Minkä ikäisenä valmistuit maisteriksi?

Tuun olemaan todennäköisesti 36, täytän sinä vuonna kyllä 37

Kandiin meni 5 vuotta koska amk-tasolla tein

Maisteriin tulee menee 5 vuotta. Opiskeluvuodet siis 2001-2007 ja 2014-2019

YTM sosiaalityö, 4 vuotta yhteensä ja valmistuin 25v.

25-vuotias. Opiskelin 6 vuotta, 4 vuodessa kandiksi ja siitä 2 maisteriksi. Tosin tein yhden vuoden kandin ja maisterin opintoja päällekkäin.

Ensi keväällä/kesällä pitäisi valmistua maisteriksi (pääaineena suomen kieli, tarkemmin sanottuna valmistun mm suomen kielen ja äidinkielen opettajaksi) ja nyt alkoi viides opiskeluvuosi. Ihan tavoiteajassa siis valmistun ja olen nyt (ja valmistuessa) 23-vuotias :)

Ainakin opealalla tavoiteajassa (kandi + maisteri = 5 vuotta) valmistuneet työllistyvät parhaiten.

VTM sosiaalityö, valmistuin 27 vuotiaana. Kandiin meni 2 vuotta, maisteriin 2,5v (4,5 vuotta yhteensä).

23 v olin, neljä vuotta yhteensä.

4:lle täytyy sanoa, että höpö höpö! Ne opettajat työllistyy joilla on suhteita ja hyvä maine. Sellainen opiskelija, joka tekee opintojen ohessa paljon sijaisuuksia työllistyy nopeimmin. Opiskeluajalla ei ole väliä.

23-vuotiaana valmistuin maisteriksi filosofian alalta. Tohtoriksi valmistuin 26-vuotiaana ja sitten oli pari vuotta tutkijatohtorin hommissa. Eihän niistä duuneista juurikaan rahaa saanut, joten opiskelin sitten kahdessa vuodessa lakimieheksi (oikeustieteen maisteri). Nyt olen 35-vuotias ja olen osakkaana kansainvälisessä asianajotoimistossa. Vuosipalkkani on yli 200k€ plus optiot. Kyllä opiskelu kannattaa.

Ope kirjoitti:

Ensi keväällä/kesällä pitäisi valmistua maisteriksi (pääaineena suomen kieli, tarkemmin sanottuna valmistun mm suomen kielen ja äidinkielen opettajaksi) ja nyt alkoi viides opiskeluvuosi. Ihan tavoiteajassa siis valmistun ja olen nyt (ja valmistuessa) 23-vuotias :)

Ainakin opealalla tavoiteajassa (kandi + maisteri = 5 vuotta) valmistuneet työllistyvät parhaiten.

Ei todellakaan vaan ne, joilla on suhteita ja/tai tuuria. Tuli mullekin negatiivisena yllätyksenä, että rekrytoijaa ei kiinnosta tippaakaan arvosanat tai valmistumisaika

t. toinen ope

Olin 41 v kun valmistuin maisteriksi. Suoritin vanhanmallisesti eli ei ollut erikseen kandivaihetta. Aikaa kului 2v 2 kk.

Vierailija kirjoitti:

23-vuotiaana valmistuin maisteriksi filosofian alalta. Tohtoriksi valmistuin 26-vuotiaana ja sitten oli pari vuotta tutkijatohtorin hommissa. Eihän niistä duuneista juurikaan rahaa saanut, joten opiskelin sitten kahdessa vuodessa lakimieheksi (oikeustieteen maisteri). Nyt olen 35-vuotias ja olen osakkaana kansainvälisessä asianajotoimistossa. Vuosipalkkani on yli 200k€ plus optiot. Kyllä opiskelu kannattaa.

Jos olisit töissä Suomessa, niin tuntisin sinut. ;)

Opiskelin suomen kieltä (+ 2 pitkää sivuainetta + 5 lyhyttä sivuainetta), maisterin papereden jälkeen kävin vielä erilliset pedagogiset opinnot, ja olin myös vuoden vaihto-oppilaana. Valmistuin 26-vuotiaana (menin yliopistoon vasta 19-vuotiaana pienen etsikkoajan jälkeen) ja pääsin samana vuonna töihin tekemään vuoden määräaikaista pätkää, joka muutettiin vuoden jälkeen vakipaikaksi. Ilman työkokemusta tai suhteita koko kouluun, henkilökuntaan tai kaupunkiinkaan, ihan vain haastattelun perusteella ensin pätkäläiseksi ja työni perusteella sitten vakiksi. Ei siihen työllistymiseen aina tarvita suhteita, pätevyys ja itsevarma, selkeä, rauhallinen käytös haastattelussa riittävät.

28 olin kun valmistuin maisteriksi. Siihen aikaan ei kandi- ja maisteriopintoja ollut erikseen, mutta maisterin papereiden suorittamiseen meni rahtusen vaille 5 vuotta. Oppialani on musiikki ja olin kanssani samaan aikaan aloittaneista ensimmäinen, joka valmistui. Sittemmin olen pikkuhiljaa värkännyt myös alani lisensiaatin tutkinnon. Siitä nyt ei paljon konkreettista hyötyä ole ollut, mitä nyt muuan projekti työllisti minut pariksi vuodeksi. Lisuun kulunutta aikaa on vaikea arvioida, kun vähä vähältä suoritin opintoja ja kirjoittelin tutkielmaani.

Äkkiä ne vuodet siellä yliopinsaunassa hurahtavat, eikä minusta nopean valmistumisen pitäisi olla mikään päätavoite. Useimmille opiskeluvuodet ovat aikuistumisen ja kypsymisen aikaa, johon on hyvä kuulua myös ansiotöitä, opiskelijarientoja ja vähän lomaakin. Pikemminkin sanoisin, että kovin nuorena valmistuneet ovat koulutusjärjestelmämme kasvattamia broilereita, joilla ei mitenkään voi olla kovin laajaa katsantokantaa elämään - kun ei kerran muuta ole eläessään tehnyt, kuin käynyt koulua ja opiskellut. Toki on töitä ja aloja, joissa kapea-alainen älyllinen näppäryys on tehokasta - mutta onko se hyväksi? Ja tällä en tarkoita, että notkutaan yliopistolla 10 vuotta bileissä.

4,5v meni, tai no siis 4v 3kk kun joulukuussa paperit sain ja opiskelut alkoi syyskuussa aikanaan. YTM, 22v olin kun paperit sain. Oli kyllä elämäni kamalimmat kaksi viikkoa papereiden saamisen jälkeen, kun sain vasta tammikuun alussa vakituisen, oman alan työpaikan. Tuntui ettei koko opiskelulla ollut mitään väliä, kun ei heti ollut työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

4,5v meni, tai no siis 4v 3kk kun joulukuussa paperit sain ja opiskelut alkoi syyskuussa aikanaan. YTM, 22v olin kun paperit sain. Oli kyllä elämäni kamalimmat kaksi viikkoa papereiden saamisen jälkeen, kun sain vasta tammikuun alussa vakituisen, oman alan työpaikan. Tuntui ettei koko opiskelulla ollut mitään väliä, kun ei heti ollut työpaikkaa.

Vähästäpä sinä hötkyilet...

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin suomen kieltä (+ 2 pitkää sivuainetta + 5 lyhyttä sivuainetta), maisterin papereden jälkeen kävin vielä erilliset pedagogiset opinnot, ja olin myös vuoden vaihto-oppilaana. Valmistuin 26-vuotiaana (menin yliopistoon vasta 19-vuotiaana pienen etsikkoajan jälkeen) ja pääsin samana vuonna töihin tekemään vuoden määräaikaista pätkää, joka muutettiin vuoden jälkeen vakipaikaksi. Ilman työkokemusta tai suhteita koko kouluun, henkilökuntaan tai kaupunkiinkaan, ihan vain haastattelun perusteella ensin pätkäläiseksi ja työni perusteella sitten vakiksi. Ei siihen työllistymiseen aina tarvita suhteita, pätevyys ja itsevarma, selkeä, rauhallinen käytös haastattelussa riittävät.

Ja ripakopallinen tuuria. Itsekin tyystiin vieraaseen kaupunkiin muuttaneena sain parin opiskeluvuoden jälkeen ilman suhteita kesätyöpaikan, joka muuttui koulun ohelle tehtäväksi vakipaikaksi, joka taas poiki seuraavan työpaikan uudessa projektissa jne. Mutta olihan siinä ekassa haastattelussa varmaan vähän tuuriakin mukana, kemiat synkkas pomon kanssa heti, oli yhteisiä harrastuksia ja vaikka mitä.

8v maisterin tutkintoon nyt 33v. Parhaillaan tohtorikoulutuksessa. Kestää n. 4v.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin suomen kieltä (+ 2 pitkää sivuainetta + 5 lyhyttä sivuainetta), maisterin papereden jälkeen kävin vielä erilliset pedagogiset opinnot, ja olin myös vuoden vaihto-oppilaana. Valmistuin 26-vuotiaana (menin yliopistoon vasta 19-vuotiaana pienen etsikkoajan jälkeen) ja pääsin samana vuonna töihin tekemään vuoden määräaikaista pätkää, joka muutettiin vuoden jälkeen vakipaikaksi. Ilman työkokemusta tai suhteita koko kouluun, henkilökuntaan tai kaupunkiinkaan, ihan vain haastattelun perusteella ensin pätkäläiseksi ja työni perusteella sitten vakiksi. Ei siihen työllistymiseen aina tarvita suhteita, pätevyys ja itsevarma, selkeä, rauhallinen käytös haastattelussa riittävät.

Menit yliopistoon VASTA 19-vuotiaana. Kun tämän suomalaisen kouluputken suorittaa hyvin tiiviisti, ilman välivuosia, mennään yliopistoon aikaisintaan sinä vuonna, jona täyttää 19. Ja jos nyt aloittaa yliopistossa 19-vuotiaana ja täyttää vielä samana vuonna 20, on kulutellut kokonaista yhden lukuvuoden johonkin - toivottavasti sellaiseen, joka auttaa hiukan suhteuttamaan ja asettamaan asemaansa yliopiston hurskaat opinkappaleet.

Joskus aikoja sitten FK, historia 27- vuotiaana 6 vuodessa, Maisterin arvo anomuksesta ilman juhlallisia vihkimistä seuraavana keväänä. Tuolloin 1990- luvun alkupuolella HuK oli arvo, jonka sai, kun oli tietyt opintokokonaisuudet suoritettu, ei tutkinto.

En ole maisteri, mutta DI. Valmistuin DI:ksi (teknillinen fysiikka) 24-vuotiaana. Opiskelin tasan 5 vuotta, joista yhden olin ulkomailla vaihdossa.