N. parin vuoden ikäero sisaruksilla...yhteisleikit?
Miten hyvin leikit menee yksiin? Meillä 5- ja 3-vuotiaat, ja musta tuntuu että yhteisleikki on sitä että isompi tylyttää pienempää ihan joka käänteessä. On muutenkin aika ns. päättäväinen luonne. Ja pienempi tavallaan jatkuvalla puolustuskannalla joutuu olemaan. Miten ohjata muuten kuin sillä ainaisella torumisella?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Tämäkö ihme? Minulla ja sisaruksella 3 v ikäeroa eikä tultu toimeen vasta kuin aikuisiällä tai kun toinen lähti opiskelemaan viikoiksi toisaalle. Varaudu myös siihen ettei tule toimeen vaikka kuinka yrittäisit.
Ei ihme mutta helvetin rasittavaa. Ja rasittuneena vaikea keksiä keinoja, joita kumminkin haluaisin jaksaa kokeilla. ;)
Ap
Meillä tasan 2 v ikäeroa, ovat toistensa bestikset ja olleet jo joitakin vuosia. Nyt ikää siis 6 ja 4. Leikkivät tuntikausia juonellisia legoleikkejä.
Luonteistahan se on kiinni. Lapsuudenkodissani oli kaksi sisarusta samaa sukupuolta samalla ikäerolla, ja heidän elämänsä oli yhtä riitelyä.
Omista lapsistani voin sanoa, että leikkien sujumisesta kiitos kuuluu kuopukselle.
Sanoisin että ohjaa leikkimään erikseen. Minä ja isosiskoni tappelimme vaikka olisi mitä tehnyt. Sitten yhtäkkiä esiteini-iässä aloimmekin olemaan suurinpiirtein parhaita kavereita. Kai se yhteinen ''vihollinen'' (vanhemmat) sai meidät samalle puolelle tai jotain.
Kolmen vuoden ikäero ja yhteisleikit sujuneet loistavasti melkein aina. Ovat vielä eri sukupuoltakin, mutta luonteen osuvat sopivasti yhteen. Katsotaan sitten, vaikuttaako (vielä) isommaksi kasvaminen asiaan. Tähän mennessä lähinnä yhteisen toiminnan muoto on vaihtunut. Toki isommaksi kasvaessa muiden (omien) kavereiden määrä ja tärkeys on kasvanut, mutta mielellään ja vapaaehtoisesti edelleen yhdessä hääräilevät.
Meillä vähän vajaa kaksi vuotta ikäeroa tyttärillä ja paljon leikkivät yhdessä pitkäkestoisia juonellisia leikkejä. Joskus toki on päiviä, ettei leikit suju ja tulee paljon riitaa, silloin ohjaan tekemään omia juttujaan jos ei selvitelyiden jälkeenkään leikit suju. Pienempänä olin välillä lasten kanssa leikkihuoneessa seurana ja ohjasin tarvittaessa leikkiä. Jossain vaiheessa, en muista missä iässä oli riitaisampi vaihe eli kyllä se vielä teilläkin voi lähteä sujumaan kun leikki- ja yhteistyötaidot kehittyvät.
Meillä ikäero lähes tasan kaksi vuotta ja olis kyllä jäänyt kuopus tekemättä jos olisin villeimmissäkään kuvitelmissani osannut ajatella, että tämä voi olla näin kauheaa.
Siihen saakka oli tosi helppoa kun kuopus oli n 1,5v. Sen jälkeen pelkkää tappelua ja huutoa ja parkumista. Pojat nyt 3 ja 5 ja joskus onnistuu rauhallinen leikki muutaman minuutin mutta sitten taas tapellaan.
Kai se on niin luonteesta kiinni. Kumpikin on itsepäisiä eikä anna periksi. Tappelut on välillä tosi rajuja ja mm heittävät tavaroita toisiaan päin, purevat ja raapivat ym. Yhtään ei voi jättää valvomatta. Miljoona kertaa yritetty keskustella, laitettu jäähylle ja kaikki muutkin konstit kokeiltu. Näihin raivopäihin ei auta mikään. Yksinään käyttäytyvät hyvin ja päiväkodissa saavat kehuja. Eivät vaan tule keskenään toimeen. Toivottavasti joskus helpottaa.
Tämäkö ihme? Minulla ja sisaruksella 3 v ikäeroa eikä tultu toimeen vasta kuin aikuisiällä tai kun toinen lähti opiskelemaan viikoiksi toisaalle. Varaudu myös siihen ettei tule toimeen vaikka kuinka yrittäisit.