Onko epäilyttävää sanoa (potentiaaliselle) seurustelukumppanille: "Minusta hyvä parisuhde on sellainen, joka on osa elämää, ei koko elämää"

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen päätyttyä ja sinkkuunnuttuani mulle iski vasten kasvoja tää monien kuuluttama "oma elämä". Aina kun mä kuulen tän jonkun miehen suusta, niin jokaisella kerralla mä olen kiskassu henkisestä käsijarrusta melko huolella. Mä oon niin romanttinen höppänä, että haluan vielä uskoa tosirakkauteen ja sielunkumppanuuteen. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että sen kumppanin seura on niin ihanaa (etenkin suhteen alussa), että haluaa omasta tahdostaan panostaa yhteiseen aikaan. Jos mies ilmottaa mulle suhteen alussa, että viikonlopun ryyppyreissu kavereiden kanssa houkuttelee enemmän kuin ajanvietto mun kanssa, niin mulle tää on selvä merkki kiinnostuksen puutteesta ja toisaalta myös siitä, että mies on mulle väärän tyyppinen. Mä en siinä kohtaa nää syytä jatkaa suhdetta, ainakaan kovin vakavalla pohjalla.

Sehän on oleellista, että löytää kumppanin, jonka kanssa odotukset ja ajattelutavat täsmää riittävästi. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa ajankäytön jakamiselle parisuhteessa, mutta on yhteensopimattomia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkän parisuhteen päätyttyä ja sinkkuunnuttuani mulle iski vasten kasvoja tää monien kuuluttama "oma elämä". Aina kun mä kuulen tän jonkun miehen suusta, niin jokaisella kerralla mä olen kiskassu henkisestä käsijarrusta melko huolella. Mä oon niin romanttinen höppänä, että haluan vielä uskoa tosirakkauteen ja sielunkumppanuuteen. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että sen kumppanin seura on niin ihanaa (etenkin suhteen alussa), että haluaa omasta tahdostaan panostaa yhteiseen aikaan. Jos mies ilmottaa mulle suhteen alussa, että viikonlopun ryyppyreissu kavereiden kanssa houkuttelee enemmän kuin ajanvietto mun kanssa, niin mulle tää on selvä merkki kiinnostuksen puutteesta ja toisaalta myös siitä, että mies on mulle väärän tyyppinen. Mä en siinä kohtaa nää syytä jatkaa suhdetta, ainakaan kovin vakavalla pohjalla.

Ei tullut sitten mieleen, että itsenäiselle ihmiselle sielunkumppani voi hyvin olla toinen samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu yhdessä ja kasvattaa yhteisiä lapsia, kyllä se parisuhde (ja perhe) on aika pitkälti yhtä kuin oma elämä.

Eikä ole, ei ainakaan pitäisi olla. Nuo edellämainitut on osa elämää, mutta edelleenkään ei koko elämä.

Mites työ, harrastukset, oma aika, kaverit/tuttavat/sukulaiset, jne?

No en tiedä onko epäilyttävää, mä olen sanonut (joutunut sanomaan) noin yhdelle ja se johtui siitä, että yritin vihjata ettei haittaisi jos välillä on päiviä kun ei nähdä. Tosi ihana mies ja olin kovin kiinnostunut hänestä, mutta hän olisi halunnut viettää 24/7 aikaa yhdessä ja minä taas välillä kaipaan myös omaa aikaa, ilmeisesti ilmaisin asian väärin, koska sain käsityksen että hän loukkaantui. Eipä  meistä paria tullut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu yhdessä ja kasvattaa yhteisiä lapsia, kyllä se parisuhde (ja perhe) on aika pitkälti yhtä kuin oma elämä.

Eikä ole, ei ainakaan pitäisi olla. Nuo edellämainitut on osa elämää, mutta edelleenkään ei koko elämä.

Mites työ, harrastukset, oma aika, kaverit/tuttavat/sukulaiset, jne?

Jos vapaa-ajasta ollaan 75–90 % yhdessä, ei siinä omalle elämälle hirveästi jää aikaa. Ja tuo on ihan tyypillistä niissä suhteissa, joista täällä puhutaan. (Kieltämättä yleensä näissä on myös ongelmia.)

Eiköhän tuon voi (yli)tulkita monella mahdollisella tavalla. Voisiko kysyä ihmiseltä itseltään mitä hän lausahduksella tarkoittaa? Yksi paha kommunikaatio-ongelma on, kun lähdetään turhaan olettamaan ja loukkaantumaan/säikähtämään asioista, joita toinen ei ole sanonut, eikä tarkoita. Jos se alkaa jo viestittelyvaiheessa niin ei mikään ihme jos hommat menee myöhemmin pieleen... 

Noin ylipäänsä kun tapaa kiinnostavan ihmisen tai alkaa chattailla sellaisen kanssa, kannattaa olettaa parasta, ei pahinta. Niin kuin parisuhteessa, pitkässäkin - ei kannata tulkita ja vääntää toisen sanomisia pelkonsa kautta, vaan kuunnella mitä toinen oikeasti sanoo ja kysyä, jos asia on monitulkintainen. Välttää monta riitaa ja pahaa mieltä.