Kun katson serkun touhua lasten kanssa niin olen päättänyt, että kun saan omia, he eivät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tabletti jne kiellolla teet hallaa lapselle. Nykyisin se teknologia pitää osata jo nuorena. Kohtuus kaikessa on paras kasvatusneuvo mitä kukaan voi toiselle antaa.

Teknologia pitää osata siinä määrin, että koulussa osaa tehdä ja palauttaa parit tehtävät netissä. Se opetetaan koulussa eikä ole mikään perustelu sille, että pennut istuu selkä kyyryssä naama kiinni näytössä vaippaiästä alkaen. Lapsena opetellaan ensin sosiaalisia taitoja, käytöstapoja ja muita vastaavia asioita, teknologian opiskelu alkaa vasta kun on siihen riittävän kypsä.

Taas yksi luetun ymmärtämisen ihmelapsi. Sanoin että kohtuus kaikessa eli hyvä antaa lapsen sitä tablettia käyttää kunhan siinä ei istuta tuntikausia joka päivä.

Mun mielestä on ainakin aivan surkeaa lapsi joka tuijottaa kännykkää tai tablettia vaunuissa julkisella paikalla. Ymmärrän että se on helpompaa vanhemmalle kuin tylsistynyt lapsi, mutta koska lapsi oppii käyttämään mielikuvitusta itsensä viihdyttämiseen? Entä jos vanhempi juttelisi lapselleen askareiden aikana, esim kaupassa nyt haetaan perunoita katsopa tuossa on omenoita jne? Tulevaisuudessa tulemme näkemään suuremman kuilun ja polarisaation ihmisten perus kognitiivisten kykyjen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pätee jälleen se, että jokainen on äiti parhaimmillaan ennen kuin saa lapsia :)

Niin se kyllä yleensä on mutta kyllä noi ap:n listaamat asiat on ihan toteuttamiskelpoisia ja järkeviä.

Meillä (3 lasta) toimittiin suunnilleen noin, kun lapset olivat alle kouluikäisiä vajaat 20 vuotta sitten. Toki se oli silloin helpompaa, kun kaikilla muillakaan ei ollut kaikkia älyvehkeitä.

Meillä ei ollut TV:tä, kun lapset olivat pieniä. Tietokone oli, mutta siinä lasten käytössä oli vain tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta- ja piirustusohjelma. Joskus satunnaisesti lainasin kirjastosta jonkin lasten oppimispelin. Mitään muita älylaitteita ei ollut.

Karkkia ei ollut tarjolla lainkaan ennen kuin lapset tutustuivat siihen kodin ulkopuolella (vanhin oli silloin yli 3-vuotias). Suklaata lukuunottamatta he eivät karkista tykänneet myöhemminkään, kun eivät sen makuun pieninä tottuneet.

TV:n ostimme, kun vanhin lapsi meni kouluun. Ajattelin, että on liian raskasta, jos on täysin ulkona, kun koulukaverit puhuvat TV-ohjelmista. Netinkin käyttö tuli vähitellen kouluaikana mukaan

Mitä näistä lapsista sitten tuli? Kahdesta tuli poikkeuksellisen lahjakkaita kirjoittajia. Kaikki ovat menestyneet koulussa hyvin, ja jokainen sai useamman laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Kenelläkään ei ole ollut mitään vaikeuksia oppia käyttämään tietokonetta, tablettia tai älylaitteita. Yksi itse asiassa suoritti yliopistojen ohjelmointikursseja jo kouluaikana.

Sen ajan, jota lapset eivät pieninä käyttäneet TV:n katsomiseen tai älylaitteisiin, he käyttivät esim. kirjojen lukemiseen/kuunteluun, lautapelien pelaamiseen, laulamiseen ja muuhun musisointiin sekä vapaaseen leikkiin.

Minäkin joskus nuorempana ajattelin, että sitten kun olen raskaana, syön tismalleen suositusten mukaisesti itse valmistettua tervellistä ruokaa säännöllisin väliajoin.

Ja paskanmarjat. Kiireisenä uraihmisenä ei vaan ehdi eikä jaksa. Hyvä jos kolmena iltana viikossa jaksaa tehdä alusta asti sitä terveellistä ruokaa. Muuten menee kyllä vähän "sieltä mistä aita on matalin".