Miksi te hoitoalan ihmiset kiusaatte kollegojanne ?

Tämä on oikeasti ajankohtainen aihe. Yksi kiusaaja siellä jo alapeukuttaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Hakeuduin itse aikoinaan alalle, koska minulla on aito halu auttaa ihmisiä. Olin siinä uskossa, että hoitoalalla työskentelevät eivät syrji ketään, ottavat tiimiin mukaan, kaikkia autetaan puolin ja toisin... Mutta miten väärässä olinkaan..

Kulutan itseni loppuun.. Olen kokenut kiusaamista sekä huonoa työilmapiiriä monessa paikassa. Miten tämä voi olla mahdollista? Mitä "koulukiusaajia" tänne sikiää kokoajan lisää? :(

Vaihda alaa. Niin mä tein.

Ei siellä muita juuri ole kuin noita kiusaajia ja v-mäisiä akkoja. Mä olin eri paikoissa noin 1 1/5 vuotta ja lähdin ihan muihin hommiin. Tuli nähtyä, ettei tuo ala ole normaaleille, mukaville ihmisille. Mukavat tyypit hävis ja ne nartut jäi :(

Mä olen nyt vasta ensimmäisessä työpaikassa jossa tuo kiusaaminen on totta. Tai kiusaaminen on siinä mielessä väärin ilmaistu että syrjiminen ei ole henkilökohtaista se kohdistuu lähes kaikkiin varsinkin heihin jotka on olleet lyhyemmän ajan kyseisessä työssä kuin nämä syrjijät. Tähän mennessä minulle ei ole selvinnyt miksi he sen tekevät. Onko kyse työpaikan kulttuurista ja he kohtelevat muita samalla tavalla kuin heitä on kohdeltu, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt vasta ensimmäisessä työpaikassa jossa tuo kiusaaminen on totta. Tai kiusaaminen on siinä mielessä väärin ilmaistu että syrjiminen ei ole henkilökohtaista se kohdistuu lähes kaikkiin varsinkin heihin jotka on olleet lyhyemmän ajan kyseisessä työssä kuin nämä syrjijät. Tähän mennessä minulle ei ole selvinnyt miksi he sen tekevät. Onko kyse työpaikan kulttuurista ja he kohtelevat muita samalla tavalla kuin heitä on kohdeltu, en tiedä.

Minä taas olen useasti ollut tuollaisessa paikassa. Onhan tuokin kiusaamista kun ei oteta mukaan, jätetään vähän niinku ulkopuolelle, kaikista pahin virhe kun uusi ihminen tulee taloon. Se antaa koko työpaikasta huonon kuvan, ja tämä kyllä kulkeutuu myös seuraaville.  Nimenomaan uusille työntekijöille tarvittais lämmin vastaanotto että hän kokee itsensä tervetulleeksi työyhteisöön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeuduin itse aikoinaan alalle, koska minulla on aito halu auttaa ihmisiä. Olin siinä uskossa, että hoitoalalla työskentelevät eivät syrji ketään, ottavat tiimiin mukaan, kaikkia autetaan puolin ja toisin... Mutta miten väärässä olinkaan..

Kulutan itseni loppuun.. Olen kokenut kiusaamista sekä huonoa työilmapiiriä monessa paikassa. Miten tämä voi olla mahdollista? Mitä "koulukiusaajia" tänne sikiää kokoajan lisää? :(

Vaihda alaa. Niin mä tein.

Ei siellä muita juuri ole kuin noita kiusaajia ja v-mäisiä akkoja. Mä olin eri paikoissa noin 1 1/5 vuotta ja lähdin ihan muihin hommiin. Tuli nähtyä, ettei tuo ala ole normaaleille, mukaville ihmisille. Mukavat tyypit hävis ja ne nartut jäi :(

Tämä työ on se, mitä olen aina halunnut tehdä. En tiedä mitä muuta tekisin :(

Hoitoalalla ongelma lienee se, että sosiaalisuutta ja ihmiskeskeisyyttä painotetaan muiden ominaisuuksien kustannuksella liikaakin. Totta, että ihmisläheinen hoivatyö ei sovi misantroopille mutta sosiaalisuudella ja ihmiskeskeisyydelläkin on kääntöpuolensa. Useilla tällaisilla ihmisillä on taipumusta juoruiluun, uteluun, päsmäröintiin ja hätiköityjen analyysien tekemiseen kanssaihmisistä. Moni myös ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos työkaveri A ei ole kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta tai jos työkaveri B:n työskentelytyyli poikkeaa omasta. Kun soppaan vielä paiskataan mausteeksi kuormittavat työolosuhteet sekä hierarkkinen ja huonosti johdettu organisaatio, niin ne herkkänahkaisimmat ja heikoimmalla kantilla varustetut purkavat kaiken mielipahansa työkavereihin. Samalla koko työyhteisö myrkyttyy ja fiksuimmat älyävät, etteivät kykene sellaisissa olosuhteissa hoitamaan työtään kunnolla. Ei siis ihme, että juuri ne hyvät tyypit kaikkoavat alalta. Ihmeen vähän tästä on julkisuudessa puhuttu syvällisemmällä tasolla.

Olen sairaanhoitaja ja olen vain muutamissa työpaikoissa tuollaiseen törmännyt. Täällä Helsingissä valtaosa työpaikoista ja harjoittelupaikoista on ollut vallan ihania. 

Tuttavani oli puoli vuotta Kys.issä töissä ja se riitti. Ei päässyt porukkaan mukaan. Ainaista kyykyttämistä ja paskan puhumista. Pahimpia olivat sellaiset jo siellä vuosia olleet. No, jokunen niistäkin " konkareista"on vaihtanut hiljattain maisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla ongelma lienee se, että sosiaalisuutta ja ihmiskeskeisyyttä painotetaan muiden ominaisuuksien kustannuksella liikaakin. Totta, että ihmisläheinen hoivatyö ei sovi misantroopille mutta sosiaalisuudella ja ihmiskeskeisyydelläkin on kääntöpuolensa. Useilla tällaisilla ihmisillä on taipumusta juoruiluun, uteluun, päsmäröintiin ja hätiköityjen analyysien tekemiseen kanssaihmisistä. Moni myös ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos työkaveri A ei ole kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta tai jos työkaveri B:n työskentelytyyli poikkeaa omasta. Kun soppaan vielä paiskataan mausteeksi kuormittavat työolosuhteet sekä hierarkkinen ja huonosti johdettu organisaatio, niin ne herkkänahkaisimmat ja heikoimmalla kantilla varustetut purkavat kaiken mielipahansa työkavereihin. Samalla koko työyhteisö myrkyttyy ja fiksuimmat älyävät, etteivät kykene sellaisissa olosuhteissa hoitamaan työtään kunnolla. Ei siis ihme, että juuri ne hyvät tyypit kaikkoavat alalta. Ihmeen vähän tästä on julkisuudessa puhuttu syvällisemmällä tasolla.

Eihän töissä todellakaan tarvitse olla mitään ylimpiä ystävyksiä, tai hieroa mitään työkaveruutta kummempaa. Mutta itse arvostan jos oltaisiin kuitenkin puolin ja toisin toisillemme mukavia ja ystävällisiä, ja HEI, saa sanoa suoraan että on p*aska päivä eikä tiuskia kulmakarvojensa alta.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt vasta ensimmäisessä työpaikassa jossa tuo kiusaaminen on totta. Tai kiusaaminen on siinä mielessä väärin ilmaistu että syrjiminen ei ole henkilökohtaista se kohdistuu lähes kaikkiin varsinkin heihin jotka on olleet lyhyemmän ajan kyseisessä työssä kuin nämä syrjijät. Tähän mennessä minulle ei ole selvinnyt miksi he sen tekevät. Onko kyse työpaikan kulttuurista ja he kohtelevat muita samalla tavalla kuin heitä on kohdeltu, en tiedä.

Minä taas olen useasti ollut tuollaisessa paikassa. Onhan tuokin kiusaamista kun ei oteta mukaan, jätetään vähän niinku ulkopuolelle, kaikista pahin virhe kun uusi ihminen tulee taloon. Se antaa koko työpaikasta huonon kuvan, ja tämä kyllä kulkeutuu myös seuraaville.  Nimenomaan uusille työntekijöille tarvittais lämmin vastaanotto että hän kokee itsensä tervetulleeksi työyhteisöön!

Tavallaan en koe sitä ulkopuolelle jättämisen, enemminkin niin että nämä muutamat vanhat työntekijä ovat yksi tiimi ja sitten on se muu porukka. Sekään ei oikeastaan häiritse että kaikkien kanssa ei samalla tavalla tule toimeen kuin ehkä jonkun toisen. Eniten työtä häiritsee se että kynnys kysyä neuvoa näiltä uudempia työntekijöitä syrjiviltä on melko korkea. Nuori työntekijä en toki ole enää itsekään ja voisi hyvin olla että ekana hoitoalan työpaikkana tämä olisi säikäyttänyt enemmän.

Minä keski-ikäisenä naisena kouluttauduin lähihoitajaksi, tullessani irtisanotuksi pitkältä uraltani. Luulin että ala tarjoaa varman työpaikan ja hyvän työyhteisön eläkkeelle saakka. Ja paskat. Sain muutaman sijaisuuden, joissa oli todella huono työilmapiiri. Nyt olen työtön. Sanoin viimeisessä paikassani suorat sanat ilmapiiristä ja vanhusten hoidosta. Alalla on pienet piirit. Tuskin enää saan töitä . Olin liian naiivi, koska aiemmassa työssäni olin tottunut hyvään työilmapiiriin. Järkytys oli hirveä, kun jouduin näihin kuppikuntiin, joissa sijainen oli kuin vihollinen. En voi ymmärtää vanhuspaikkojen henkilöstön katkeruutta ja vihamielisyyttä sijaisia kohtaan.

Se on kurjaa kun 'vanhat' ei hyvaksy nuorempia. Onko nuoret uhka vai miksi halutaan se oma reviiri pitaa siina juuri niin. Itse olen 50+ ja seka tyopaikalla etta vapaa-ajalla minulla on kylla periaatte; more the merrier. Eli mita useampi ihminen sen hauskempaa. On positiivista olla kaikkien kaveri ja tulla juttuun, MUTTA tama ei tarkoita etta tykkaan kaikista ihmisista. On montakin ihmista joista en tykkaa, eivat ole minun ihmisiani, ja ne ovat niita joiden kanssa tulen juttuun, mutta en vieta heidan kanssa aikaa tyon ulkopuolella. Kaikista ei tarvitse pitaa, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen hienosti. 

Hoitoala on ainoa, jossa olen törmännyt siihen, että piiri pieni pyörii pomon ympärillä. Se joka parhaiten nuolee, saa parhaat vuorot ja tunnit. Kenellekään ei voi puhua mitään, sillä ihan kaikki kantautuu pomon korviin. Oli kyse sitten potilaan x asioista tai omasta lounaasta.

Naisvaltainen ala. Selkäänpuukottajia on erityisesti hoitalalla sekä kunnallisella puolella virastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kurjaa kun 'vanhat' ei hyvaksy nuorempia. Onko nuoret uhka vai miksi halutaan se oma reviiri pitaa siina juuri niin. Itse olen 50+ ja seka tyopaikalla etta vapaa-ajalla minulla on kylla periaatte; more the merrier. Eli mita useampi ihminen sen hauskempaa. On positiivista olla kaikkien kaveri ja tulla juttuun, MUTTA tama ei tarkoita etta tykkaan kaikista ihmisista. On montakin ihmista joista en tykkaa, eivat ole minun ihmisiani, ja ne ovat niita joiden kanssa tulen juttuun, mutta en vieta heidan kanssa aikaa tyon ulkopuolella. Kaikista ei tarvitse pitaa, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen hienosti. 

En oikein usko että kyse olisi uhkasta. Pikemminkin ajattelen monenkin olevan vain lopen kyllästynyt siihen että työpaikalla on kokoajan uusia työntekijöitä tai opiskelijoita (nuoria tai vähän vanhempia) joita täytyy kokoajan opastaa. Oma merkityksensä tuohon kyllästymiseen täytyy olla myös työpaikan ilmapiirillä, esimiehellä yms. asioilla koska läheskään joka paikassa en tuohon ole törmännyt vaikka oppijoita on suhteessa yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kurjaa kun 'vanhat' ei hyvaksy nuorempia. Onko nuoret uhka vai miksi halutaan se oma reviiri pitaa siina juuri niin. Itse olen 50+ ja seka tyopaikalla etta vapaa-ajalla minulla on kylla periaatte; more the merrier. Eli mita useampi ihminen sen hauskempaa. On positiivista olla kaikkien kaveri ja tulla juttuun, MUTTA tama ei tarkoita etta tykkaan kaikista ihmisista. On montakin ihmista joista en tykkaa, eivat ole minun ihmisiani, ja ne ovat niita joiden kanssa tulen juttuun, mutta en vieta heidan kanssa aikaa tyon ulkopuolella. Kaikista ei tarvitse pitaa, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen hienosti. 

En oikein usko että kyse olisi uhkasta. Pikemminkin ajattelen monenkin olevan vain lopen kyllästynyt siihen että työpaikalla on kokoajan uusia työntekijöitä tai opiskelijoita (nuoria tai vähän vanhempia) joita täytyy kokoajan opastaa. Oma merkityksensä tuohon kyllästymiseen täytyy olla myös työpaikan ilmapiirillä, esimiehellä yms. asioilla koska läheskään joka paikassa en tuohon ole törmännyt vaikka oppijoita on suhteessa yhtä paljon.

Pitää muistaa ettei työpaikatkaan pyöri ilman sijaisia. Sitä paitsi olemme kaikki olleet samassa tilanteessa.. Voitaisiin omasta v*tutuksesta huolimatta olla purkamatta sitä omaa pahaa oloa sijaisiin ja näihin opiskelijoihin. Joskus kaikilla turhauttaa, mutta miksi se pitää täysin syyttömiin purkaa?

Jos ihminen on kunnossa, ei se kiusaa toista, koska siitä tulee p*skat fiilikset sekä itselle, että sille toiselle. Hoitoalalla ilmeisesti on vain niin paljon niitä negatiiviselle puolelle vajonneita ihmisiä, että kiusaamista esiintyy (eli kun kiusaaminen tuntuu itsestä hyvältä, olet vajonnut negatiiviselle puolelle). Tähän kun vielä lisätään hierarkinen järjestelmä, joka mahdollistaa erinäisten auktoriteettien avulla pätemisen ja piikittelyn, ei se ainakaan vähennä kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on kunnossa, ei se kiusaa toista, koska siitä tulee p*skat fiilikset sekä itselle, että sille toiselle. Hoitoalalla ilmeisesti on vain niin paljon niitä negatiiviselle puolelle vajonneita ihmisiä, että kiusaamista esiintyy (eli kun kiusaaminen tuntuu itsestä hyvältä, olet vajonnut negatiiviselle puolelle). Tähän kun vielä lisätään hierarkinen järjestelmä, joka mahdollistaa erinäisten auktoriteettien avulla pätemisen ja piikittelyn, ei se ainakaan vähennä kiusaamista.

Huomaakin kaikki kiusaajat edes kiusaavansa saati että kiusaaminen tuntuisi heistä hyvälle. Siitä ole samaa mieltä että se minun mielestä kumpuaa juuri kiusaajan kokemasta negatiivisuudesta. Negatiivisuuden kehä ikään kuin ruokkii itseään. Mistä sitten negatiivisuus alunperin on syntynyt näihin työpaikkoihin ja ennen kaikkea miten sen kierteen saa katkaistua varsinkin jos sitä negatiivisuutta ei kaikki työpaikalla edes tiedosta itse.

Mun yhdessä sh-harkkapaikassa ohjaajani sanoi, että hänen ohjaajansa oli aikoinaan niin v*ttumainen opiskelijoille, että hän haluaa kostaa sen omille opiskelijoilleen. Ja sen hän kyllä teki. Tätä olen kuullut muiltakin. Opiskelijat pistetään käytävälle syömään, ei saa mennä muun henkilökunnan kanssa taukotilaan ja kaikkea muuta vastaavaa.

Kannattaisi ehkä muistaa, että työpaikkakiusaaminen on laitonta.