Lue keskustelun säännöt.
Mitä "mt-hoitoa" sellaiselle joka on aivan lopussa
11.10.2017 |
En ole koskaan ollut terapiassa, mutta lääkkeistä olen kokeillut muutamaa. Mitään mainittavaa hyötyä niistä ei ole ollut joten käytän vain tarvittaessa rauhoittavaa. Itselläni on sellainen elämäntilanne että olen työtön ja henkisesti jotenkin piippuun ajettu. Eri tuilla pompottelu on ollut löysässä hirressä roikottamista ja keskustelupalstoilta seuraava syyllisyys omasta tilasta ovat kaikki lisänneet henkistä väsymystäni. En jaksa tehdä kaikkia kotiaskareita vaan päivä kerrallaan jaksamisen mukaan. Minulle on tehty lähete poliklinikalle, mutta huomasin että en enää jaksa sinnekään mennä, joten kirjoitin sinne kirjeen ja peruin tulevan aikani. Kirjeessä kerroin kaiken mitä he todennäköisesti olisivat kysyneet. Kerroin miten vaikeaa arkeni ja jaksaminen on sekä toteamuksia ja toiveita. Mutta siihen ei ole vieläkään vastattu. Sinne ei ole s-postia mihin ottaa yhteyttä ja puh. ajatkin ovat ajanvarauksille. :/ en nyt tiedä mitä tehdä. Voivatko he vain jättää minut huomiotta jos en kykene menemään paikan päälle? Takana on useita poliklinikka käyntejä edellisiltä vuosilta sekä dg:itä eli heidän pitäisi jo tietää minusta jotain.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan odottavat sinne paikan päälle menemistä. Soittaisin sinne ja kysyisin esimerkiksi puhelinaikaa sairaanhoitajalle asian selvittämiseksi. Parasta minkä asian eteen voit itse tehdä, on kerätä ne vähäiset voiman rippeet ja lähteä käymään siellä kunhan olet saanut ajan varattua. Tiedän että se tuntuu vaikealta mutta paraneminen lähtee sinusta itsestäsi, tsemppiä!
Puh. aikaa ei saa. Sitä jo yritin pyytää. Ongelma vain on se että jos minä nyt viimeisillä voimillani vien itseni sinne niin he saavat väärän kuvan jaksamisestani. Sama asia on ollut viimekerroillakin. Sen lisäksi ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla ja ihmisten kanssa lamaannun. En ymmärrä mitä minä voisin siellä paikan päällä tehdä. Varsinkin jos se maksaa minulle pois otetun energian arkiaskareista. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kakkoskommenttisi antaa ymmärtää, että olet verrattain älykäs ihminen. Ymmärrän mitä sanot ja olen aika pitkälle samaa mieltä. Ja silti, koska hoitoa ei nykymaailmassa oikein ole tarjolla, niin tilanne on ikävä. Ideaalimaailmassa sinua tultaisiin katsomaan ja alettaisiin avata maailmaasi, mutta etsivä nuorisotyö ei taida koskea aikuisia.
Oletko ottanut yhteyttä siihen tahoon, joka sinulle lähetteen kirjoitti? Ehkä asia kuuluu paremminkin heille, jos olet liian huonossa kunnossa toimimaan sen mukaan.
Työttömän pieksijät eivät koskaan käsitä aiheuttavansa monelle ihmiselle hirveitä kärsimyksiä huutelemalla muodikkaasti. Oikeistolaistumisen takia tällaiset paikat jotka voisivat auttaa työtöntä leventämään elämänpolkuaan, kaventavat sitä entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kakkoskommenttisi antaa ymmärtää, että olet verrattain älykäs ihminen. Ymmärrän mitä sanot ja olen aika pitkälle samaa mieltä. Ja silti, koska hoitoa ei nykymaailmassa oikein ole tarjolla, niin tilanne on ikävä. Ideaalimaailmassa sinua tultaisiin katsomaan ja alettaisiin avata maailmaasi, mutta etsivä nuorisotyö ei taida koskea aikuisia.
Oletko ottanut yhteyttä siihen tahoon, joka sinulle lähetteen kirjoitti? Ehkä asia kuuluu paremminkin heille, jos olet liian huonossa kunnossa toimimaan sen mukaan.
Työttömän pieksijät eivät koskaan käsitä aiheuttavansa monelle ihmiselle hirveitä kärsimyksiä huutelemalla muodikkaasti. Oikeistolaistumisen takia tällaiset paikat jotka voisivat auttaa työtöntä leventämään elämänpolkuaan, kaventavat sitä entisestään.
Hmm. Ehkä minun tosiaan pitäisi ottaa ehkä lääkäriin uudelleen yhteyttä. Veikkaan kuitenkin että minulle vain annetaan uusi lääkeresepti. Ja juu, kyllä minä huomaan että kaikilla on kiire ja potilaita monta niin ei siinä ehdi yhden ongelmiin oikein paneutua.
Kirjeen jaksat kumminkin postiin viedä? Miten se eroaa siitä että et voi yhden ainoan kerran käydä paikanpäällä? Ja en tarkoita tätä pahalla. ihmettelen vain. Jaksamisia sun arkeen!
Yksi asia mikä voisi toimia on se, että vietät vähemmän aikaa netissä. Itselläni ainakin selkeästi vaikuttaa mielialaan tämänkin palstan käyttö ja liika netissä roikkuminen muutenkin lisää monilla ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjeen jaksat kumminkin postiin viedä? Miten se eroaa siitä että et voi yhden ainoan kerran käydä paikanpäällä? Ja en tarkoita tätä pahalla. ihmettelen vain. Jaksamisia sun arkeen!
Täällä on postilaatikko entisen Siwan viereen jätettynä, joka siis oli keskellä asuntoaluetta. Ja se on tuossa lähellä. Tosin vaatii henkisesti aina ponnistelua mennä ovesta ulos. Ylimääräistä stressiä tuo myös julkisten kulkuneuvojen käyttö, koska en voi poistua tilanteesta ja minulla on sosiaalista fobiaa, ja tuo poliklinikka on toisella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä voisi toimia on se, että vietät vähemmän aikaa netissä. Itselläni ainakin selkeästi vaikuttaa mielialaan tämänkin palstan käyttö ja liika netissä roikkuminen muutenkin lisää monilla ahdistusta.
Totta. Olen joskus laittanut tämän palstan sellaisen "lapsilukon" taakse että en tulisi palstalle, mutta silloin kun olen todella stressaantunut niin ajaudun tänne koska en oikein osaa purkaa ahdistustani muuten. Se on kyllä aikamoinen noidankehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmasti yrittää soittaa sinne ajanvarauspuhelimeen ja selittää tilanne siellä. Meillä tk:n psyk. hoitajilla ei riitä aika kirjeisiin vastaamiseen, mutta jos saat uuden ajan varattua, niin mene käynnille ainakin kertaalleen. Jätät vaikka kotiaskareet tuolta päivältä hoitamatta. Käynnillä on helpompi yleensä todeta, ettei keskustelu aina kaikilta luonnistu, ja että mieluiten ilmaiset itseäsi esim. kirjoittamalla. Ei käynneillä pakko ole aina puhua, osaavalla työntekijällä on muitakin keinoja asiakkaiden auttamiseen.
Käy keskustelemassa ja tee elämään pieniä muutoksia.
Mua auttaa retkeily luonnossa esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrinen sh kirjoitti:
Kannattaa varmasti yrittää soittaa sinne ajanvarauspuhelimeen ja selittää tilanne siellä. Meillä tk:n psyk. hoitajilla ei riitä aika kirjeisiin vastaamiseen, mutta jos saat uuden ajan varattua, niin mene käynnille ainakin kertaalleen. Jätät vaikka kotiaskareet tuolta päivältä hoitamatta. Käynnillä on helpompi yleensä todeta, ettei keskustelu aina kaikilta luonnistu, ja että mieluiten ilmaiset itseäsi esim. kirjoittamalla. Ei käynneillä pakko ole aina puhua, osaavalla työntekijällä on muitakin keinoja asiakkaiden auttamiseen.
Ongelma on kuitenkin se että minä en saa yhdessä päivässä kotiaskareita tehtyä vaan esim. suihkussa käyntiin saattaa mennä viikko, pyykkien pesuun kuukausi ja tiskeihin en ole koskenut moneen kuukauteen :/ tuon kirjeen kirjoittamiseenkin meni 2 kuukautta jonka aikana peruin ja sovin uuden ajan. Kaiken tämän kirjoitin tuohon kirjeeseen ja tuntuu pahalta että sieltä suuntaa ei voida tulla mitenkään vastaan. Yksi sähköposti jossa edes kuitataan asia olisi paljon.
Ja kyse ei ole siitä ettenkö osaa puhua vaan annan itsestäni aina eläväisemmän kuvan puhuessa jolloin näytän jaksavalta ja terveeltä. Tässäkin keskustelussa minun jaksamiseni yliarvioitiin.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen sh kirjoitti:
Kannattaa varmasti yrittää soittaa sinne ajanvarauspuhelimeen ja selittää tilanne siellä. Meillä tk:n psyk. hoitajilla ei riitä aika kirjeisiin vastaamiseen, mutta jos saat uuden ajan varattua, niin mene käynnille ainakin kertaalleen. Jätät vaikka kotiaskareet tuolta päivältä hoitamatta. Käynnillä on helpompi yleensä todeta, ettei keskustelu aina kaikilta luonnistu, ja että mieluiten ilmaiset itseäsi esim. kirjoittamalla. Ei käynneillä pakko ole aina puhua, osaavalla työntekijällä on muitakin keinoja asiakkaiden auttamiseen.
Ongelma on kuitenkin se että minä en saa yhdessä päivässä kotiaskareita tehtyä vaan esim. suihkussa käyntiin saattaa mennä viikko, pyykkien pesuun kuukausi ja tiskeihin en ole koskenut moneen kuukauteen :/ tuon kirjeen kirjoittamiseenkin meni 2 kuukautta jonka aikana peruin ja sovin uuden ajan. Kaiken tämän kirjoitin tuohon kirjeeseen ja tuntuu pahalta että sieltä suuntaa ei voida tulla mitenkään vastaan. Yksi sähköposti jossa edes kuitataan asia olisi paljon.
Ja kyse ei ole siitä ettenkö osaa puhua vaan annan itsestäni aina eläväisemmän kuvan puhuessa jolloin näytän jaksavalta ja terveeltä. Tässäkin keskustelussa minun jaksamiseni yliarvioitiin.
Minusta vaikuttaa, että teet hirveästi työtä sen eteen jotta he varmasti ymmärtäisivät kuinka vaikeaa sinulla on. Itse en jaksaisi moista ylimääräistä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen sh kirjoitti:
Kannattaa varmasti yrittää soittaa sinne ajanvarauspuhelimeen ja selittää tilanne siellä. Meillä tk:n psyk. hoitajilla ei riitä aika kirjeisiin vastaamiseen, mutta jos saat uuden ajan varattua, niin mene käynnille ainakin kertaalleen. Jätät vaikka kotiaskareet tuolta päivältä hoitamatta. Käynnillä on helpompi yleensä todeta, ettei keskustelu aina kaikilta luonnistu, ja että mieluiten ilmaiset itseäsi esim. kirjoittamalla. Ei käynneillä pakko ole aina puhua, osaavalla työntekijällä on muitakin keinoja asiakkaiden auttamiseen.
Ongelma on kuitenkin se että minä en saa yhdessä päivässä kotiaskareita tehtyä vaan esim. suihkussa käyntiin saattaa mennä viikko, pyykkien pesuun kuukausi ja tiskeihin en ole koskenut moneen kuukauteen :/ tuon kirjeen kirjoittamiseenkin meni 2 kuukautta jonka aikana peruin ja sovin uuden ajan. Kaiken tämän kirjoitin tuohon kirjeeseen ja tuntuu pahalta että sieltä suuntaa ei voida tulla mitenkään vastaan. Yksi sähköposti jossa edes kuitataan asia olisi paljon.
Ja kyse ei ole siitä ettenkö osaa puhua vaan annan itsestäni aina eläväisemmän kuvan puhuessa jolloin näytän jaksavalta ja terveeltä. Tässäkin keskustelussa minun jaksamiseni yliarvioitiin.
Minusta vaikuttaa, että teet hirveästi työtä sen eteen jotta he varmasti ymmärtäisivät kuinka vaikeaa sinulla on. Itse en jaksaisi moista ylimääräistä työtä.
Jaa 5 vuotta minä olen yrittänyt ja aikaisempina vuosina minä jopa jaksoin mennä paikan päälle ja käydä läpi monen kuukauden tutkimusjakson. Mutta ihminen minä vain olen ja väsyn pikku hiljaa. Näyttää siltä että minulta on voimat loppu ja heiltä aika :/ tulee tosi turvaton ja arvoton olo.
Sielunhoitoa, välittämistä, syliä, paijausta, lohdutusta, hymyä, olkapäätä, nessuja, hyvön mielen taidetta, kävelylenkkejä vaahteroiden seassa, auringonpilketta, ja rauhaa ja rakkautta <3
Lämpöisin ajatuksin, Mirva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sielunhoitoa, välittämistä, syliä, paijausta, lohdutusta, hymyä, olkapäätä, nessuja, hyvön mielen taidetta, kävelylenkkejä vaahteroiden seassa, auringonpilketta, ja rauhaa ja rakkautta <3
Lämpöisin ajatuksin, Mirva
Kauniita toiveita, välillä täällä tulee vastaan näinkin suloista teksiä. Kiitos Mirva!
Oon miettinyt itsekin ihan samaa. Polille ei pääse, keskusteluapua ei saa ja lääkkeet ei toimi
Kuulostaa musta kyllä jonkun sortin masennukselta tai ahdistuneisuushäiriöltä. Jos vaan saisit säästettyä yksityiselle edes yhden ajan verran, vois olla enemmän apua. Mun kokemuksen mukaan ainakin enemmän kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa musta kyllä jonkun sortin masennukselta tai ahdistuneisuushäiriöltä. Jos vaan saisit säästettyä yksityiselle edes yhden ajan verran, vois olla enemmän apua. Mun kokemuksen mukaan ainakin enemmän kiinnostuneita.
Minulla on useita diagnooseja, koska jos pudottautuu pois hoidon piiristä niin ihminen täytyy aina uudelleen tutkia ja diagnosoida, vaikka kyseessä olisi sama ongelma. Tuota yksityistä minä olen myös miettinyt, mutta en ole ihan varma mitä odottaa.
Hei AP!
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Juuri samanlaisessa itseasiassa, enkä kyllä vieläkään ole selvinnyt täysin.
Työtön olen minäkin, ja on vaikeuksia juurikin tuon siivouksen kanssa, ja ihan muutenkin perus asioiden hoitaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Nyt olen hieman parempi, uskallan ja jaksan lähteä kotoani näkemään kavereita jne.
Minulla on diagnoosina traumaperäinen stressihäiriö. Pitkä prosessi siis vielä edessä, että voi jatkaa normaalia elämää.
Itselläni auttoi, kun kävin juttelemassa psykiatrille, myös äitini kanssa juttelin ja tietenkin ystävien. Kauan velloin siinä tunteessa, kun ei kertakaikkiaan jaksa sängystä nousta ja omat ystävänikin laitoin syrjään koska en jaksanut sitä että he soittelivat minulle ja kyselivät kuulumisia.
Vihasin sitä, kun puhelimeni soi. Pidin puhelintani välillä jopa viikon kiinni, niin kova ahdistus oli, etten halunnut vastata kenellekään tai puhua edes kenellekään.
Olen sitä mieltä, että puhuminen auttaa, puhu, puhu, puhu! Ota niskasta itseäsi kiinni vaikka se h*lvetin vaikeaa onkin! Ymmärrän niin sinua ja tilanteesi. Minä en syö mitään lääkkeitä, sillä minusta tuntuu, että niillä sysätään vain sitä ongelmaa pois.
Tsemppiä sinulle ja kaunista syksyä!
Ootko sä ap miettinyt sähkosokkihoitoa? Vois lieventää masennusta.
Kyllä varmaan odottavat sinne paikan päälle menemistä. Soittaisin sinne ja kysyisin esimerkiksi puhelinaikaa sairaanhoitajalle asian selvittämiseksi. Parasta minkä asian eteen voit itse tehdä, on kerätä ne vähäiset voiman rippeet ja lähteä käymään siellä kunhan olet saanut ajan varattua. Tiedän että se tuntuu vaikealta mutta paraneminen lähtee sinusta itsestäsi, tsemppiä!