Mitä tapahtuu jos itkevälle tai kiukuttelevalle lapselle murisisi tai imitoisi hänen käytöstään?
Kommentit (19)
Ne menee ensin hämilleen ja sitten huutaa entistä kovempaa.
Lapseni oli vuoden ikäisenä sairas ja meidän piti mennä lääkäriin. Kipeä lapsi oli väsynyt ja itki, kun pääsimme vastaanotolle. Lääkäri rupesi parkumaan samalla tavalla ja lapsi hämmästyi niin, että meni hiljaiseksi. Toimi, mutta en itse kokeilisi ventovieraisiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni oli vuoden ikäisenä sairas ja meidän piti mennä lääkäriin. Kipeä lapsi oli väsynyt ja itki, kun pääsimme vastaanotolle. Lääkäri rupesi parkumaan samalla tavalla ja lapsi hämmästyi niin, että meni hiljaiseksi. Toimi, mutta en itse kokeilisi ventovieraisiin lapsiin.
Kamala lääkäri:)
Mitenkäs ap itse reagoisi, jos murtuisi itkuun ja läheinen reagoisi matkimalla tai murisemalla?
Kerran tehtynä tällainen ei haitanne ja voi saada lapsen hämmentyneenä hiljenemään. Jatkuvasti tehtynä varmasti aiheuttaa vakavia ongelmia. Lapsi kokee turvattomuutta silloin toistuvasti. Lapsen täytyy saada kokea että häntä tuetaan ja ymmärretään. Kun vauva itkee, häntä pitää lohduttaa. Aikuisten on käyttäydyttävä kuin aikuiset, jotta lapsi voi kasvaa normaalisti.
Miltä se tuntuisi sinusta, kun sinulla on paha päivä ja valitat ja kiukuttelet niin kuulija alkaisi imitoimaan sinua?
Vuoden ikäinen tytär on alkanut vähän tinttailemaan ja pitää välillä sellaista kiukkuista nöönö-ääntä (kaikki varmaan tietää sen 😆) valitin sitten samalla tavalla, rupesi nauramaan.
Oikeaa itkua, eli kivusta johtuvaa, en imitoisi.
Vierailija kirjoitti:
Miltä se tuntuisi sinusta, kun sinulla on paha päivä ja valitat ja kiukuttelet niin kuulija alkaisi imitoimaan sinua?
No miettisin että onkohan käytökseni järkevää ja muuttaisin sitä, jos oikeaa syytä huutoon ei ole? Ja harvemmn on.
Tuollanen on lasta alentavaa apinoimista. Aikuistu!
Vierailija kirjoitti:
Kerran tehtynä tällainen ei haitanne ja voi saada lapsen hämmentyneenä hiljenemään. Jatkuvasti tehtynä varmasti aiheuttaa vakavia ongelmia. Lapsi kokee turvattomuutta silloin toistuvasti. Lapsen täytyy saada kokea että häntä tuetaan ja ymmärretään. Kun vauva itkee, häntä pitää lohduttaa. Aikuisten on käyttäydyttävä kuin aikuiset, jotta lapsi voi kasvaa normaalisti.
Niin, ja jos mun äiti ei ole, niin MUN ONGELMAT JA HUONO KÄYTÖS on mun äidin syytä, eikä mun, vitun huo-rapellesaatanat.
Saattaapi uskottavuus aikuisena vähän kärsiä...
Siis eikö toi aiheuta sitä että tunteita koetaan vähäteltävän ja lapsi ei uskalla ilmaista itseään? Onks toi joku yleinenkin kikka VanhempainKäsikirjassa?
Riippuu lapsesta, ihmiset on yksilöitä, myös ne pienimmät.
No, isäni kertoi että imitoidessaan itkemistäni olin mennyt aivan hämilleni ja lopettanut itkemisen siihen paikkaan. :D