15-21v. Sain lastensuojelun kautta tukihenkilön, joka auttoi esim kouluasioissa. Olin villi nuori, joka kapinoi kaikkea vastaan. Kotona en saanut tukea mt ongelmiin tai kouluasioihin. Tukihlö auttoi, ja tuntui että hän ymmärsi. Olin kuitenkin tosi maassa, oli päihdeongelmia, mt ongelmia yms joten lopultahan mut otettiin huostaan. Olen kiitollinen siitä! Sain lähetteen psykiatriselle ja elämäni kohentui huostassa. Jälkihuoltokin tuli laitoksen puolesta ja se auttoi. Ei ne huostatkaan aina pahasta ole ;)
Kiva että sait apua :) Luulen että nuorten kanssa voi olla helpompaa löytää ratkaisuja kun voi kysyä myös häneltä itseltään mikä auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt oman kokemukseni ajalta, jolloin olin 15-21v. Sain lastensuojelun kautta tukihenkilön, joka auttoi esim kouluasioissa. Olin villi nuori, joka kapinoi kaikkea vastaan. Kotona en saanut tukea mt ongelmiin tai kouluasioihin. Tukihlö auttoi, ja tuntui että hän ymmärsi. Olin kuitenkin tosi maassa, oli päihdeongelmia, mt ongelmia yms joten lopultahan mut otettiin huostaan. Olen kiitollinen siitä! Sain lähetteen psykiatriselle ja elämäni kohentui huostassa. Jälkihuoltokin tuli laitoksen puolesta ja se auttoi. Ei ne huostatkaan aina pahasta ole ;)
Millaisia mt ongelmia sinulla oli? Kyllä suurin apu taisi olla, että sinä aloit käyttäytyä ihmisiksi, ei mikään paikka, edes vankila voi auttaa ihmistä, joka itse haluaa perseillä.
Kuulostaa siltä että ainut aito saatavilla oleva apu joka ei ole “seurantaa” on tuo taloudellinen tuki joihinkin asioihin? Mutta jos raha ei ole ongelma niin aika heikolta tuo apu vaikuttaa.
Mulla meni maku tuohon perhetyöhön, kun se siis todellakin oli "keskusteluapua" kahden ystävän kohdalla.
Ensimmäisen kaverin kohdalla sattui niin, että nuoremman lapsen synnytyksessä ei homma mennyt kuin Strömsössä. Lapsella onneksi kaikki hyvin, mutta äiti meni ihan tuusannuuskaksi, mm. häntäluu murtui ja alapäätä korjailtiin leikkauksessa myöhemmin. Kun isä oli pitänyt kaikki isyysvapaat, oli äiti yhä todella huonossa kunnossa, pystyi kävelemään esim. vain takaperin. Perhe sai avuksi perhetyöntekijän. Heti alkuun tuli selväksi että hän ei siivoa/siisti, tyyliin auta keittiössä eikä vie esim. vanhempaa lasta ulos. Jos juotiin kahvit, hän ei esim. edes auttanut laittamaan kuppeja koneeseen vaan istui sohvalla kun äiti (takaperin) korjasi astiat ja laitteli maidot jääkaappiin.
Hän KESKUSTELI. Tehtiin voimavarakarttaa tms. Voi luoja. Perhe sanoi viikon jälkeen että eivät enää tarvitse tän kaltaista apua josta on enemmän vaivaa. Toi voimavarakartta (ei varmaan oo oikea nimi sille) on kaveripiirissä edelleen vitsi. Jos jollain on vaikka angstinen teini, niin kommentoidaan sarkastisesti että onko sun voimavarakartta varmasti kunnossa.
Toisessa perheessä mies sairastui syöpään, agressiiviseen ja kuoli muutamassa kuukaudessa. Nuorin lapsi oli 6 kk. Jälleen keskusteltiin perhetyöntekijän kanssa ja mietittiin niitä voimavaroja arjessa. Lastenhoitoon ei apua herunut, että puoliso olisi päässyt yksin sairaalaan keskustelemaan kuolevan puolison kanssa käytännön asioista ja ettei lasten olisi tarvinnut nähdä isää huonoina päivinä oksentamassa ja kuihtumassa.
Mun mielestä tällainen lastensuojelutyö on lähinnä vitsi. Miksi tällaista edes tarjotaan perheelle, joka kriisin hetkellä tarvitsisi hetkellisesti lisäkäsiä ja käytännön apua? Kumpikin perhe olisi voinut varmaan palkatakin apua, mutta tuollaiset tilanteet sattuvat yllättäen ja ne kuuluisat voimavarat hupenee siihen että just ja just selviää hengissä seuraavaan päivään. Hankala siinä on rekrytoida kotiapua määrittelemättömäksi ajaksi.
Ei lastensuojelusta saa taloudellista apua.
Itse lastensuojelun kanssa työn kautta jatkuvasti yhteysissä ollessani, olen ymmärtänyt sen ettei isolla osalla vanhemmista ole MINKÄÄNLAISTA realistista käsitettä siitä, mikä olisi parasta lapsille. Vanhemmat ovat aivan pihalla. Onni on se, että saavat apua.
Alue: Aihe vapaa
onko? kerrotko lisää?