Miksi annatte lapselle harvinaisen nimen ja siksi valitatte, ettei kalenterissa ole nimipäivää?

Onpa erikoista siitä sitten valittaa! Itselläni on harvinainen nimi, jota ei löydy kalenterista. Samoin tyttärelläni. Lapsena omia nimppareitani juhlittiin sinä päivänä kun muilla saman tyylisillä nimillä oli. Tyttären nimpparit katsottiin netistä harvinaisten nimien kalenterista ja juhlitaan silloin. Ei ongelmaa!

Niinpä, on lapsellista ja typerää antaa lapselle nimi, jota ei löydy kalenterista ja sitten vielä valitetaan, ettei lapsella ole nimipäivää. Sukulaisistani yksi nuori pari antoi lapselleen erikoisen ja harvinaisen nimen. Kun alkoi ulina siitä, ettei nimeä ole kalenterissa latasin heille suoraan, että kannattaisiko etsiä kuitenkin syyllisiä nimivalintaan ihan siitä eteisen peilistä. Eivät ole sen jälkeen puhuneet asiasta sanallakaan.

Sama kun joku antaa lapselleen oudon nimen tai muuntaa normaalin oudoksi c jne kirjaimilla ja sitten ulisee kun kukaan ei osaa kirjoittaa tai kutsua lasta oikein.

Ymmärrän, jos harvinainen nimi tulee lapselle toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, mutta ensimmäisen nimen kannattaisi olla sellainen tavallinen, joka löytyy kalenteristakin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos harvinainen nimi tulee lapselle toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, mutta ensimmäisen nimen kannattaisi olla sellainen tavallinen, joka löytyy kalenteristakin.

Miksi pitää löytyä kalenterista?

Miksi nimen pitäisi löytyä kalenterista??

Ei kai kukaan nyt enää mitään nimipäiviä juhli.

Meillä ei koskaan .

Jos mun lapsellani olisi niin harvinainen nimi,ettei olisi kalenterissa,niin vietettäisiin nimipäivää vuosittain sinä päivänä,kun lapsi on kastettu.

Mun lapsen nimi löytyy ortodoksisesta kalenterista. Juhlitaan sitä jos muistetaan. Toisen lapsen nimeä ei ole missään meillä käytettävissä kalentereissa.

Pakko olla nimi kalenterissa ei ollut yksi kriteereistä nimeä päätettäessä.

Tarkistin tuon ehdon, jonka mukaan nimi voi tulla nimipäiväkalenteriin. Nimi pitää olla annettu vähintään 500 lapselle viimeisten 50 vuoden aikana.

Meillä vietetään nimipäiviä, muttei isosti vaan tehdään täytekakku ja juodaan hyvät kahvit, jos aikuisten nimipäivät kyseessä. Lasten kohdalla pidetään vaikka lettukestit. Ei mitään isoa lahjaa, aikuiselle suklaalevy tai kukkia, lapselle karkkipussi.

Yhdellä suvun lapsella on käynyt huono tuuri sekä nimi-, että syntymäpäivän suhteen. Vanhemmat eivät miettineet yhtään sitä, että lapsi oli syntynyt jouluaattona ja antoivat vielä nimen, jota ei ole kalenterissa. Tyttö on itkenyt monet itkut tämän vuoksi. Ei halua synttäreitä juhlittavaksi jonain muuna päivänä, kuin oikeana ja joulun vuoksi se ei oikein onnistu. On syyllistänyt vanhempansa siitä, että olisivat edes keksineet sellaisen nimen, jolla on oma nimipäivä kalenterissa. Aikoo muuttaa etunimensä heti täysi-ikäistyttyään, on saanut nimestään niin pahoja traumoja.

Meill

Niinpä, kannattaisi varmaan sitä lapsen nimeä mietittäessä pohtia asiaa myös lapsen ja tulevien juhlien kannalta. Jos käy tosiaan vielä niin, että syntymäpäivä osuu jouluaattoon, kannattaa tosissaan miettiä etunimi sellaiseksi, että se löytyy kalenterista.

On muotia vinkua ja valittaa joka pikkuasiasta. Hommahan ratkeaisi valkkaamalla sopivan päivän kalenterin muiden nimien mukaan, mutta jos mielensäpahoittaminen tuntuu mielekkäämmältä, niin minkäs teet. Meillä ainakin pärjättiin ihan loistavasti silloinkin, kun oman tytön nimeä ei vielä kalenterissa ollut.

Meidän lapsista yhdellä ei ole nimipäivää. Mutta ei siinä mitään vinkumista ole. Toinen ja kolmas nimi löytyvät kalenterista, mutta eipä meillä kauheasti nimipäiviä muutenkaan juhlita. Kakkukahvit juodaan jos muistetaan, mutta saatetaan tehdä kakkuja muistakin syistä.

Maailman mittakaavassa pohjoismaiset nimipäivät ovat poikkeus, ja hyvin näyttävät ihmiset pärjäävän.

Tunnen yhden joka antoi lapselle tarkoituksella sen nimen joka on hänen syntymäpäivänään ja arvaa onko lapsella kivaa.

Minulla ei ole nimipäivää. Tästä ei ole kukaan koskaan valittanut, en minä enkä vanhempani. Meillä ei ole ollut tapana juhlia nimipäiviä, enkä itsekään suostunut lapsena niitä viettämään 'sinne-päin-päivänä'. Äitini oli 50-vuotias kun sai nimensä kalenteriin, minulla on vielä aikaa odottaa. Mieheni suvussa nimipäiviä juhlistetaan ihan toisista ja kolmansista nimistä lähtien...