Sinkun ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Itse taas miehenä tuskastelen sen faktan kanssa että en tunnu kelpaavan juuri kenellekään parisuhteeseen. Naisten vaatimukset on tosi korkealla.

Voi nyt perkele, ei taas tätä... Pitäisikö sun mielestä siis naapurin Irman alkaa sun kaa suhteeseen koska sä oot ihan ok ja kiltti ja kiva? Hiiteen ajatukset siitä, että Irmaa ei oikeasti kiinnosta olla sun kanssa, mutta kun sä olet niin kiva ja kiltti niin kyllä sun kanssa pitäisi olla?

Ei hemmetti.

Ei naisilla oo "vaatimukset" liian korkealla. Mun ainoa "vaatimus" oli se, että natsaa :D Ja löysin ihan tavallisen kivan ja kiltin miehen (:D) jonka kanssa mulla natsas. Olin aiemminkin törmännyt kymmeniin samanlaisiin miehiin ulkoisesti, mutta kukaan heistä ei kelvannut, koska meillä ei natsannut.

Vika on Ferrarissa. Naiset kiinnostuvat enemmän miehistä, joilla on varaa saada paljon lapsia ja sisustaa nätti koti. Riittääkö rahat vain autoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas miehenä tuskastelen sen faktan kanssa että en tunnu kelpaavan juuri kenellekään parisuhteeseen. Naisten vaatimukset on tosi korkealla.

Jep mulla sama juttu. Harmittaa kun oon ihan oikeasti käyttänyt aikaa ja energiaa itseni kehittämiseen, mutta siltikään ei riitä

Sama täällä. Mulla on vakituinen työ, omistusasunto, harrastan paljon liikuntaa joten kroppa on lihaksikas ja timmi. Kiinnitän huomiota ulkonäköön ja pukeutumiseen. Käyn tinderin kautta paljon treffeillä ja ei vaan kelpaa naisille. En oikein tiedä miten voisin vielä parantaa itseäni.

Mikä sinusta tekee kiinnostavan ja millaisille naisille?

Vierailija kirjoitti:

Monilla urbaaneilla ja etenkin keskivertoa fiksummilla naisilla on haasteita löytää itselleen kumppani. En edes viittaa mihinkään urbaaneihin akateemikko-hipstereihin joiden dating pool on luonnollisesti aika kapea, vaan sellaisiin ihan tavallisiin naisiin joita etenkin isoista kaupungeista löytyy paljon. Minulla on ystäväpiirissäni useampi tällainen. 

Miehet on vaan paljon heterogeenisempää porukkaa ja on paljon miehiä jotka on keskivertoa yksinkertaisempia mikä heijastuu ihan joka saralle. Ei se naisten nirsous ole sitä että odotetaan tummaa ja pitkää komistusta suoraan Milanon muotiviikkojen catwalkilta, vaan että halutaan sellainen oman tyylinen mies joka huolehtii ulkonäöstään ja omaa samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Noita miehiä on vaan paljon vähemmän kuin vastaavia naisia, joten noilla miehillä on oikeasti varaa valita näteimmät naiset oikeilla muilla spekseillä. 

Joillain käy hyvä tuuri ja kemiat ja elämäntyyli sekä -arvot kohtaa. Mutta ei kaikilla, eikä se tarkoita sitä että sinussa olisi jotain vikaa. Kuten sanottua minulla on monia ystäviä jotka on ns. ikisinkkuja. Ja kaikki heistä on amk- tai yliopistokoulutettuja, sosiaalisia ja itsestäänhuolehtivia hienoja ihmisiä. Ei vaan ole löytynyt sellaista joka kolahtaisi. Se on ihan normaalia nykyään. Ehkäpä kaikenlainen feminismi ja naisiin panostaminen on saanut naiset oikeasti kehittämään itseään eri osa-alueilla kun taas miehet on jääneet pyörittelemään peukaloitaan ja nyt itkevät kun asiat ei putoakaan syliin automaattisesti kuten ennen. 

Voi myös olla, että miehistä yleensäkään hyvin pieni osa on sellaisia jotka istuu siihen arvomaailmaan jota yksinäinen itsenäinen nainen yleensä edustaa ja kokee omakseen. Siis vaikka naisen mielestä etsii "ihan tavallista", "itsensä kaltaista", niin se nyt vaan ei ole tavallista miehissä, joten jos miehen kanssa haluaa elää niin pitäisi lähtökohtaisesti hyväksyä toisenlainen kuin itsensäkaltainen (mikä se koko yhteiselon kasvattava pointti oikeastaan onkin).

Oikeasti se on harvinaista, että kahdella aikuisella ihmisellä elämät sopii yksiin. Todella harvinaista. Aina se on jollain tapaa tuskallista ja luopumista jostain omasta, konkreettisesti ja erityisesti henkisesti. Sitä vaikeampaa se on, mitä sirpaleisempaa kulttuuri on, mitä identiteettikeskeisempää (vs. yhteisöllisyys) ja mitä vanhempia ihmiset on. Väitän että se lopulta onnistuu parhaiten jos ihmiset nuorina menee yksiin, ja kun siinä pariutumisessa on pohjalla joko vahva molemminpuolinen intohimo ja rakkaus ja ehkä kohtalontuntu, tai sitten kulttuuri on sellainen jossa yhteisö määrää ja vanhemmat (jotka siis ihmisinä edustaa sekä sitä toista sukupuolta että oman lapsensa etua) valitsee jonkun sopivan, tarpeeksi samanlaisen kumppanin nuorelle. Sekään ei yksin riitä, vaan hyvän alun jälkeen parisuhde pitää rakentaa tietyllä tavalla jotta se voi kestää, eri lähtökohdissa varmaan on erilaiset haasteensa.

Se että aikuiset ihmiset yrittää itse sekä olla niitä omia vanhempiaan valkkaamassa sopivista kandidaateista sitä sopivan samanlaista itselleen, että samalla tasapainottaa tätä raadollista prosessia vielä sillä hallitsemattomalla intohimolla ja kemialla ja kohtalolla... olen skeptinen. Kuulostaa mahdottomalta. Kyllä jotkut siinä toki onnistuu, joten onnea matkaan.

Nykyään on tosi vaikeata löytää ketään kun pelkkiä elämän perusvaatimuksia on jo noin kymmenkunta, eli näitä että ei ole mikään juoppo tai linnakundi/gimma tai tupakoija tai veltto sohvaperuna. Ja noilla vasta rajataan valikoima "normaaleihin", työssäkäyviin ihmisiin. Ja sen jälkeen sitten aletaan miettimään sitä että onko meillä mitään yhteistä ja mahdollista syvempään. Ehkä 1 sadasta ihmisestä on sellainen jonka kanssa voisi edes teoriassa homma toimia. Mistä tämä sitten johtuu? Onko nykyään ihmiset niin paljon huonompia kuin ennenaikaan? Joskus impivaaran aikaanhan vain muutama ukkeli päätyi pulloa kallistelemaan ja loput yritti sitten parhaansa mukaan saavuttaa hyvää elämää. Nykyään taas iso osa porukasta sukupuoleen katsomatta tuntuu heittäytyvän ihan vauvaksi ja odottaa että muut maksavat sen niiden viinabiletys-elämän kun "heillä oli niin vaikeaa lapsena kun isi sanoi että läksyt pitää lukea" tai jotain muuta kehnoa tekosyytä. Kaikenlainen uhriutuminen ja sen takia elämän läskiksi lyöminen tuntuu olevan niin paljon muotia nykyisin että varmaan senkin takia sinkkuja on niin paljon enemmän. Potentiaalisia järkeviä puolisoita ei vain ole, jos ei tyydy siihen villiin mira-martinaan joka kolme kertaa viikossa juo itsensä juoppoputkakuntoon.

Tutustuin mieheeni, ylläri pylläri,  opiskeluaikana. Nyt kymmenien vuosien jälkeen jos ero tulisi tai kuolo miehen korjaisi, en takuulla viitsisi enää etsiä uutta.  Työpaikkani on miesvaltainen, mutta kaikki vakiintuneita ja nykyään suuri osa jo reilusti nuorempia kuin minä, mummotunnelit ja sporttipubit eivät kiinnosta, harrastuksissa saattaisi ehkä jonkun kohdata. Nettituttavuudet ovat näin kylmiltään njet.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tosi vaikeata löytää ketään kun pelkkiä elämän perusvaatimuksia on jo noin kymmenkunta, eli näitä että ei ole mikään juoppo tai linnakundi/gimma tai tupakoija tai veltto sohvaperuna. Ja noilla vasta rajataan valikoima "normaaleihin", työssäkäyviin ihmisiin. Ja sen jälkeen sitten aletaan miettimään sitä että onko meillä mitään yhteistä ja mahdollista syvempään. Ehkä 1 sadasta ihmisestä on sellainen jonka kanssa voisi edes teoriassa homma toimia. Mistä tämä sitten johtuu? Onko nykyään ihmiset niin paljon huonompia kuin ennenaikaan? Joskus impivaaran aikaanhan vain muutama ukkeli päätyi pulloa kallistelemaan ja loput yritti sitten parhaansa mukaan saavuttaa hyvää elämää. Nykyään taas iso osa porukasta sukupuoleen katsomatta tuntuu heittäytyvän ihan vauvaksi ja odottaa että muut maksavat sen niiden viinabiletys-elämän kun "heillä oli niin vaikeaa lapsena kun isi sanoi että läksyt pitää lukea" tai jotain muuta kehnoa tekosyytä. Kaikenlainen uhriutuminen ja sen takia elämän läskiksi lyöminen tuntuu olevan niin paljon muotia nykyisin että varmaan senkin takia sinkkuja on niin paljon enemmän. Potentiaalisia järkeviä puolisoita ei vain ole, jos ei tyydy siihen villiin mira-martinaan joka kolme kertaa viikossa juo itsensä juoppoputkakuntoon.

Ennen ei ollut kuin pari vaihtoehtoista "elämäntapaa". Kenties sait vapaasti valita että tykkäätkö enempi punertavasta vai sinertävästä mekkokankaasta, jos ne oli samanhintaisia, mutta kaikki muu sellainen identiteetin ja persoonan ympärillä pyörivä vapaaehtoinen elämän rakentaminen puuttui. Ei ollut montaa tapaa tehdä mitään asioita. Nykyisin on äärettömästi vaihtoehtoja tehdä mitä tahansa. Ihme että kukaan suostuu asumaan kenenkään kanssa.