Lue keskustelun säännöt.
Voiko "sielunkumppanuus" olla yksipuolista?
10.10.2017 |
Eli olen siis tavannut about ikäiseni miehen, joka kolahti todella kovaa. Olemme tunteneet n. kolme vuotta mutta koska olin varattu, en tehnyt ihastukselleni mitään ja hengasimme kavereina (usein exäni oli myös mukana). Kuitenkin, meillä on todella paljon yhteistä tuon miehen kanssa, jopa pari pientä ja tyhmää "tapaa" joita en uskonut muilla olevan, päätämme usein toistemme lauseet, nauramme samoille asioille ym. Minä tunsin heti että tässä on nyt jotain erityistä, ja kun kesällä erosin niin menin sitten tunnustamaam tälle miehelle ihastukseni. Tämä sitten näytti todella yllättyneeltä ja sanoi ettei kyllä ole minua samoin ajatellut, syystä että exäni on hänen hyvä ystävänsä. Silti hän on yrittänyt lähennellä minua pari kertaa kännissä (mutta jälkikäteen ei muista tätä). Nyt olemme sitten jatkaneet ystävinä, mutta minua häiritsee että voiko tosiaan tälläinen sielunkumppanuus olla yksipuolista? Tiedän että olen hänen tyyppiään myös ulkonäöllisestikin, mutta silti, en kai sitten kolahtanut hänelle..
Kommentit (12)
Olen ollut miljoona kertaa ihastunut "sielunkumppaniin" ilman vastakaikua, vaikken oikein usko ko termiin mutta syvästi ihastunut siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut miljoona kertaa ihastunut "sielunkumppaniin" ilman vastakaikua, vaikken oikein usko ko termiin mutta syvästi ihastunut siis.
Oletko ollut yhtä syvästi ihastunut aina jokaiseen näistä, vai onko joku ollut jotenkin syvempi ihastus?
Ehkä silloin jos projisoi siihen "sielunkumppaniinsa" jotain ja siksi kokee sen sellaiseksi kuin kokee. Puolisollani on tällainen kaveri. Kaikkien muiden silmissä ihan tavis mutta puolisoni näkee hänet täydellisenä.
Otsikon kysymykseen vastaan että ei. Nimikin sen jo sanoo, "kumppanuus" vaatii kaksi.
Itse tilanteeseen taas sanoisin että kuulostaa siltä että mies tuntee vetoa sinuun mutta moraali ei anna periksi tehdä asialle mitään. Kyllä se taitaa muistaa ne kännilähentelyt, mutta sitä nolottaa ja toivoo että sinä unohtaisit asian.
Ihmisellä voi kyllä olla syviä tunteita toista kohtaan ihan yksipuolisestikin, ihastunut voi olla ja ehkä jopa rakastunutkin. Mutta sielunkumppanuus... sen kyllä huomaavat molemmat.
Mä olen varma että eräs mies oli sielunkumppanini. Minä vaan en ollut hänen sielunkumppaninsa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varma että eräs mies oli sielunkumppanini. Minä vaan en ollut hänen sielunkumppaninsa :(
Millainen juttu?
Jos olisitte molemmat alun alkaen olleet vapaita ja mies ei olisi ollut exäsi ystävä, olisi tilanne voinut kehittyä yhteiseen suuntaan ja mies olisi hyvinkin voinut kiinnostua sinusta myös muussa kuin ystävyysmielessä ja alkanut rakentaa suhdetta henkisen yhteenkuuluvaisuuden pohjalta.
Monilla on kuitenkin niin kehittynyt moraali, etteivät koske kavereiden nyxiin eikä exiin, vaikka kuinka mukavalta toinen vaikuttaisi.
Minullakin on yksi koko elämän kestänyt sielunkumppani, mutta olemme molemmat varattuja, polut eivät ole kohdanneet oikeaan aikaan, tiedämme molemmat tilanteen ja lämpö ja ystävyys välillämme on olemassa ikuisesti, mutta suhdetta ei ole.
Ja kyllä se sielunkumppanuus voi olla yksipuolistakin, kuten ihastuminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla yksipuolista ja on aika yleistä. Toinen ei vaan etsi "samanlaista" siltä tasolta vaan jostain muualta. Tai samanlaisuus ei viehätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain tosi kovasti ihastunut. Ihan normaalia.
Sielunkumppanuus ei välttämättä tarkoita seksuaalisia tunteita.
Jos on ihan todellisesta sielunkumppanuudesta kyse, niin kyllä se on silloin molemminpuolista.