Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka pian uskalsitte kertoa raskaudesta?

Vierailija
12.10.2017 |

Kuinka moni on oikeasti odottanut sen nt-ultran ja mahdollisten lisätutkimusten yli ennen kuin on kertonut kenellekään?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
12.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No en mä ainakaan. Miehelle, parhaalle kaverille ja äidille jerroin heti plussatessani ja muille läheisimmille sukulaisille rv 6-8. Muille kavereille ja tutuille sitten ultran jälkeen. Töihin kerroin noin rv 15.

Vierailija
2/3 |
12.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun on tapahtunut vastoinkäymisiä, jaksaa odottaa. 

Ekassa raskaudessa kerroin "kaikille" pian testin jälkeen. Neljän viikon kuluttua selvisi, että kyseessä oli tuulimuna.

Seuravaalla kerralla odotin, että sydänäänet löytyy. Ne löytyivät ultran avulla vasta viikolla 14. Vasta sen jälkeen aloin uskaltaa kertoa asiasta. Raskaus päättyi kohtukuolemaan 39+5.

Sitä seuraavilla kerroilla kerroin vasta kun oli ihan pakko, niille joille oli ihan pakko. Esim. toisella puolella Suomea asuvat isovanhemmat ja muut sukulaiset kuulivat asiasta vasta kun vauvat olivat syntyneet, koska en halunnut enää huijata "meille tulee vauva"-jutuilla enkä olisi kestänyt äitini jatkuvia "onko kaikki hyvin"-kyselyjä.

On kaksi asiaa, joista ei kannata huudella: laihdutus ja raskaus. Onnistuessaan molemmat kyllä huomataan aikanaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
12.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kun on tapahtunut vastoinkäymisiä, jaksaa odottaa. 

Ekassa raskaudessa kerroin "kaikille" pian testin jälkeen. Neljän viikon kuluttua selvisi, että kyseessä oli tuulimuna.

Seuravaalla kerralla odotin, että sydänäänet löytyy. Ne löytyivät ultran avulla vasta viikolla 14. Vasta sen jälkeen aloin uskaltaa kertoa asiasta. Raskaus päättyi kohtukuolemaan 39+5.

Sitä seuraavilla kerroilla kerroin vasta kun oli ihan pakko, niille joille oli ihan pakko. Esim. toisella puolella Suomea asuvat isovanhemmat ja muut sukulaiset kuulivat asiasta vasta kun vauvat olivat syntyneet, koska en halunnut enää huijata "meille tulee vauva"-jutuilla enkä olisi kestänyt äitini jatkuvia "onko kaikki hyvin"-kyselyjä.

On kaksi asiaa, joista ei kannata huudella: laihdutus ja raskaus. Onnistuessaan molemmat kyllä huomataan aikanaan. 

Mä taas en ole sen tyyppinen ihminen, että voisin pitää salassa noin suuria asioita lähipiiriltäni. Jos raskauksissani olisi ollut vaikeuksia, niin mieluumnin mä jaan mun tunteitani niistä kuin yrittäisin selvitä niistä yksin. Tiedän, että keskenmeno on hyvinkin mahdollinen etenkin alussa, mutta silti kerron asiasta läheisilleni. Pystyn kyllä kertomaan heille myös keskenmenostakin. Miksi mun pitäisi kärsiä yksin noin isojen asioiden kanssa kuin esim. mahdollinen lapsen menettäminen?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yksi neljä