Lue keskustelun säännöt.
Laihtuminen, ruokailu. Mihin perustuu...?
21.10.2017 |
Mihin perustuu väite, että syömättömyydellä tai vähällä ravinnolla ei laihdu??? Kyllä muuten laihtuu.
Kommentit (9)
Valistunut ihminen ottaa tästä asiasta itse selvää muualta netistä sen sijaan että tulee tänne kyselemään tyhmiä. Poikkeuksia kun löytyy. Kännykällä vaan lienee hankalaa käyttää googlea, olen tämän palstan käyttäjistä huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen ihmetellyt sitä kommenttia, että laihduttaminen on kariutunut, kun tuli niin nälkä. Itse ymmärrän nälän tunteen taas niin, että nyt saan vähemmän ruokaa kuin kulutan eli nyt tämä onnistuu. Olen nyt 10 kg kevyempi kuin 4 kk sitten.
Tottakai laihtuu. Mutta syömättömyys tai tosi niukka syöminen ei ole terveellistä eikä niin voi elää loputtomiin. Siinä kun menettää paljon muutakin kuin läskiä. Kun tällaisen laihduttamisen lopettaa lihoo helposti kaiken takaisin. Pienet monipuoliset ateriat useasti päivässä pitävät nälän loitolla ja verensokerin tasaisena mikä helpottaa laihduttamista. Tietysti pitää myös kiinnittää huomiota aterioiden sisältöön. Ja muistaa juoda vettä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ihmetellyt sitä kommenttia, että laihduttaminen on kariutunut, kun tuli niin nälkä. Itse ymmärrän nälän tunteen taas niin, että nyt saan vähemmän ruokaa kuin kulutan eli nyt tämä onnistuu. Olen nyt 10 kg kevyempi kuin 4 kk sitten.
Kun laihduttaa nälässä kituen liigan vähällä energiamäärällä, tapahtuu kaksi epäsuotavas asiaa: ensinnäkin häviää lihaksia. Toiseksi, koska loppuelämäksi et voi elää nälässä, lihot laihtumisesi jälkeen kaiken takaisin korkojen kera. Tätä edesauttaa myös hävinnyt lihasmassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ihmetellyt sitä kommenttia, että laihduttaminen on kariutunut, kun tuli niin nälkä. Itse ymmärrän nälän tunteen taas niin, että nyt saan vähemmän ruokaa kuin kulutan eli nyt tämä onnistuu. Olen nyt 10 kg kevyempi kuin 4 kk sitten.
Sinähän et ole vielä vakaalla pohjalla vaan vasta muutaman vuoden kuluttua voit sanoa, että helposti meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon, että on olemassa sellainen aineenvaihduntatyyppi, jonka kestää olla syömättä juuri mitään. Syömättömyyden seurauksena he pienenevät kauttaaltaan, mutta lihasmassa ei häviä kauhean paljon. Usein näillä ihmisillä on roteva ruumiinrakenne, eikä heistä edes saa kovin pienen näköisiä.
Keskimääräisen ihmisen ei varmaankaan kannata laihduttaa millään nälkäkurilla. Siinä menettää lihasmassaa ja voi saada elinvaurioita aikaiseksi, aineenvaihduntansa sekaisin pahimmillaan pysyvästi ja kehonkoostumus voi pahimmillaan muuttua löysäksi.
Siihen vaikuttaa varmasti paljon ihmisen perimä. Toiset ovat supertehokkaita varastoimaan energiaa. Toiset taas voivat syödä melko huoletta kaikkea huonolaatuistakin ja pysyä silti laihoina. Myös edellisten sukupolvien syömän ruoan määrä vaikuttaa. Olet, mitä mummosi söi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ihmetellyt sitä kommenttia, että laihduttaminen on kariutunut, kun tuli niin nälkä. Itse ymmärrän nälän tunteen taas niin, että nyt saan vähemmän ruokaa kuin kulutan eli nyt tämä onnistuu. Olen nyt 10 kg kevyempi kuin 4 kk sitten.
Sinähän et ole vielä vakaalla pohjalla vaan vasta muutaman vuoden kuluttua voit sanoa, että helposti meni.
Niinpä. Toivottavasti ylempi kommentoija tulee tänne kertomaan miten meni 2v päästä.
Itse laihdutin 10v sitten muuttamalla syömistottumuksia, pieni nälkä oli ehkä kahdesti päivässä jolloin söin ison annoksen. Paino putosi 20kg eikä tullut takaisin. Lihasmassaa en menettänyt koska kyseessä ei ollut kitukuuri, ja koska kyseessä ei ollut kitukuuri ei ollut mitään vaikeuksia jatkaa uutta elämäntapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen on väite, ettei liikunta laihduta. Tietysti riippuu ihan liikunnasta, aerobinen polttaa rasvaa paremmin kuin nopea ja raskas voimaharjoittelu.
Säästöliekistähän nuo puhuvat kun sanovat, ettei syömättömyts laihduta. Onhan se toki niin, että painonpudotus voi hidastus kehon luullessa nälänhädän iskeneen, mutta ei sekään ikuisuuksia jatku.
Suömushäiriötä sairastavat välttelevät kaloreita minkä ehtivät. Ruokapäiväkirja voi oikeasti olla sitä luokkaa, että aamupalaksi kahvi ja tupakka, päivällä syödään puolikas sämpylä, illalla juodaan kuppi teetä.
Päiväkirjaotanta omasta ruokavaliostani, kun teini-iässä innostuin laihduttamisesta "hieman" liikaa.
Ja niin, lopputulos... No, vaihdoin kerran paitaa siskoni nähden. Siskoni purskahti itkuun nähtyään luurankomaisen ylävartaloni.
Eli juu. Syömättömyys laihduttaa, mutta missään tapauksessa hyvä juttu se ei ole. Karkaa myös helposti käsiatä, itse nimittäin en lopulta enää tuntenut nälkää ja ruokakaupassa jopa herkullisimmat paistomunkit olivat silmissäni kuin kiviä. Eivät herättäneet mitään tunteita.
Ja kun tuosta pääsee "yli", niin se on vähän kuin viinan juonnin lopettaminen. Nyt vuodien jälkeen paino oli noussut ylipainon rajoille, joten laihdutin. Nyt kätton terveellisiä keinoja, eli terveellistä ruokaa ja liikuntaa.
Vaan kun se vaakalukeman lasku on kuin huumetta ja alkoi taas lipsua siihen, etten syö mitään. Ruokakaupassa käydessäkin alkoi taas esiintyä sitä, ettei mikään ruoka herätä mitään tunteita.
Lopulta oli pakko laittaa painonpudotus breikille, jotta saan pidettyä homman terveenä.
Se on tabu.