MT:n kolumni

VIERASKOLUMNI

Isien

sukupuutto



Yhteiskuntamme moniarvoistuessa isien mallit ovat kapeutuneet. Vaikka homoseksuaalit elävät virallisesti yhdessä ja nainen teettää lapsen spermapankissa, perheenisän on oltava mies vailla ominaisuuksia.



Nykyaikaisen isän on kuntoiltava. Se ei tarkoita halonhakkausta, kalastusta tai talonrakennusta. Hänen on lasketeltava, sukellettava tai treenattava maratonia. Hänen vyötärönympäryksensä saa olla korkeintaan 90 senttiä.



Hänen on kuljetettava lasta vähintään 50 prosenttisesti päiväkodissa ja harrastuksissa. Kotona hänen on liityttävä vaimon ystävien seuraan. Hänen on keskusteltava mielialojen vaihtelusta. Miehen on jaettava synnytys. Tutkimusten mukaan katsomiskokemus voi olla traumatisoivampi kuin itse kokemus. Niinpä nykyaikainen mies katsoo veristä pusertumista silmästä silmään ja tämän jälkeen tietenkin haluaa vaimoaan.



Miehen on hyvä lukea viiniopasta ja kerätä pulloja kellariin. Viineistä ei ole syytä päihtyä. Niitä on tarjoiltava puoli lasillista ystäville ja unohdettava loput tiskipöydälle. Kuka muka humaltua haluaisi. Eihän silloin ajatuskaan kulje.



Jos perheenisä on toisenlainen, ympäristö kummastuu. Isän tunteita epäillään: ei se siihen synnytykseenkään osallistunut. Äkkiä isä on työnarkomaani, narsisti tai alkoholisti, jos hän päättää työviikon naukkailuun saunan jälkeen. Hänen työpanoksensa perheen eteen ei merkitse. Jos vaimo katsoo sormien läpi miehen laiminlyöntejä, hän on läheisriippuvainen.



Ilmeisesti tästä syystä näen ympärilläni vain superisiä tai yksinhuoltajaäitejä. Keskinkertaisista isistä on erottu. Heillä on ollut sietämättömiä ominaisuuksia: lehteen syventyminen ruokapöydässä, ikkunasta polttaminen, väliin jäänyt suihku, vetäytyminen toiseen huoneeseen, ajoittainen humaltuminen.



Yksinhuoltajan tavoittelema vapaus johtaa käytännössä useimmiten entistä pitempiin työpäiviin. Avioliitossa omaa aikaa saattoi äidillä olla enemmän. Isä oli läsnä, vaikka ei joogannut olohuoneessa. Pois potkittu mies tuskin eron jälkeen ryhtyy uudella tavalla aktiiviseksi. Hän katoaa myös lasten elämästä.



Suomalaisella isäperimällä ei ole helppoa ryhtyä superisäksi. Jos me ihmiset emme ulota kaikille elämänalueille levinnyttä kurinalaisuuden vaatimusta persooniin, monien suomalaisperheiden on väljempi elellä.



Olemme suvaitsevaisia uskontojen ja rotujen välillä. Sama sallivuus on opeteltava ihmisten ominaisuuksia kohtaan.



Pictures