Kylläpä äsytti tuo Anna-lehdessä ollut juttu " Totaalinen rakastuminen" .

" järki-ihmisen" hommalta, joita segerstam-mikkoset pakenevat. Jos miehet ovat löytäneet oikean tuntevan ihmisen parin-kolmenkymmenen vuoden kitumisen jälknee niin siitä vaan.

Vierailija:

Lapsellista ajatella, että rakkaus vaan tulee ja vie, ihminen voimattomana vikisee. Täytyy olla jo ajatuksissa valmius rakastumiseen, muuten se ei ole mahdollista. Jos puolisoaan rakastaa ja haluaa rakastaa ja sitoutua häneen, ei voi edes ajatella rakastumista toiseen.

Sitäpaitsi Leifillä on poika myös edellisestä liitosta.

Ja sitten sille tunteelle halutaan antautua täysin

ja muut nimet samalla logiikalla.

keskustellut psykologien kanssa.



On todellakin kapeakatseista ajatella, että ihminen on rationaalinen olento, joka päättää, mitä kulloinkin tekee.



Ihmiset voivat kokea äkkirakastumisia ja tunne voi viedä mennessään. Järki sumenee täysin. Toiset eivät saa tunnetta pysähtymään, toiset saava.



Se ei siltikään hyvitä millään tavalla 30 vuotta rinnalla olleen ihmisen tuskaa. Ei poista sitä. Ei poista lasten tai lastenlasten tuskaa.



Nainen, joka olet vanhan perheellisen miehen uusi nainen, olet todella lapsellinen ja itsekäs, jos et näe miehen menneisyyttä. Eihän se useinkaan ole sinun syysi, että sinuun on rakastuttu, mutta ei se tee asemaasi millään tavalla mooraalisemmaksikaan. Etkö todellakaan koe syyllisyyttä, että miehesi ei ole lastensa ja lastenlastensa sekä muun sukunsa kanssa missään tekemisissä? Luuletko, että on nautinnollista olla erossa perheestä ja suvusta, jonka osa on ollut 30-60 vuotta?

Vierailija:

Sitäpaitsi Leifillä on poika myös edellisestä liitosta.

Vitutti munkin exää kun sain nykyisen kanssa pojan. Se kun luuli saavansa hihitellä tytöstä partaansa, vaan kuinkas kävikään...

Ap, Ap, ettet vaan olisi vähän katkera tms. Mikä siinä voi ärsyttää, että ihmiset RAKASTAVAT? Rakkaus on maailman kaunein asia.



Se on tietysi surullista että näiden kahden välinen rakkaus satutti kolmatta osapuolta. Mutta sellaista elämä joskus on. Jokainen vaan voi tietysti toivoa ettei sellaista sattuisi omalle kohdalle. Ei sekään kuulostaa oikealta ratkaisulta että jää vanhaan liitoon, jos on rakastunut toiseen. Vai mitä mieltä ap olet? Ainakaan minä en kestäisi sitä, että mieheni jäisi liittoomme säälistä tms. jos hän rakastaisi toista.



Tosi ikävästi sanottu tuo vanha kääpä. Aiotko kutsua omaa miestäsi viisikymppisenä yhtä törkeällä nimellä? Jokainen meistä kun vanhenee jos ei kuolo korjaa.



Luulen, ap, ettet itse ole koskaan totaalisesti rakastanut / ollut rakastettu. Ne jotka eivät kestä toisten onnea, ovat kateelliisia ja katkeroituneita.



Voimia sinulle. Koita päästä yli katkeruudestasi.

Pojan äitinä olen ihmetellyt, mistä niitä sovinisteja maailmaan putkahtelee, kun kerran jokaisella miehellä on ÄITI, jonka luulisi arvostavan myös OMAA SUKUPUOLTANSA. Luettuani nro 33:sen " vain tyttöjä" -vastauksen on päivänselvää, että jotkut oikein kasvattamalla kasvattavat lapsistaan ARVOINVALIDEJA. Vai mitä luulette, osaako ko. keskustelijan poika arvostaa aikuisena vastakkaista sukupuolta? Ehkäpä osaakin, jos sanoutuu jonkun tehokkaan terapian avulla irti äitinsä vääristyneestä arvomaailmasta.

Vierailija:

Ja mun mielestä ne lasten nimet on hauskoja, etenkin Selimoskar on aivan mainio

Vierailija:

keskustellut psykologien kanssa.

On todellakin kapeakatseista ajatella, että ihminen on rationaalinen olento, joka päättää, mitä kulloinkin tekee.

Ihmiset voivat kokea äkkirakastumisia ja tunne voi viedä mennessään. Järki sumenee täysin. Toiset eivät saa tunnetta pysähtymään, toiset saava.

Se ei siltikään hyvitä millään tavalla 30 vuotta rinnalla olleen ihmisen tuskaa. Ei poista sitä. Ei poista lasten tai lastenlasten tuskaa.

Nainen, joka olet vanhan perheellisen miehen uusi nainen, olet todella lapsellinen ja itsekäs, jos et näe miehen menneisyyttä. Eihän se useinkaan ole sinun syysi, että sinuun on rakastuttu, mutta ei se tee asemaasi millään tavalla mooraalisemmaksikaan. Etkö todellakaan koe syyllisyyttä, että miehesi ei ole lastensa ja lastenlastensa sekä muun sukunsa kanssa missään tekemisissä? Luuletko, että on nautinnollista olla erossa perheestä ja suvusta, jonka osa on ollut 30-60 vuotta?

niiden ihmisten kanssa, jotka eivät häntä ihmisenä hyväksy. Suku voi tuomita ja entinen perhe olla katkera, mutta kenellä on velvollisuus olla toisten ovimattona koko elämänsä? Jos vihdoin löytyy rakkaus ja oikeasti välittävä ihminen, siinä ei entinen paina.

Silloin kun ihminen totaalisesti rakastuu ei siinä auta järkipuheet, sille voimalle ei mitään voi tehdä kun kunnolla kolahtaa. Te jotka niin luulette että ole sitä kokeneet.

Todellinen rakkaus kestää koko elämäniän, jos niin haluaa. Silloin ei edes ajattele muita. Miksi ihmiset menevät naimisiin, jos toinen ei ole se oikea? Kun on tyytymätön itseensä, niin helposti etsii virheitä puolisosta ja kuvittelee, että jonkun toisen kanssa on paljon ihanampaa. Ihan tutkittu tosiasia on, että toinen avioliitto kestää harvemmin kuin ensimmäinen. Tämäkin kertoo siitä, että eroajat etsivät usein onnea muista ihmisistä, kun se tosiasissa löytyy ihmisestä itsestään.

nuori ei?



ihme stereotypioita.



usein voi olla juuri niin päin että nuorena on ollut se huuma ja luonto vetänyt tikanpojan puuhun, menty naimisiin tavan vuoksi, tehty lapset jne.



sitten jonain myöhemmän iän päivänä käveleekin vastaan se varsinainen sielunkumppani, se jonka luona tuntee olevansa vasta henkisesti kotonaan.



onko se jotakin huumaa? no on varmasti, mutta ei mitään ohimenevää.

Vierailija:

että miksi aina puhutaan nuorista syöjättäristä, hänkin on jo 40-kieppeillä. Meillä sama juttu. Olen itsekin jo iäkäs, enkä mikään hihittävä tytönhupakko.

Puhe oli oikeasta rakkaudesta ja se ei ikää katso.

Jos on onnellinen oman puolison kanssa, en usko että tuollaista " oikeaa rakastumista" toiseen pääsee tapahtumaan. Minä olen tajunnut etten ole koskaan oikeasti rakastanut miestäni emmekä sovi ollenkaan yhteen, olemme kuin yö ja päivä. Olen rakastunut toiseen, johon rakastuin jo ennenkuin tapasin mieheni mutta tämä toinen oli varattu.

Nyt harkitsen eroa koska mielstäni miehelläni on oikeus onneen ja oikeaan rakkauteen jonkun toisen kanssa.

joka jätti äitini 35 vuoden avioliiton jälkeen, joka jätti meidät 4 lasta ja lapsenlapsensa.



Pitäisikö minun todella olla onnellinen, että isäni on vihdoin löytänyt rakkauden?



Mitä entinen vaimo on? Pakosta otettu harppu? Mitä me lapset olemme? Väkisin tehtyjä penikoita? Äitini ja isani sanoin heillä oli onnellinen ja hyvä suhde 35 vuotta. Siihen asti, kunnes isäni rakastui 20 vuotta nuorempaan naiseen. Tämä tuli totaalisena yllätyksenä äidilleni ja koko laajalle suvulle ja tuttavapiirille. Ainoa jolle asia ei lienee ylätys ollut, oli isäni.



Kuinka voisin olla isäni kanssa väleissä, kun hänen julman tekonsa takia äitini päätti elämänsä. Lapsilta meni ukki, minulta vanhemmat. Juuret kotiseudulle katkesivat.



Miten minä pääsen yli tästä katkeruudesta? Pitääkö minun päästä ja miksi?



En ole ollut isäni kanssa 5 vuoteen missään tekemisissä. Miksi olisin, kun hän ei meitä kaipaa? Etkö ihmettele, että perustit perheen miehen kanssa, joka hylkäsi täysin entisen elämänsä? Eikö sinua pelota, että hän tekee saman sinulle ja lapsillesi? Ihmetteletkö, millainen on mies, jolle riität vain sinä?



Kyllä elämä on julmaa. Pahimipia hetkiä oli, kun jouduin kertomaan lapsilleni, miksei ukki enää käykään meillä. Tietysti mummin itsemurhan jälkeen pahin tilanne.



Todella vaikea olla onnellinen yhden ihmisen onnesta, kun lukuisat muut ovat kärsineet.



:' (

...ketään ei väkisin pidellä ja me olemme kaikki kuitenkin VAIN ihmisiä. Jos rakastuu niin rakastuu...katuu tai ei kadu myöhemmin, mutta kerran täällä vain eletään!

Mutta sitä en voi ymmärtää, että eletään puolison kanssa normaalia elämää ja sitten yhtäkkiä rakastutaan toiseen ja jätetään entinen puoliso. Pettäminen on todella vastenmielistä, enkä sellaista ihmistä voisi ikinä kunnioittaa, enkä varsinkaan rakastaa.

JUST HYVÄ! Ja syy on VAIN ja ainoastaan sen naisen. Eikä elämää sitä paitsi kannata pelätä...



Etkö ihmettele, että perustit perheen miehen kanssa, joka hylkäsi täysin entisen elämänsä? Eikö sinua pelota, että hän tekee saman sinulle ja lapsillesi? Ihmetteletkö, millainen on mies, jolle riität vain sinä?

äijään ja se kohde on aina joku huomattavasti nuorempi typykkä. Ja sitten vaan uutta perhettä pykäämään tän uuden pikkuvaimon kanssa. Tuskinpa se vanha suhde on yhtä helvettiä ollut, jos siinä on 30-vuotta jaksanut olla.



Erityisesti jutussa ärsytti juuri kohta " Uusi rakkaus merkitsi varsinkin Leifille uutta elämänvaihetta, sillä sen myötä päättyi hänen yli kolmekymmenvuotinen avioliittonsa" . Lähinnä toi uutta ELÄMÄNVAIHETTA.

Että sitä vaan hypätään uuteen elämänvaiheeseen kevyesti. Varmaan se ex-vaimokin on ilahtunut siirtyessään uuteen elämävaiheeseen yksin viisikymppisenä.



Ymmärrän kyllä, että rakkaus on aivan mahtavaa ja itsellenikin on sattunut yhtä sun toista, mutta jotenkin vaan tökki toi juttu. Ja se " kääpä" oli ihan provosointi mielessä kirjoitettu. Ei mulla ole mitään 5-kymppisiä ukon käppänöitä vastaan, mutta en mä niiden kanssa haluaisi perhettä perustaa =)



Asiaan liittyen, mulla on töissä reippaasti päälle 5-kymppinen esimies, joka kutsuu kaikkia päälle 4-kymppisiä naisia haahkoiksi tai vanhoiksi kurpiksi tms. Itse kutsun sitä tahallaan aina papaksi... T. ap