Voimakas fyysinen veto ihmiseen, joka ei ole puolisoni
Että niin. Eräs mies jota joudun näkemään päivittäin ja olemaan kanssakäymisissä, on jollain järjettömällä tavalla niin puoleensavetävä että olen tulla hulluksi hänen seurassaan. Vetovoima on puhtaasti fyysistä. Jos olisin naimaton nainen, olisin langennut jo sata kertaa. Harvoin olen elämässä tuntenut tällaista, ja olen odotellut että tämä menisi ohi, mutta ei vaan mene.
Meillä ei olisi henkisellä tasolla paljoakaan yhteistä, mutta olen elämässäni ehtinyt ryhtyä myös pelkästään fyysisiin suhteisiin enkä ole niitäkään katunut. Nyt ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin hillitä itsensä. Ikävintä on, että tämä tyyppi on aika suoraan ilmaissutkin että kiinnostusta olisi. Jätti kyllä asian sikseen kun kuuli siviilisäätyni.
En tiedä miten avioliitossa (minun tapauksessani kuuden vuoden mittaisessa) voisi pitää ikuisesti yllä vahvaa halua, kun toinen tulee väkisinkin niin kovin tutuksi. Vastapainoksi tuttuus tuo mukanaan turvallisuutta ja vakautta, ja sitä arvostan. Mutta tämä tilanne jossa olen nyt, on sietämätön. Tunne on jollain lailla alkukantainen, ja hyvin voimakas. Toivon yli kaiken että pääsisin tästä piinasta.
Mielipiteitä, neuvoja, vastaavia kokemuksia?
Kommentit (31)
vedät tumppuun ja kuvittelet että se painaa sua. ehkei ihastus ihan sillä lopu, mutta ainakin sulla on hauskaa. sehän se on tärkeintä elämässä, vai mitä
Menee ohi, ajan kanssa. Sitä ennen voi olla aika rankkaa.
Kokeile miestä! Sittenpä tiedät kuinka pitkälle tuo vetovoima riittää. Kerrankos täällä eletään.
Jos haluut testaa mua yhden kerran vaan, mulla on mesta mihin mennä :)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile miestä! Sittenpä tiedät kuinka pitkälle tuo vetovoima riittää. Kerrankos täällä eletään.
Kuten jo totesin niin sinkkuaikoina olisin näin tehnytkin, aivan varmasti. Tiedän kokemuksesta, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista päästä kokemaan joko jotain tajunnanräjäyttävää tai sitten pieni pettymys, mutta ainakaan ei tarvitse jossitella jälkikäteen. Avioliiton satamaan astumisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei vaan enää ole, ja jalkani ovat sen verran tukevasti maan pinnalla että osaan olla kokeilematta onneani. Olen valintani tehnyt. Tällainen järjenvastainen vetovoima ei vaan ole hallinnassani.
ap
Olen ollut samassa tilanteessa. Itse naimisissa ja aivan järkyttävä ihastus ja fyysinen vetovoima työkaverimieheen. Sanaakaan ei kumpikaan ole tästä sanonut koska olemme molemmat tahoillamme varattuja, mutta veto tuskin on jäänyt epäselväksi. Vähän yli kaksi vuotta tätä kesti, viime kesänä olin pitkällä kesälomalla, ja nyt tuntuu että suurin polte olisi sen aikana kadonnut. Toisaalta olen vähän allapäin, se tunne oli niin ihana ja alkukantainen ja voimakas. Toisaalta hyvilläni, sillä ei siitä jutustamme olisi koskaan voinut mitään kehittyäkään. Sitä kipinöintiä ja sähköä jäin kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile miestä! Sittenpä tiedät kuinka pitkälle tuo vetovoima riittää. Kerrankos täällä eletään.
Kuten jo totesin niin sinkkuaikoina olisin näin tehnytkin, aivan varmasti. Tiedän kokemuksesta, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista päästä kokemaan joko jotain tajunnanräjäyttävää tai sitten pieni pettymys, mutta ainakaan ei tarvitse jossitella jälkikäteen. Avioliiton satamaan astumisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei vaan enää ole, ja jalkani ovat sen verran tukevasti maan pinnalla että osaan olla kokeilematta onneani. Olen valintani tehnyt. Tällainen järjenvastainen vetovoima ei vaan ole hallinnassani.
ap
EI toi siltä kuulosta että olisi hallinnassa. Et siitä tänne kirjoittelisi jos niin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Itse naimisissa ja aivan järkyttävä ihastus ja fyysinen vetovoima työkaverimieheen. Sanaakaan ei kumpikaan ole tästä sanonut koska olemme molemmat tahoillamme varattuja, mutta veto tuskin on jäänyt epäselväksi. Vähän yli kaksi vuotta tätä kesti, viime kesänä olin pitkällä kesälomalla, ja nyt tuntuu että suurin polte olisi sen aikana kadonnut. Toisaalta olen vähän allapäin, se tunne oli niin ihana ja alkukantainen ja voimakas. Toisaalta hyvilläni, sillä ei siitä jutustamme olisi koskaan voinut mitään kehittyäkään. Sitä kipinöintiä ja sähköä jäin kaipaamaan.
Aivan samalta kuulostaa kuin täällä! Ihminen on kyllä ihmeellinen eläin. Toisaalta tuntuu turhauttavalta että täytyy tuntea tällaista vetoa, kun ei voi niiden mukaan toimia. Ja hieman harmittaa että omassa avioliitossa ei luultavasti samaa tunnetta enää tule kokemaan (monia muita hyviä asioita kylläkin). Ja toisaalta tuntuu välillä kivaltakin että vielä pystyy tuntemaan niin voimakkaasti. Mutta enimmäkseen tietenkin tuntuu pahalta ja turhauttavalta.
Hyvä että sinusta tuntuu siltä että tunne alkaa laantua. Samaa odotellessa...
ap
Kyllä sä saat käydä vähän maistamassa vierasta ;) ei näistä jutuista tarvitse kenellekään kertoa eikä se sitä paitsi edes kuulu kenellekkään. Ei kukaan omista sua. Senkus meet vaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile miestä! Sittenpä tiedät kuinka pitkälle tuo vetovoima riittää. Kerrankos täällä eletään.
Kuten jo totesin niin sinkkuaikoina olisin näin tehnytkin, aivan varmasti. Tiedän kokemuksesta, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista päästä kokemaan joko jotain tajunnanräjäyttävää tai sitten pieni pettymys, mutta ainakaan ei tarvitse jossitella jälkikäteen. Avioliiton satamaan astumisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei vaan enää ole, ja jalkani ovat sen verran tukevasti maan pinnalla että osaan olla kokeilematta onneani. Olen valintani tehnyt. Tällainen järjenvastainen vetovoima ei vaan ole hallinnassani.
ap
EI toi siltä kuulosta että olisi hallinnassa. Et siitä tänne kirjoittelisi jos niin olisi.
Niinhän kirjoitinkin että en pysty hallitsemaan tätä vetovoimaa. Jos voisin, olisin jo päättänyt hankkiutua siitä eroon.
ap
Nainen on ihmeellinen eläin, mies käyttäytyy järkevästi.
Mitenköhän se mies sua sitten arvostaa,kun olet varattu ja ajatkin touhuamaan sen kanssa.Näkihän sen jo varmaan asenteesta jonka otti kun kuuli siviilisäätysi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Itse naimisissa ja aivan järkyttävä ihastus ja fyysinen vetovoima työkaverimieheen. Sanaakaan ei kumpikaan ole tästä sanonut koska olemme molemmat tahoillamme varattuja, mutta veto tuskin on jäänyt epäselväksi. Vähän yli kaksi vuotta tätä kesti, viime kesänä olin pitkällä kesälomalla, ja nyt tuntuu että suurin polte olisi sen aikana kadonnut. Toisaalta olen vähän allapäin, se tunne oli niin ihana ja alkukantainen ja voimakas. Toisaalta hyvilläni, sillä ei siitä jutustamme olisi koskaan voinut mitään kehittyäkään. Sitä kipinöintiä ja sähköä jäin kaipaamaan.
Aivan samalta kuulostaa kuin täällä! Ihminen on kyllä ihmeellinen eläin. Toisaalta tuntuu turhauttavalta että täytyy tuntea tällaista vetoa, kun ei voi niiden mukaan toimia. Ja hieman harmittaa että omassa avioliitossa ei luultavasti samaa tunnetta enää tule kokemaan (monia muita hyviä asioita kylläkin). Ja toisaalta tuntuu välillä kivaltakin että vielä pystyy tuntemaan niin voimakkaasti. Mutta enimmäkseen tietenkin tuntuu pahalta ja turhauttavalta.
Hyvä että sinusta tuntuu siltä että tunne alkaa laantua. Samaa odotellessa...
ap
Kuin omasta kynästäni, allekirjoitan kaiken ylläolevan. Toivotan jaksamista sinulle tunteidesi kanssa. Ihastus menee ohi aikanaan, mutta se aika voi olla pitkä. Omakin mieheni pääsi kyllä tietämättään nauttimaan ihastuksestani, sillä kun en kerran voinut tätä työkaveriani petiin kaataa, niin oma mies sai kokea kiihkoni sen sijaan tavallista voimakkaampana.
t: seiska
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile miestä! Sittenpä tiedät kuinka pitkälle tuo vetovoima riittää. Kerrankos täällä eletään.
Kuten jo totesin niin sinkkuaikoina olisin näin tehnytkin, aivan varmasti. Tiedän kokemuksesta, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista päästä kokemaan joko jotain tajunnanräjäyttävää tai sitten pieni pettymys, mutta ainakaan ei tarvitse jossitella jälkikäteen. Avioliiton satamaan astumisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei vaan enää ole, ja jalkani ovat sen verran tukevasti maan pinnalla että osaan olla kokeilematta onneani. Olen valintani tehnyt. Tällainen järjenvastainen vetovoima ei vaan ole hallinnassani.
ap
EI toi siltä kuulosta että olisi hallinnassa. Et siitä tänne kirjoittelisi jos niin olisi.
Niinhän kirjoitinkin että en pysty hallitsemaan tätä vetovoimaa. Jos voisin, olisin jo päättänyt hankkiutua siitä eroon.
ap
No voi hyvät päivät! Yritä nyt tiedostaa, että vietit meitä vie, ja kaikki moralisointi on vain valhetta ja illusiota.
Go for it, muuten jää harmittamaan!
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän se mies sua sitten arvostaa,kun olet varattu ja ajatkin touhuamaan sen kanssa.Näkihän sen jo varmaan asenteesta jonka otti kun kuuli siviilisäätysi.
En ole alkamassa touhuamaan ja kirjoitin sen tännekin, joten en ymmärrä kysymystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Nainen on ihmeellinen eläin, mies käyttäytyy järkevästi.
Miehet ei koskaan ihastu tai tunne vetoa toiseen parisuhteessa ollessaan? Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on ihmeellinen eläin, mies käyttäytyy järkevästi.
Haa, juuri niin :D Yksikään mies ei ole koskaan ihastunut esim. nuorempaan ja nätimpään, eikä varsinkaan lähtenyt toisen naisen matkaan.
Vieraan kanssa oleminen sillain voi tehdä oikeesti ihan hyvää, sulle, sun itsetunnolle ja sun parisuhteelle. Kannattaa oikeasti mennä ettei sitten myöhemmin harmita, ei näitä herkkuja ihan joka paikasta löydä ;)
Vierailija kirjoitti:
Nainen on ihmeellinen eläin, mies käyttäytyy järkevästi.
Totta, mutta naisella on oikeus omiin tunteisiin ja vahinkohässimisiin jos siltä tuntuu ja se on vaan elämänmyönteisyyttä, avarakatseisuutta ja ulospäin suuntautumista eikä siinä ole mitään väärää, mutta sen sijaan siinä on jotain niin oikeaa :D
Kyllä se ohi menee!