Synnytyksen jlk masennus?
En ole kellekään tästä puhunut, itsekseni pohtinut ja itseäni hieman jo pelännytkin..
Tilanne on tämä; esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla reilun kkden etuajassa. Paranjn leikkuusta hyvin, mutta ennenaikaisuuden vuoksi jouduimme olemaan viikon sairaalassa. Kotiuduimme ja oikea vauva-arki sai alkaa.
Mieheni palasi töihin ja olin kaksin tuon uuden ihmisen kanssa. Ihanaa aikaa, vaikka öistä alkoi kertyä univelkaa.
Nyt lapsemme on 3kk ja olen jo tovin miettinyt rakasatanko lastani? Hän tuntuu niin tutulta mutta myös vieraalta. Tuntuu että lapseni naureskelee ja jokeltelee isälleen minkä kerkiää, mutta minut näkee kävelevänä ruokakoneena vaikka kuinka yritän ottaa kontaktia lapseeni.
Sitten se pelko.. osa ajatuksistani satuttaa lastamme.. esim lenkillä ajattelen työntäväni rattaat linja-auton eteen, uunia lämmittäessäni mietin laittavani lapseni sinne.. puhkovani lapseni silmät ym.. Ehkä järki tässä onneksi tulee läpi eikä näin ole tapahtunut ja tuskin tuleekaan..
Olenko sittenkin kykenemätön äidiksi? Olen usein hyvin onnellinen lapsestamme, mutta nuo synkät ajatukset häiritsevät..
Olen "jo" 26 joten teini ei kyseessä
Myöskään mieheni ei oikein kiinnosta minua. Mietin, pärjäisinkö paremmin vauvan kanssa kaksin? Tuskinpa. Mieheni hoilaa rakkauden tunnustuksia ja itse koitan mumista "minäkin sinua" takaisin. Onko tässäkään mitään järkeä...
Voiko olla jotain masennusta vai mitä ihmett
Ä?
Kuulostaa univelan, vieraan tilanteen, tukiverkkojen puutteen ja traumaattisen synnytyksen normaalilta tuotteelta. Minullakin oli pakonomaisia satuttamisajatuksia, jotka tuntuivat tosi pahalta. Myös minua harmitti, kun vauva hymyili ja nauroi kaikille muille paitsi minulle. Alkoi helpottaa kun menin töihin vauvavuoden jälkeen. Silloin tunnustin näitä ajatuksia miehelleni, jolla ei vilpittömästi ollut ollut mitään käsitystä kuinka huonosti olin voinut. Hyvä että kirjoitit tänne. Voisit sanoa neuvolassa, että epäilet masennusta ja pyytää psykologin aikaa. Muista että ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät kuin säärintamat - teot ovat eri asia. Univelka vetää mielialan kauhean ikäväksi. Tilanne kyllä muuttuu sinullakin, kun lapsi kasvaa!