Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa oleva! Vaihdoitko nimesi? Miksi / miksi et?
14.10.2017 |
Otsikossa tulikin jos kysymys. Jos olet naimisissa, piditkö tyttönimesi, otitko yhdistelmän vai vaihdoitko puolisosi nimeen? Pitikö puolisosi oman nimensä, ottiko yhdysnimen vai sinun nimesi? Miksi toimitte niin kuin toimitte? Toivottavasti muistin laittaa kaikki mahdolliset vaihtoehdot kyselyyn.
Kommentit (31)
Pidettiin omat. Molemmilla työ jossa tarvitaan omaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku, joten en voi vastata (pidän oman nimen ellei mahdollisella tulevalla miehellä ole todella kiva ja harvinainen nimi), mutta tulin kehumaan että kerrankin on tehty kysely, jossa ei oleteta vastaajien olevan a) naisia ja b) heteroita :)
Pidin omani tietenkin, niin ei tarvinnut uusia passia yms. kortteja sen takia.
Kumpikin piti oman nimensä. Olin vielä melko nuori, kun sukunimilaki muuttui ja silloin päätin, että jos menen joskus naimisiin, pidän oman nimeni. Naimisiin mennessä lapset oli jo tehty ja heillä on sukunimi mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin miehen sukunimen. Mielestäni selkeämpi näin. Ollaan samalla nimellä molemmat.
Minun -nen loppuinen sukunimi vaihtui -la loppuiseen.
Unohdit ap sen vaihtoehdon, että sama ihminen voi mennä useita kertoja naimisiin ja tehdä nimensä suhteen eri ratkaisuja. Nuoruuden liitossani pidin isäni sukunimen, aikuisuuden liitossa valitsin miehen nimen. Syynä jälkimmäiseen ratkaisuun oli mieheni sukunimi, joka on merkitykseltään minulle niin mieluisa, että halusin sen itselleni. Ensimmäisellä kerralla pidin isäni nimestä enemmän kuin mieheni sukunimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen sukunimen. Mielestäni selkeämpi näin. Ollaan samalla nimellä molemmat.
Minun -nen loppuinen sukunimi vaihtui -la loppuiseen.
Miksei mies ottanut sun sukunimeä jos haluttiin yhteinen sukunimi? Jos siis oletettaisiin, että molemmilla oli yhtä tavallinen/harvinainen nimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wo-hoo, olin eka vastaaja!
Pidimme tietenkin omat nimemme. Miksi niitä olisi pitänyt alkaa vaihtamaan? Minä olen "minunnimi", mies on "miehennimi". Lapsille laitettiin harvinaisempi nimi, eli minun nimeni (joka sekään ei ole mitenkään erityisen harvinainen).
Naapurissa tehtiin noin, helpotti erotessa. Äidin nimellä olevista lapsista tulee lähinnö mieleen ex-liiton lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen sukunimen. Mielestäni selkeämpi näin. Ollaan samalla nimellä molemmat.
Minun -nen loppuinen sukunimi vaihtui -la loppuiseen.Miksei mies ottanut sun sukunimeä jos haluttiin yhteinen sukunimi? Jos siis oletettaisiin, että molemmilla oli yhtä tavallinen/harvinainen nimi?
Miehen nimi on harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin puolison sukunimen, kun on kivempi kuin omani. Itseäni on kiusattu oman sukunimen takia vielä aikuisenakin. Siksi siis puolison sukunimi, ei niinkään minkään perinteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wo-hoo, olin eka vastaaja!
Pidimme tietenkin omat nimemme. Miksi niitä olisi pitänyt alkaa vaihtamaan? Minä olen "minunnimi", mies on "miehennimi". Lapsille laitettiin harvinaisempi nimi, eli minun nimeni (joka sekään ei ole mitenkään erityisen harvinainen).
Naapurissa tehtiin noin, helpotti erotessa. Äidin nimellä olevista lapsista tulee lähinnö mieleen ex-liiton lapset.
Niin, sinulla tulee, muilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin mieheni sukunimen. Mentiin aika nuorina naimisiin joten en ollut ehtinyt luoda mitään uraa aiemmalla nimelläni. Mieheni sukunimi on kaunis, sopi mielestäni hyvin yhteen minun etunimieni kanssa, vaikka ei alkuperäisessä sukunimessänikään varsinaisesti vikaa ollut. Miehelle oli tärkeää että sukunimi on yhteinen ja minä olin aina ajatellut, että valitsen mahdollisista nimivaihtoehdoista kauniimman.
Ja ei, en ole mikään von Gyllenböögel tai mikään "hieno" nimi, vaan sellainen kaunis, tavallinen suomalainen nimi.
Nimi on iso osa identiteettiäni enkä missään tapauksessa halunnut vaihtaa.
Otin mieheni sukunimen. En osannut edes ajatella mitään muuta vaihtoehtoa, se vaan tuntui oikealta.
Otin miehen sukunimen. Siihen aikaan kun menimme naimisiin, oli voimassa vanha sukunimilaki, jossa vaihtoehdot olivat a) molemmille miehen sukunimi b) vaimolle yhdistelmäsukunimi. Olisin halunnut yhdistelmän, mutta mieheni halusi, että meillä on sama nimi ja heikkona hetkenäni suostuin. Miehen sukunimi on kyllä kauniimpi ja harvinaisempi, joten nykyisen lain aikaankin olisin ehkä päätynyt samaan ratkaisuun.
Sittemmin tämä sukunimi on ryvettynyt erään saman nimisen ansiosta....
Oli pakko vaihtaa molempien koko nimet. Minä olin Raija Reikä ja mies oli Pentti Anomies.
Otin miehen nimen koska halusin niin.
Alue: Aihe vapaa
Wo-hoo, olin eka vastaaja!
Pidimme tietenkin omat nimemme. Miksi niitä olisi pitänyt alkaa vaihtamaan? Minä olen "minunnimi", mies on "miehennimi". Lapsille laitettiin harvinaisempi nimi, eli minun nimeni (joka sekään ei ole mitenkään erityisen harvinainen).