Minusta on tulossa toisen lapsen isä..

Eikö se oo kuitenkin sun oma lapsi eikä toisen? Heeehheh

Eläpä huoli, asut Suomessa, järjestelmä pyrkii antaan vähintään sen päivittäisen ruuan

Mun mieheni ei halunnut toista lasta joten toista lasta ei tehty. Koska hän oli se joka ei lasta halunnut, hän ehkäisi eli käytti kondomia kun ei halunnut vasektomiaan mennä. Olisit käyttänyt ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

...ja ahdistaa aivan helvetisti. Onkohan tämä tavallista?

Jo esikoista odottaessa tunsin ahdistusta, samoin vauvavuonna, jonka jälkeen se hiljalleen alkoi helpottaa. Kunnes vaimon sitkeästi ehdotellessa toista lasta hellyin, ja lapsi sai alkunsa. Ahdistus kasvaa vaan koko ajan. Vanne kiristää päätä, tuntuu että mistään ei tule yhtään mitään. Olen kohta lähes toimintakyvytön sekä töissä että kotona.

Yritän pitää suuni kiinni asiasta, ettei vaimolleni tulisi liikaa ylimääräistä stressiä.

Välillä tuntuu, että kohta on hypättävä sillalta alas. Onneksi en omista asetta.

En pysty mitenkään näkemään itselläni tulevaisuutta, jo loppuviikon hahmottaminen tekee tiukkaa. Koko ajan on tunne siitä, että ensi vuotta ei tule. Olen kapealla kujalla, joka kapenee koko ajan, taaksepäin ei pääse, ja kohta juutun hartioistani kiinni.

Onko muita miehiä, joita lapsen odotus ahdistaa?

En ole mies, mutta vastaan kuitenkin.

Itse erosimme toisen lapsen odotusaikana vastaavassa tapauksessa, ja lapset jäivät kokonaan minun hoidettavakseni. Isäänsä eivät oppineet tuntemaan, koska ei halunnut heitä tarpeeksi nähdä ja se on todella sääli.

Suosittelen että menisit puhumaan tuntemuksistasi, esimerkiksi neuvolapsykologille? Eikä sinun ole pakko vaimollesi kertoa, sinulla saa olla omaakin.

Olisi tärkeä eträ saisit apua ettei suhteesi lapsiisi kärsisi .

Tsemppiä, olen varma että olosi helpottaa, kuullostat kuitenkin ihan älykkäältä ihmiseltä ahdistavassa elämäntilanteessa

Kannattaa hakeutua ajoissa terapiaan jos tuntuu tässä vaiheessa jo tuolta,lapsen synnyttyä tilanne on moninverroin pahempi.

Mikä tarkalleen on ongelma? Miksi ahdistaa? Aina jos harrastat seksiä, tuloksena voi olla vauva. Ehkäisystäkin huolimatta. Jos ei halua vauvaa, ei kannata harrastaa yhdyntöjä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tosin ilmeisesti teidän tapauksessa vauva oli suunniteltu.

Ehkä voisit jossain vaiheessa muuttaa ainakin tilapäisesti muualle ja mietiskellä siellä suhteen jatkoa. Nyt taidat olla niin lamaantunut ettet pysty ajattelemaan selkeästi.

Älä nyt ainakaan itsellesi tee mitään. Se olisi itsekkäintä ja traumatisoivinta, mitä voisit tehdä läheisillesi.

Onko se lapsi siis biologisesti oma vai jonkun toisen?

Kuulostaa, että alat olla henkisesti aika lopussa. Jos omalla miehelläni olisi tuollainen tilanne, toivoisin hänen hakeutuvan saman tien ammattiavun piiriin ja kertovan siellä rehellisesti tuntemuksistaan. Jossakin vaiheessa haluaisin itsekin tietää missä mennään, mutta tärkeintä olisi, että kumppanini saisi pikaisesti apua.

Ethän jää yksin, ap? Hankithan apua itsellesi jo tänään?

Toivon, että trollit jättävät tämän ketjun rauhaan. Ap on kertonut itsetuhoisista ajatuksista. Tämä ei ole leikin paikka.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että trollit jättävät tämän ketjun rauhaan. Ap on kertonut itsetuhoisista ajatuksista. Tämä ei ole leikin paikka.

Mielestäni täällä ei ole ollut trolleja. Esim. biologisesta alkuperästä kysyminen ei ole trollailua, koska kaikki miehet nyt vaan eivät saa lapsia biologisesti.

Osaatko avata, mikä ahdistaa? Vastuu? Rankka vauva-aika joka on edessä? Suhteen muuttuminen omaan puolisoon? Kun on tuollainen iso ahdistusmöykky mielessä, niin ensimmäinen askel on lähteä pilkkomaan sitä pienempiin palasiin. Kun hahmotat, mikä tarkalleen ahdistaa, niin se tulee helpommin hallittavaksi ja sille voi mahdollisesti tehdä jotain. Voimia!

Oletko etääntynyt vaimostasi? Kahdenkeskinen aika jäänyt vähiin? Jospa ottaisitte tavaksi ottaa parisuhteelle tietyn määrän aikaa joka vuorokaudesta.

Jään seuraamaan. Meillä mies vaikuttaa yhtä ahdistuneelta. Eli et ole ainoa.

Minä toivoisin mieheltä keskustelua.. Että mitä haluaa tehdä. Näin asiat eivät etene.

Luulen että ap tarkoitti ahdistusta uuden tilanteen ja kasvavan vastuun edessä. Sellaista epämääräistä että ei oikein itsekään tiedä miksi ahdistaa. Ehkä jokin tiedostamaton pelko ettei kaikki menisikään hyvin, ettei itse ole riittävä tms. Ap kertoi että jo ensimmäistä lasta odottaessa oli samantapaista lievempänä ja se meni ohi vauva vuoden jälkeen. Uskon että tälläkin kertaa menee kyllä aikanaan ohi sitten kun lapsi on syntynyt, olette kunnolla tutustuneet ja arki rullaa jälleen normaalisti. Mieli rauhoittuu kun mitään pahaa ei tapahtunutkaan ja se tuleva lapsi on jo tuttu ja osa sitä omaa perhettä. Vaikka uskonnon että tilanne menee ohi mielestäni ap:n kannattaisi hakea apua eikä turhaan yksin kärsiä. Neuvolassa varmaan osataan auttaa tai ainakin ohjata eteenpäin. Luulisin että vaimollekin voisi ihan hyvin kertoa. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole mikään jättämis ajatus vaan ihan puhtaasti ahdistus. Minä ainakin haluaisin tietää jos miehestäni tuntuisi tuolta niin voisin ainakin yrittää tukea ja auttaa. Älä vaan ap tee mitään hätiköityä. Varmasti muutaman vuoden kuluttua itsekin ihmettelen näitä nykyisiä mietteitäsi. Elä nyt vaan rauhassa päivä kerrallaan, hae ja ota vastaan apua ja luota siihen että asiat aina järjestyvät lopulta.

Jos ei välitä itsestään ei voi välittää toisistakaan. Ehkä masennus.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että ap tarkoitti ahdistusta uuden tilanteen ja kasvavan vastuun edessä. Sellaista epämääräistä että ei oikein itsekään tiedä miksi ahdistaa. Ehkä jokin tiedostamaton pelko ettei kaikki menisikään hyvin, ettei itse ole riittävä tms. Ap kertoi että jo ensimmäistä lasta odottaessa oli samantapaista lievempänä ja se meni ohi vauva vuoden jälkeen. Uskon että tälläkin kertaa menee kyllä aikanaan ohi sitten kun lapsi on syntynyt, olette kunnolla tutustuneet ja arki rullaa jälleen normaalisti. Mieli rauhoittuu kun mitään pahaa ei tapahtunutkaan ja se tuleva lapsi on jo tuttu ja osa sitä omaa perhettä. Vaikka uskonnon että tilanne menee ohi mielestäni ap:n kannattaisi hakea apua eikä turhaan yksin kärsiä. Neuvolassa varmaan osataan auttaa tai ainakin ohjata eteenpäin. Luulisin että vaimollekin voisi ihan hyvin kertoa. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole mikään jättämis ajatus vaan ihan puhtaasti ahdistus. Minä ainakin haluaisin tietää jos miehestäni tuntuisi tuolta niin voisin ainakin yrittää tukea ja auttaa. Älä vaan ap tee mitään hätiköityä. Varmasti muutaman vuoden kuluttua itsekin ihmettelen näitä nykyisiä mietteitäsi. Elä nyt vaan rauhassa päivä kerrallaan, hae ja ota vastaan apua ja luota siihen että asiat aina järjestyvät lopulta.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä, kone taas "korjailee" omiaan...

Suosittelen ehdottomasti psykologista keskusteluapua. Neuvolan kautta järjestynee parhaiten. Ja puhu tuntemuksistasi myös kumppanillesi. On todella raskasta hautoa tuollaisia yksin.

t. vapaaehtoisesti lapseton mies

Valtakunnallinen kriisipuhelin

päivystää numerossa 010 195 202

arkisin klo 9.00–07.00

Soita tuohon numeroon. Aloituksessa sanoit, että et osaa ajatella edes parin päivän päähän, ja toit esille itsetuhoisia ajatuksia. Kriisipuhelimeen soitetaan nimettömänä, saat purkaa ajatuksiasi ja tuntemuksiasi, he auttavat eteenpäin.

Voimia!

Keskusteluavun paikka. Vaikuttaa siltä että et oikein osaa sanoittaa tunteitasi etkä niiden syitä, koet vain epämääräistä ahdistusta. Juttelemalla jollekin joudut konkreettisesti erittelemään mitä tunnet ja pelkäät, ja miettimään syitä.

Usein pelkästään omien tunteiden tuleminen ns. näkyviksi, riittää korjaamaan tilanteen.