Lapsensa menettäneet

olisi kaunis pieni enkeli?

Suurin apu on tuki nyt ja edespäin.

Minustakin jokin kaunis enkelikoriste tms. olisi sopiva muisto. Itse vauvan menettämisen jälkeen sain muutaman runokirjan ja nekin ovat hyviä viemisiä tällaisessa tilanteessa. Mua kosketti sekin, että koululaistyttäreni sai muistoksi Suojelusenkeli-kirjan ja pehmonallen. Muistivat näin lasta, josta ei isosiskoa tullutkaan.

Luulen, että jos näette vähän vaivaa ja mietitte ja katselette, mitä haluaisitte antaa, löydätte varmasti sen oikean.

Tuli mieleen, haluaisiko ystävä ylipäänsä muistoesinettä. En tiedä, vaikea sanoa. Kaikille ei enkelisymboliikka iske, mutta ehkä tiedätte ystävän vakaumuksen? Kävisikö tuikku/kynttilänjalka tai lyhty? Jotain haurasta, mutta valoa tuovaa.

Minusta oli ja on edelleen kaikista lohduttavinta, että ystävät käyvät ja kysyvät kuinka voimme. Ja jaksavat kuunnella.

Saimme paljon kukkia, enkelipatsaan, kauniin valokuvakehyksen sille ainoalle kuvalle, joka meillä on vauvasta. Eräs ystävä tarjoitui tulemaan hautajaisiin kuvaamaan, ele jota arvostan suuresti.

Parasta mitä voit ystävällesi antaa on olkapää, johon nojata, lämmin syli ja kuuntelevat korvat. Ilman heitä ja perhettäni tuskin olisin tässä..

t. Suurimman menetyksen kohdannut äiti

Hei!



Valtavasti voimaa teille ystäville sinne. On myöskin hyvin raskasta olla lähellä kun ystävällä on niin valtava suru. On vaikea tietää mitä tehdä ja miten toimia, että se olisi toisen parhaaksi.



Meidän lapsemme kuoli 5 vuotta sitten ja saimme silloin ystäviltä sellaisen todella kauniin öljylampun. Se oli kirkasta lasia ja siellä sisällä öljyssä oli kultaisia tähtiä. Se on todella kaunis ja onkin nyt lapseni kuvan vieressä jossa poltan sitä hyvin usein.



Mutta tärkeintä tietenkin on että olette läsnä. Ja jos jotain ihan konkreettista haluaa tehdä, niin yksi hyvä vinkki on viedä vaikka ruokaa ystäväsi kotiin. Sillä jos lapsen kuolemasta on lyhyt aika, on jo ruuan valmistaminen ylivoimainen ponnistus.



Myös lapsen kuolemaa käsittelevä kirja voisi olla hyvä idea viemisiksi?



Hyvin moni ystäväni oli tukemassa minua silloin akuutissa vaiheessa, mikä oli hyvin tärkeää, mutta sitten aika pian.. noin 4-5kk kuluttua ympäristö " unohti" asian. Ja silloin minulle tuli kaikkein suurin pudotus.. olin hyvin masentunut ja tuntui käsittämättömältä että maailma pyörii ja ihmisillä elämä jatkuu kun minun elämäni oli aivan pysähtynyt.



Joten muistakaa heitä myöhemminkin. Vuosipäivä on erittäin tärkeä (kuolleen lapsen synytymäpäivä, kuolinpäivä). Pistä vaikka kalenteriin ne päivät ylös ja muista ystävääsi silloin. Ne ovat erittäin rankkoja päiviä. Ja kyllä tuntuu erittäin hyvältä kun näin viiden vuoden jälkeenkin joku muistaa minua sinä päivänä, vaikka tekstiviestillä. Sillä minä muistan kyllä.. minä en voi sitä päivää unohtaa.

itse menetin lapseni 1,5vuotta sitten, päivän vanhana ja hautajaisissa sain pienen kultaisen riipuksen jossa oli enkeli.sain sen niiltä kolmelta ihmiseltä joista oli tarkoitus tulla tyttömme kummeja.koru oli sellainen joka yleensä ostetaan lapselle kummilahjana.se riipus on minulla ollut kaulassa siitä päivästä asti ja se on minulle erittäin tärkeä.ystäväsi tarvitsee tosiaan nyt olkapäätäsi,mutta älä ihmettele vaikka hän sen torjuisikin.älä katoa kauas.ystävän tukea hän kaipaa myös vuoden ja useammankin vuoden kuluttua...usein tuntuu että lähipiiri unohtaa asian pian ja itse on vielä surun murtama.tuntuu että olisi ainut joka enää muistaa että suuri suru on kohdannut,vaikka siitä olisi jo aikaa!

Olen hyvin pahoillani, että olette vanhempina joutuneet kohtaamaan elämän suurimman surun. Voimia ja myötätuulta elämäänne!



Tituliini

ITSE MENETIN POIKANI REILU 6KK SITTEN ...JA MINULLE MERKITSI NE YSTVÄT JOTKA TULIVAT JA AUTTOIVAT ARKIPVÄN ASKAREISSA,KOTITÖISSÄ,LAPSIENHOIDOSSA.IHMISET JOTKA KÄVI MEILLÄ TOIVAT KUKKIA,RUOKAA,ENKELIPATSAITA,KYNTTILÖITÄ...MUTTA VAIKKA TOISET HALUISIVAT AUTTAA NIIN EIPÄ SE LOHDUTA...MINKÄIKÄISENÄ MUUT MENETTIVÄT

LAPSENI OLI 4V

Itse sain lapseni syntyessä kuolleena parilta ystävältäni " enkelilaatikon" jo sairaalassa. Se on siis sellainen kaunis laatikko, johon saan tallettaa muistoja lapsestani. Lisäksi sisällä oli kaunis vihkonen, värikynät ja kirjoitussetti. Laatikosta on tullut minulle oikea aarre, koska sinne olen voinut laittaa talteen ne pienet muistot, joita lapsesta on.



Toinen erityisen lämmittävä muisto oli korillinen juuri leivottuja sämpylöitä. Esikoiseni taas sai enkelimuksu-kirjan ystävältäni.



Mutta kuten täällä joku jo kirjoittikin, niin luulen, että useille lapsensa menettäneille se, että joku muistaa kysyä vielä kuukausien ja vuosienkin jälkeen " miten jaksat?" ja muistaa myös kuolleen lapsen, tuntuu kaikista tärkeimmältä.



kerttunen

Meidän pieni tyttäremme kuoli 23.3.-06 rv29+6 mahaani ja syntyi kuolleena 25.3.-06 rv30+1. Minulle parasta muistamista on ystävien ja sukulaisten taholta ollut henkinen ja konkreettinen tuki ja apu. Monet ovat soittaneet ja kuunnelleet meitä, muutama tarjosi siivousapua (jota emme sitten lopulta tarvinneet), jotkut tulivat käymään kahvipullien kera ja juttelemaan, jotkut tarjosivat lämmintä ruokaa, lapsenhoitoapua, koirienhoitoapua, pyykinpesuapua jne. Osa näistä tarjouksista tuli todella tarpeeseen ja otimmekin apua vastaan. En voisi kuvitella lähteväni esim. shoppailemaan nyt vielä, mitä äitini ehdotti... Mutta se, että ihmiset ovat muistaneet tekstareilla ja soitoilla, auttaa paljon. Myös hautajaisvalmisteluissa saamme apua. Luulenpa, että se, että olette olemassa ja teette sen selväksi perheelle, on erittäin arvokasta tukea ja muistamista. Ehkä mikään esine ei ole omiaan, kysypä varovasti, millaista konkreettista apua kaivataan. Tai josko he haluaisivat lähteä kanssanne ulos syömään niin, että te tarjoatte...??? Tässä mun hyväksi kokemiani ideoita muistamiseen...



Charlotte, mies, poika 11kk ja Aija-enkeli-06

Että älkää unohtako perhettä akuuttivaiheen mentyä ohi, älkääkä vaietko asiasta, se tekee kipeää. Lapsen kuolema on arka asia, mutta itselläni on tarve puhua siitä ja kun olen huomannut, että ihmiset arastelevat kysyä asiasta, otan sen itse puheeksi. Varovasti voitte kysellä asiasta, älkää vain vaietko. Antakaa perheelle mahdollisuus puhua tapahtumasta. Huomaat kyllä, kun rohkeasti asiasta puhut, haluaako perhe puhua asiasta vaiko ei...

Charlotte