Eroisitko samassa tilanteessa?

Ikää n. 40vee, suhdetta takana reilu 20vee, neljä kouluikäistä lasta, joista jokainen on sanonut, että avioero olisi hirvein asia, mikä heille voisi tapahtua tai Inside Out-leffan sanoin "jos perhesaari hajoaisi". En usko, että ainakaan pienemmät tajuavat, miten lähellä sitä ratkaisua on kuitenkiviime vuosina oltu, koska ei ole sellaista riitaisuutta juurikaan tms.

Mieheni on komeimpia miehiä, joita olen nähnyt. Tekee yli puolet kotitöistä, on paljon kotona, hoitaa tunnollisesti työt ja vastuut ja raha-asiat, on kaikin puolin kunnollinen luotettava. Ihana suku ja anoppi jne.

MUTTA: Ei ole oikein koskaan ihaillut mua tavalla, jota toivoisin, nykyisin ei enää pidäkään mua kauniina koska olen lihonut jne. joten en voi häntä syyttää. Mutta ei nuorempanakaan sillai himokkaasti mua halunnut, suostuu kyllä seksiin pari kertaa viikossa, jos mä teen melkein kaikki aloitteet ja herätän suihinotolla ja olen jo valmiiksi alasti, muuten ei ole sillai eroottisessa vireessä helposti eikä koskaan puhu tuhmia tai puhu oikeastaan mitään seksin aikana eikä suostu antamaan suuseksiä vaikka kuinka pesen ja sheivaan, lahjon ja kiristän tai kerron, miten ihanaa se olisi...

Ajauduin pettämään, antoi anteeksi, mutta ei voi unohtaa ja luottamusjuttu on tosi paha kuilu vieläkin. Valvoo internetiä jne, jotta pystyisi jatkamaan. Tätä jatkunut toista vuotta.

MIetin olenko hullu, jos jätän näin hyvän ja armahtavan miehen. JOstakin syystä en vain ole onnellinen eikä hänkään. Molemmat olemme monta kertaa todenneet, että meillä on vapaampi olo monella tapaa ku toinen on työreissussa tms. eikä ole ikävä muu takia oikeastaan kuin siksi, että arki helpompaa kun kaksi kaupassakävijää ja laskujen maksajaa. Kuitenkin meillä on seksiä muutaman päivän välein ja se on ihan ok, momlemmat laukeaa aina jne...

Pelkään että katuisin loppuelämäni, mutta toisaalta en tajua, miksi ei osata olla onnellisia. Eniten pelkään surua, mitä se ero tekisi niin monelle muullekin kuin minulle, ennen kaikkea lapsille. Arki kuitenkin toimii, ei ole väkivaltaa eikä päihteitä jne.