Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa oleva! Vaihdoitko nimesi? Miksi / miksi et?
14.10.2017 |
Otsikossa tulikin jos kysymys. Jos olet naimisissa, piditkö tyttönimesi, otitko yhdistelmän vai vaihdoitko puolisosi nimeen? Pitikö puolisosi oman nimensä, ottiko yhdysnimen vai sinun nimesi? Miksi toimitte niin kuin toimitte? Toivottavasti muistin laittaa kaikki mahdolliset vaihtoehdot kyselyyn.
Kommentit (31)
Menin naimisiin 41-vuotiaana, joten ei tullut mieleenkään vaihtaa nimeä. Ura tehty tällä nimellä ja muutenkin olen Etunimeni Sukunimeni. Tuskin olisin vaihtanut nimeä nuorempanakaan, sillä tykkään omasta tavisnimestäni. Mieskään ei halunnut vaihtaa nimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin omani, koska se on kaunis ja harvinainen ja se oli annettu jo lapsillekkin. Mies halusi pitää omansa.
Otin miehen nimen, koska naimisiin mennessämme ei ollut muita vaihtoehtoja kuin miehen nimi tai kaksoisnimi, enkä halunnut mitään ¨-nen-nen-nimeä. Nyt pitäisin ilman muuta oman nimen.
Nimi on niin iso osa identiteettiäni että en sitä vaihda. En myöskään halua antaa miehelleni omaa nimeäni, sillä se on minun nimeni, ei hänen. Toki jos olisi yhteisiä lapsia, jotka tietenkin olisivat minun nimelläni, voisi mies ottaa kaksiosaisen sukunimen joista toinen on minun sukunimeni, ja toinen omansa. Mulle sukunimi on SUVUN nimi, ja mies ei ole minulle mitään sukua, joten hänen ei tarvitse nimeäni myöskään kantaa. Miehellä on myös eksvaimo joka kantaa mieheni suvun nimeä. Hyi. En ymmärrä ettei vaihda sitä pois.
En tiedä vaikuttaako se mielipiteeseeni, että Suomessa on vain meidän suku tällä nimellä, ja toki ne jotka naidessa ovat nimemme ottaneet.
Vierailija kirjoitti:
kerrankin on tehty kysely, jossa ei oleteta vastaajien olevan a) naisia ja b) heteroita :)
No niinpä. Pidin "tyttönimeni", eli en vaihtanut sukunimeä ja vaimokin otti minun nimeni kuten siihen aikaan vielä oli aika lailla tapana, vaikka oman nimen tai yhdistelmänimen käyttö olisi myös ollut mahdollista.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen nimen, koska naimisiin mennessämme ei ollut muita vaihtoehtoja kuin miehen nimi tai kaksoisnimi, enkä halunnut mitään ¨-nen-nen-nimeä. Nyt pitäisin ilman muuta oman nimen.
Muistaakseni siinä vaiheessa kun oli mahdollista tehdä yhdistelmä nimi, niin oli myös mahdolista pitää oma nimensä. Vai muistanko väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen nimen, koska naimisiin mennessämme ei ollut muita vaihtoehtoja kuin miehen nimi tai kaksoisnimi, enkä halunnut mitään ¨-nen-nen-nimeä. Nyt pitäisin ilman muuta oman nimen.
Muistaakseni siinä vaiheessa kun oli mahdollista tehdä yhdistelmä nimi, niin oli myös mahdolista pitää oma nimensä. Vai muistanko väärin?
Jonkin aikaa oli mahdollista ottaa vain joko miehen nimi tai yhdistelmänimi, omaa nimeä ei voinut pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yhdistelmä, koska halusin niin. Olen aina ollut uniikki lumihiutale eli minulla ei ole ollut kaimoja, mutta olisi voinut tulla ja miehen sukunimellä kaimoja olisi tullut 3. Halusin jatkaa uniikkina lumihiutaleena ja nyt ei ole pelkoa edes tyttönimikaimoista ;) olen siis itsekäs ja haluan olla ainutlaatuinen.
Nainen saa tehdä nimellään mitä haluaa, ainoa mikä särähtää korvaan on ne perustelut missä ”miehelle oli tärkeää että sukunimi on sama”, mutta mies itse ei sitten voi vaihtaa. Yhtä tällaista taistelua seurasin vierestä kun nainen olisi halunnut pitää oman nimensä ja lopputulos oli tietenkin se että nainen taipui. Tätä en ymmärrä mitenkään. Jotain omaa tahtoa pitää olla!
Minunkin mielestäni sukunimi on nimenomaan suvun nimi eli se nimi otetaan johon sukuun haluaa enemmän tulla mielikuvissa yhdistetyksi. Minulle appiukon suku ei ole läheinen, oma suku on, joten tietenkin pidin oman nimeni. Samoin mies piti omansa.
Tietysti joskus voi olla että se oma nimi on tosi ruma, jolloin vaihtaminen on ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nainen saa tehdä nimellään mitä haluaa, ainoa mikä särähtää korvaan on ne perustelut missä ”miehelle oli tärkeää että sukunimi on sama”, mutta mies itse ei sitten voi vaihtaa."
Mulla ja junttimiehelläni ( <3 ) oli tällainen keskustelu taannoin. Naimisiinmennessä pitäisi ottaa hänen sukunimensä, koska sen "kuuluu olla niin" :D
Perusteena juurikin tuo että naimisissa ollessa pitäisi olla yhteinen sukunimi (miksi ihmeessä!?) ja että pitkä rimpsu molemmille olisi hankala. Hänen exänsä kulkee vielä miehen sukunimellä, vaikka erosta on 5 vuotta aikaa, ja sanoin että en TODELLAKAAN ota miehen sukunimeä kun sillä nimellä pyörii kaiken maailman exää liikenteessä. Tämän mies yllättäen ymmärsi! Hän ja hänen entinen perheensä (no hänen lapset on tietenkin meidänkin perhettä) profiloituvat sukunimen perusteella yksiköksi, enkä todellakaan aio iittyä samaan sukuun(nimeen) yhtään mitenkään! Mies sitten mietti että mitä jos hän ottaisikin minun sukunimeni? Sanoin laittavani mietintään.
Molemmat yhtä yleisellä -nen-loppuisella nimellä, halusimme yhteisen nimen koko perheelle, yhdysnimi olisi ollut älytön Töttöröinen-Tättäräinen; otin miehen nimen, koska sen sanomisessa ei ole mitään epäselvää. Mun sukunimessä oli aina " o vai a"-arpomisen mahdollisuus.