Mitä teen nenäkkäälle oppilaalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot oppilaalle: "Ole hiljaa" ja jatkat opetustasi.

Mutta kun se ei ole hiljaa vaan käskee mun olla hiljaa että hän voi jutella kavereittensa kanssa.

Siinä kohtaa voi ohjata pöllöpään kavereineen käytävään jatkamaan jutteluaan ja pyytää heitä kirjoittamaan tunnin aiheesta omin sanoin 200-sanainen tekstin. Läksyohje lähetetään Wilmalla sekä oppilaalle että äidille. Tämä toistuu joka oppitunti, kunnes alkaa käytös muuttua.

Itse pyrin suhtautumaan oppilaisiin huumorilla. Myös luokasta poistamisen voi tehdä hyväntuulisesti. Teinit ovat kuitenkin vielä keskenkasvuisia ja vasta opettelevat aikuiselämän pelisääntöjä. Heidän aivonsa eivät toimi sillä lailla hallitusti ja loogisesti kuin aikuisten aivot.

Olen joutunut yhden luokan kanssa ottamaan käyttöön keinon, että tuntia pidennetään aina lopusta riippuen siitä, kuinka kauan on mennyt pölinöihin. Se tuntuu oppilaista varsin ikävältä, jos tunnin jälkeen olisi ruokailu ja sitten täytyy ahmia kovalla kiireellä.

Usein oppilaat eivät tosiaan hahmota sitä, että se opettaja on siellä koulussa tekemässä työtä. Opettaminen, tuntien valmistelu ja jälkityöt korjaamisineen ja arviointeineen on työtä, jota tehdään, jotta saadaan palkkaa elämiseen. Kerran totesin oppilaille, että minulla on heidän tuntinsa jälkeen vielä pari tuntia jäljellä, koska henkilökunnalla on työpaikkakokous. He alkoivat nauraa ihan ihmeissään, että mikä ihmeen työpaikkakokous. Minäpä siihen totesin, että niin tämä koulu on meidän opettajien työpaikka ihan niin kuin toivottavasti teidänkin vanhempanne menevät joka päivä omiin työpaikkoihinsa. Ihan näki, kuinka ajatus siitä painui heidän käsityskykyynsä ja raksutus aivoissa alkoi.

AV:sta päätellen tämä ajatus on yhä vieras monille aikuisillekin.

Mikespeoples kirjoitti:

Tee kuten minä. Olin 5 luokan opena 2 vuotta ja eräs idiootti 6 luokan oppilas keksi välitunnilla haukkua minua pinokkioksi. Otin sen yksi välitunti sit lopuksi kävelylle ja talutis korvasta sitä ilman kenkiä lumihangessa. Sen jälkeen ei sanonut mitään. Tuskin kertoi edrs kotonaan.

Tuo on laitonta ja toisi potkut, jos joku oikeasti tekisi noin.

Jos vielä päädyt opetusalalle tai jos joudut kirjoittamaan nykyisessä työssäsi esim. raportteja, opettele ihmeessä laittamaan piste järjestysluvun perään. Tekstiäsi on hankala ymmärtää kirjoitusvirheen takia.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kyselee vauvapalstalta miten opettaa. Huvittavaa. Eiköhän nuoren kohtaaminen kuulu siihen opekoulutuksen pedagogisiin opintoihin.

Minä kävin opettajan pedagogiset opinnot läpi 15 vuotta sitten. Silloin ei puhuttu yhtään mitään nuoren tai huoltajan kohtaamisesta. Ei sanaakaan hankalista oppilaista, erilaisista tavoista ratkaista riitatilanne, oppimisvaikeuksista, oppimis- ja käytöshäiriöistä, auktoriteetin rakentamisesta tai mistään muustakaan, mistä olisi oikeasti ollut hyötyä käytännön työelämässä. Ei katsottu kertaakaan virallista opetussuunnitelmaa tai pohdittu, miten minkäkin asian voisi opettaa erilaisille oppijoille.

Minun kannaltani koko auskuvuosi oli pelkkää paskaa, täysin turha välivuosi ennen työhön siirtymistä.

Opintopisteitä sai käymällä kirjamessuilla tai askartelemalla hienot kannet portfolioon, jonka sisus koostui esim. omista koulumuistoista. Yksi kokonainen kurssi käsitteli koululehden tekemistä "leikkaa, liimaa ja niittaa" -menetelmällä (yläkoulun/lukion aineenopettajuudesta siis kyse) - sellaistahan meistä kukaan ei ole milloinkaan väsännyt koskaan koulussa... uudempaa mediaa tai netin hyödyntämistä opetuksessa ei käsitelty laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä tuo muistoja pitkän ajan takaa. Minä olin se sanavalmis oppilas, sellainen luokan huumorimies jolla aina riitti kommentti asiaan kuin asiaan. Yleensä se ei ollut opettajalle suurempi ongelma, vaan kokeneet opettajat osasi ohjata keskustelut oikeaan suuntaan ja saatiin oppiaineeseen liittyvää hyvää keskustelua aikaiseksi joihin muutkin oppilaat osallistuivat.

Mutta sitten oli juurikin se nuori Ruotsin-kieltä opettava naisopettaja... Hän ei vaan osannut suhtautua kommentteihini ja toki se sitten johti rankempaan kommentointiin, kierre oli valmis...

Huomasin että opettajan oma epävarmuus tuli entistä enemmän esille ja välillä oli lähellä että hän ei olisi alkanut itkemään luokan edessä.

Jonkun tunnin päätteeksi hän otti minut kahden keskiseen keskusteluun ja kysyi miksi kiusaan häntä. Kerroin että kommentoin ihan samalla tavalla muillekin opettajille, mutta ei se niille tunnu olevan ongelma. Ja esitin vastakysymyksen, että miten voi olla mahdollista että tämä on sinulle ongelma? Hän alkoi itkemään ja selitti jotain.. Sanoin myös että hänestä huokuu epävarmuus luokan edessä. Lopulta itku vaan lisääntyi niin paljon, että minua jopa alkoi säälittämään tämä opettaja ja halasin häntä pitkään. Sanoin, että olet ihan kehityskelpoinen opettaja, mutta itsevarmuutta ja huumoria pitää saada lisää. Lupasin päästää hänet helpommalla kunhan vaan hän itse alkaa ottamaan kunnolla sen opettajan roolin. Ja lopuksi vielä iskin silmää hymyillen, ennen kuin lähdin "puhuttelusta" pois.

Tämän jälkeen tunnit alkoi sujumaan paremmin, olin opettajalle "armeliaampi" ja hiljalleen opettajan varmuus kasvoikin. Silloin tällöin sopivalla hetkellä oppitunnin aikana iskin opettajalle  silmää ja hän punastui jokakerta, kuten teki myöhemminkin kun jossakin kadulla törmäsin häneen.

Tarinan opetus ap:lle: Huumoria ja itsevarmuutta peliin, se on ainoa mahdollisuus teinien kanssa!

Jopa olet harvinainen mulkku! Ei mulla muuta.

Huh, toivon että tämä ketju on vitsi, ihan vaan sen takia ettei kukaan opettaja voi ihan tosissaan olla noin kädetön. Jos joku oppilas on mahdoton, niin ensimmäinen apu ovat kollegat ja reksi, ei vauvapalsta.

Tuo ketjuun kommentoinut "sanavalmis oppilas" ruotsinopetarinansa kanssa on sikäli oikeassa, että huumori ja itsevarmuus on ihan avainjuttu teinien kanssa. Vittuilu liukuu kuin vesi hanhen selästä. Ei mua ainakaan kiinnosta ottaa itseeni jostain teinien kommenteista, kun muistan millaista oli itse olla teini. Epävarmuus asuu näissä koviksissa tiukassa, mäyhääminen herättää enemmän sääliä ja huolta lapsen kotioloista. He haluavat, että ope alkaa reagoida ja suuttua. Kyllä mustakin (vaikka olin aika kiltti oppilas) oli huvittavaa yläasteella, kun joku opettaja pää punaisena huusi luokan edessä. Ei sillä saa kunnioitusta. Oma asenteeni on se, etten korota ääntäni koskaan teineille. Tiukasti voin sanoa, mutta huutamaan en alennu. Silloin he voittavat ja tietävät sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä tuo muistoja pitkän ajan takaa. Minä olin se sanavalmis oppilas, sellainen luokan huumorimies jolla aina riitti kommentti asiaan kuin asiaan. Yleensä se ei ollut opettajalle suurempi ongelma, vaan kokeneet opettajat osasi ohjata keskustelut oikeaan suuntaan ja saatiin oppiaineeseen liittyvää hyvää keskustelua aikaiseksi joihin muutkin oppilaat osallistuivat.

Mutta sitten oli juurikin se nuori Ruotsin-kieltä opettava naisopettaja... Hän ei vaan osannut suhtautua kommentteihini ja toki se sitten johti rankempaan kommentointiin, kierre oli valmis...

Huomasin että opettajan oma epävarmuus tuli entistä enemmän esille ja välillä oli lähellä että hän ei olisi alkanut itkemään luokan edessä.

Jonkun tunnin päätteeksi hän otti minut kahden keskiseen keskusteluun ja kysyi miksi kiusaan häntä. Kerroin että kommentoin ihan samalla tavalla muillekin opettajille, mutta ei se niille tunnu olevan ongelma. Ja esitin vastakysymyksen, että miten voi olla mahdollista että tämä on sinulle ongelma? Hän alkoi itkemään ja selitti jotain.. Sanoin myös että hänestä huokuu epävarmuus luokan edessä. Lopulta itku vaan lisääntyi niin paljon, että minua jopa alkoi säälittämään tämä opettaja ja halasin häntä pitkään. Sanoin, että olet ihan kehityskelpoinen opettaja, mutta itsevarmuutta ja huumoria pitää saada lisää. Lupasin päästää hänet helpommalla kunhan vaan hän itse alkaa ottamaan kunnolla sen opettajan roolin. Ja lopuksi vielä iskin silmää hymyillen, ennen kuin lähdin "puhuttelusta" pois.

Tämän jälkeen tunnit alkoi sujumaan paremmin, olin opettajalle "armeliaampi" ja hiljalleen opettajan varmuus kasvoikin. Silloin tällöin sopivalla hetkellä oppitunnin aikana iskin opettajalle  silmää ja hän punastui jokakerta, kuten teki myöhemminkin kun jossakin kadulla törmäsin häneen.

Tarinan opetus ap:lle: Huumoria ja itsevarmuutta peliin, se on ainoa mahdollisuus teinien kanssa!

Olet aivan käsittämättömän tyhmä ja keskenkasvuinen näemmä edelleen.

Tyhmä ja keskenkasvuinen edelleen? Mihin perustuen?

Kerroppa mikä on parempi ohje ap:lle kuin huumoria ja itsevarmuutta peliin? Ei teinien kanssa kannata mitään asiallista keskustelua paljon viritellä, jos ne ottaa sen asenteen että eivät haluakkaan ymmärtää opettajan kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä tuo muistoja pitkän ajan takaa. Minä olin se sanavalmis oppilas, sellainen luokan huumorimies jolla aina riitti kommentti asiaan kuin asiaan. Yleensä se ei ollut opettajalle suurempi ongelma, vaan kokeneet opettajat osasi ohjata keskustelut oikeaan suuntaan ja saatiin oppiaineeseen liittyvää hyvää keskustelua aikaiseksi joihin muutkin oppilaat osallistuivat.

Mutta sitten oli juurikin se nuori Ruotsin-kieltä opettava naisopettaja... Hän ei vaan osannut suhtautua kommentteihini ja toki se sitten johti rankempaan kommentointiin, kierre oli valmis...

Huomasin että opettajan oma epävarmuus tuli entistä enemmän esille ja välillä oli lähellä että hän ei olisi alkanut itkemään luokan edessä.

Jonkun tunnin päätteeksi hän otti minut kahden keskiseen keskusteluun ja kysyi miksi kiusaan häntä. Kerroin että kommentoin ihan samalla tavalla muillekin opettajille, mutta ei se niille tunnu olevan ongelma. Ja esitin vastakysymyksen, että miten voi olla mahdollista että tämä on sinulle ongelma? Hän alkoi itkemään ja selitti jotain.. Sanoin myös että hänestä huokuu epävarmuus luokan edessä. Lopulta itku vaan lisääntyi niin paljon, että minua jopa alkoi säälittämään tämä opettaja ja halasin häntä pitkään. Sanoin, että olet ihan kehityskelpoinen opettaja, mutta itsevarmuutta ja huumoria pitää saada lisää. Lupasin päästää hänet helpommalla kunhan vaan hän itse alkaa ottamaan kunnolla sen opettajan roolin. Ja lopuksi vielä iskin silmää hymyillen, ennen kuin lähdin "puhuttelusta" pois.

Tämän jälkeen tunnit alkoi sujumaan paremmin, olin opettajalle "armeliaampi" ja hiljalleen opettajan varmuus kasvoikin. Silloin tällöin sopivalla hetkellä oppitunnin aikana iskin opettajalle  silmää ja hän punastui jokakerta, kuten teki myöhemminkin kun jossakin kadulla törmäsin häneen.

Tarinan opetus ap:lle: Huumoria ja itsevarmuutta peliin, se on ainoa mahdollisuus teinien kanssa!

Ja sitten herätyskello soi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä tuo muistoja pitkän ajan takaa. Minä olin se sanavalmis oppilas, sellainen luokan huumorimies jolla aina riitti kommentti asiaan kuin asiaan. Yleensä se ei ollut opettajalle suurempi ongelma, vaan kokeneet opettajat osasi ohjata keskustelut oikeaan suuntaan ja saatiin oppiaineeseen liittyvää hyvää keskustelua aikaiseksi joihin muutkin oppilaat osallistuivat.

Mutta sitten oli juurikin se nuori Ruotsin-kieltä opettava naisopettaja... Hän ei vaan osannut suhtautua kommentteihini ja toki se sitten johti rankempaan kommentointiin, kierre oli valmis...

Huomasin että opettajan oma epävarmuus tuli entistä enemmän esille ja välillä oli lähellä että hän ei olisi alkanut itkemään luokan edessä.

Jonkun tunnin päätteeksi hän otti minut kahden keskiseen keskusteluun ja kysyi miksi kiusaan häntä. Kerroin että kommentoin ihan samalla tavalla muillekin opettajille, mutta ei se niille tunnu olevan ongelma. Ja esitin vastakysymyksen, että miten voi olla mahdollista että tämä on sinulle ongelma? Hän alkoi itkemään ja selitti jotain.. Sanoin myös että hänestä huokuu epävarmuus luokan edessä. Lopulta itku vaan lisääntyi niin paljon, että minua jopa alkoi säälittämään tämä opettaja ja halasin häntä pitkään. Sanoin, että olet ihan kehityskelpoinen opettaja, mutta itsevarmuutta ja huumoria pitää saada lisää. Lupasin päästää hänet helpommalla kunhan vaan hän itse alkaa ottamaan kunnolla sen opettajan roolin. Ja lopuksi vielä iskin silmää hymyillen, ennen kuin lähdin "puhuttelusta" pois.

Tämän jälkeen tunnit alkoi sujumaan paremmin, olin opettajalle "armeliaampi" ja hiljalleen opettajan varmuus kasvoikin. Silloin tällöin sopivalla hetkellä oppitunnin aikana iskin opettajalle  silmää ja hän punastui jokakerta, kuten teki myöhemminkin kun jossakin kadulla törmäsin häneen.

Tarinan opetus ap:lle: Huumoria ja itsevarmuutta peliin, se on ainoa mahdollisuus teinien kanssa!

Eikö sulla todella ole tän kummempaa fantasiaa?

Kommenteista päätellen opettajat tarvitsi jonkun suojatyöpaikan ja oppilaana voisi olla vaikka nukkeja, niin avuttomia ja kädettömiä opet ovat tänä päivänä. Missä on auktoriteetti, kun opettajat ovat ainut ryhmä, jotka pääsevät jo maailman ennätyskirjaan, ainaisella valituksillaan. Nytkin pyörii useampi ketju.

Miksi muissa ammateissa ei ole samaa ongelmaa, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa.

Ap. kannattaa vaihtaa ammattia esim. terv.hoitoon, vanhustyöhön, poliisiksi, asiakaspalveluun jne. siellä on nenäkkäitä opettajia asiakkaina pilvin pimein.

Olisiko vain nyt nuoret ottaneen mallin opettajan käytöksestä. Lapsihan ottaa mallin aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa.

Kollektiivinen "rangaistus". Joka kerta kun häirikkö häiriköi niin koko luokalle pistokoe vaikka epäsäännöllisistä verbeistä. Ja kerrot että häirikön takia täytyy tarkistaa että opetus on mennyt perille. Eiköhän luokkakaverit laita sen kuriin melko pian.

Ei hemmetti näitä opettajien ainaisia valituksia. Kyllä usko on mennyt Suomen oppilaitoksiin. Ei ihme jos peruskoulu on aallonpohjassa, kun opettajan taso ja ammattitaito on tätä luokkaa ja opetus tapahtuu jonkun keskustelupalstan neuvoilla ja kädestä pitäen opastamalla, miten kannattaa missäkin tilanteessa toimia.

Kaikilla on heikkous. Jos haluat tiputtaa hänet käytä hänen omaa heikkouttaan häntä vastaan koko luokan edessä. Tulee hiljaista, voin luvata.

Jos itse olisin opettajana kyseisessä tilanteessa niin toimisin seuraavasti: ensimmäisestä häiriköinnistä antaisin varoituksen, toisesta häiriköinnistä poistaisin luokasta (tämän merkitsisin poissa-oloksi) ja jos häiriköinti edelleen jatkuu, niin poistaisin koko kurssilta. Nämä olisivat selkeät säännöt, joita poikkeuksetta noudattaisin.

En missään nimessä yrittäisi mukautua häirikön temppuihin enkä ainakaan hakisi tämän hyväksyntää. On tärkeämpääkin tekemistä kuin yhden häirikön paapominen. Eli häirikkö vain ulos, ja on tervetullut takaisin heti kun osaa käyttäytyä. Samanlaiset terveiset tämän äidille.

en tiedä, mutta jos oot ope ja meinaat selvitä ammatissa enemmän kuin pari vuotta, niin jätät tommoset kaikki horinat ihan omaan arvoonsa, et lotkauta korvaaskaan. Noita tyyppejä tulee ja menee, vuodet vierii ja joka vuosiluokalla on aina oman häiriköt, sinä et niitä yleensä voi pelastaa etkä opettaa ihmisten tavoille, hyväksy se. Joskus ehkä käy niin ihanasti, että jonkun saa ns. pelastettua, mutta ei läheskään kaikkia.

Suun soitto on vielä pientä, väkivaltaisiakin oppilaita on, jo alakoululuissa. Niihin pitää puuttua, ihan muiden oppilaiden turvallisuuden takia. Valitse taistelusi, muuten et jaksa edes kevääseen asti.

Kysy Auviselta. Sillä on nenää.

Jätä oppilasraukka rauhaan. Ei sinua tarvitse totella vain siksi, että olet opettaja.

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.

Ojenna sitä ruotsiksi. 

Sen penikan mutsi tulisi varmasti piuhoja pitkin kimppuusi, jos noudattaisit muuatta vanhaa menetelmää, joka ei taida olla ihan sallittu enää koulussa: nolaa se koko  luokan kuullen perusteellisesti. Eiköhän louskutus lopu!