Miksi joillakin ihmisillä on tarve muuttaa useasti?
Vaihtavat paikkakuntaa, kyllästyvät alueeseen ja taas uudelle paikkakunnalle. Miksi?
Kommentit (13)
Jaa'a. Itse olen muuttanut noin vuoden välein.
- kämppis lähti ei ollut varaa isoon asuntoon yksin
- yksiö oli tosi kallis
- muutin työn perässä muutto 450km päähän
- koulumatka oli yli tunnin
- asunto meni remppaan
- pitkä työmatka
Ja toki ollaan myös haluttu isompaa kämppää ja saunaa ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin lapsia kohtaan.
Hmm..ei aloituksessa mainittu mitään lapsiperheistä erityisesti...
Joillain syynä on se, että koko elämänsä etsii kotia. Kun on joskus joutunut jättämään kotinsa, niin etsii samaa, eikä sitä löydä.
Tunnen yhden, jolla tuon aiheutti lapsuuden trauma. (lapsuudenkotiin liittyvä)
Ööö miksi porukka miinustelee jos muuttaa järkevistä syistä?
Olen vaihtelunhaluinen. Haluan uusia kokemuksia, uuden ympäristön, uusia virikkeitä. En tykkää jämähtää paikoilleni. Koska olen vapaaehtoisesti lapseton, ja voin tehdä työtäni mistä päin maailmaa tahansa, en näe mitään syytä kökkiä yhdessä paikassa koko ikääni.
En nää asiassa huonoa... Jos muuttamiselle on jokin hyvä syy.... Meidän perheessä oli aina ihan hyvät syyt muuttamiseen.... Mutta jos muuttaminen on turhanpäiväistä että haluaa vaan maisemaa vaihtaa niin en ymmärrä... Itse olen muuttanut opiskeluiden ja töiden takia... Ja perheeni on myös aina muuttanut vain työn ja opiskeluiden takia... Olen rikkaampi kuin moni muu paikallaan asuja....
Lyhyet pätkätyöt on yksi iso syy. Muutetaan usein työn perässä. Samoin kausiluonteiset työt eripuolilla maata. Vaihtelunhalu toki varmasti suurin syy :) ja mitäpä pahaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Se on väärin lapsia kohtaan.
Perustele.
Samalla voisi kysyä, miksi joku haluaa jumittua samaan asuntoon/ kaupunkiin vuosiksi. Eikö se ole hirveän tylsää ja yksitoikkoista. Niin, kaikki ei ole samanlaisia
Tykkään vaihtelusta. Olen muuttanut aikuiselämässäni n. vuoden välein. Jotenkin fresh olo kun on uudessa asunnossa, uusissa maisemissa. Koko elämä tuntuu erilaiselta. Matkustan myös paljon ulkomailla (ja voisin asuakin joskus)
Olen tosi vapauden kaipuinen ja tavallaan sitoutumiskammoinen (en parisuhteessa, mutta muuten). Lapsi olisi myös ahdistava ajatus.
Lapsena asuin todella pienellä paikkakunnalla, josta haaveilin aina muuttavani pois ja näkeväni maailmaa. Leikkelin seinille kuvia eri maailman kolkista. Vaikka lapsuus sinäänsä oli hyvä, joskus näen painajaisia, jossa olen kyseisellä kylällä enkä pääse pois.
Vaihtelunhalu. Ihan sama asia kuin joillekin matkustelu. Miksi tarvitsisi juuttua ja jumiutua samaan kun on mahdollisuuksia myös muunlaisiin ratkaisuihin?