Ex-mieheni käytös ihmetyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

Kaikista ihmisistä ei todellakaan ole vanhemmiksi. Ikävää, että entinen miehesi saa jälleen uuden lapsen, jota laiminlyödä tulevaisuudessa ja jättää elatusmaksut maksamatta.

EN ymmärrä miehiä, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan.

Emme me tiedä koko totuutta miksi mies on lähtenyt. Muistetaanpas se, eikä ajatella niin yksioikoisesti. It takes two to tango.

Sinkkumies

Lähteä saa jokainen, mutta lapsista huolehditaan ja uusia lapsua ei pidä hankkia, jos edellisistä ei viitsi huolehtia.

Ei huolehtiminen tarkoita mitään omaa huonetta herranen aika sentään. Entisaikaan saattoi olle 3-4 pilttiä samassa huoneessa.

Sinkkumies

Jos luit ap:n viestit niin huomaat, että lapsista ei makseta sitä elatusmaksua mikä kuuluu. Vanhempi tytär menetti huoneensa, toi tavaransa pois ja avainkin otettiin pois. Onko asuinsijaa edes pikkusiskon huoneessa isän luona, se jäi epäselväksi. Melkoinen hylkäys isän taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

Kaikista ihmisistä ei todellakaan ole vanhemmiksi. Ikävää, että entinen miehesi saa jälleen uuden lapsen, jota laiminlyödä tulevaisuudessa ja jättää elatusmaksut maksamatta.

EN ymmärrä miehiä, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan.

Emme me tiedä koko totuutta miksi mies on lähtenyt. Muistetaanpas se, eikä ajatella niin yksioikoisesti. It takes two to tango.

Sinkkumies

Lähteä saa jokainen, mutta lapsista huolehditaan ja uusia lapsua ei pidä hankkia, jos edellisistä ei viitsi huolehtia.

Tilanne on sikäli epäreilu, että kun nainen lähtee jatkamaan elämäänsä, niin mies joutuu maksamaan elareita, kun mies lähtee jatkamaan elämäänsä, niin _taas_ mies joutuu maksamaan elareita.

Ei mitenkään reilua koko touhu.

Sinkkumies

Niin, eron jälkeen vanhemmat ovat molemmat edelleen vastuussa lastensa elatuksesta. Elarit on etävanhemman osuus lasten elatuksesta, loput maksaa lähivanhempi. Usein lähivanhempi maksaa enemmän. Pääosa lasten hoidosta eli lähivanhemmuus jää yleensä äidille. Mikseivät miehet kanna puolta lastenhoitovastuusta, jotta välttyisivät elareilta (niitä ei yleensä viikko-viikko-vanhemmuudessa haeta, vaikka se vanhempi, jonka luona lapset ovat kirjoilla voisikin niitä hakea).

Vierailija kirjoitti:

Ja jos isommalle lapselle ei olisi sopinut se  että vauva tarvitsee huoneen, niin sittenkö pidetään kaksi huonetta tyhjillään ja vauva nukkuu eteisessä?

Se vauva on miehesi lapsi siinä missä ne isotkin lapset, ja tarvitsee huonetta paljon enemmän kun joku jo lähes aikuinen, joka asuukin muualla. 

Vanhemmilla taitaa olla hyvin pikkuruinen makuuhuone, jos sinne ei vastasyntynyt mahdu. Vaikuttaa kummalliselle sekin, että vastasyntynyt pitää tuupata heti omaan huoneeseen pois häiritsemästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

Kaikista ihmisistä ei todellakaan ole vanhemmiksi. Ikävää, että entinen miehesi saa jälleen uuden lapsen, jota laiminlyödä tulevaisuudessa ja jättää elatusmaksut maksamatta.

EN ymmärrä miehiä, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan.

Emme me tiedä koko totuutta miksi mies on lähtenyt. Muistetaanpas se, eikä ajatella niin yksioikoisesti. It takes two to tango.

Sinkkumies

Lähteä saa jokainen, mutta lapsista huolehditaan ja uusia lapsua ei pidä hankkia, jos edellisistä ei viitsi huolehtia.

Tilanne on sikäli epäreilu, että kun nainen lähtee jatkamaan elämäänsä, niin mies joutuu maksamaan elareita, kun mies lähtee jatkamaan elämäänsä, niin _taas_ mies joutuu maksamaan elareita.

Ei mitenkään reilua koko touhu.

Sinkkumies

Mihin tuossa ne yhteiset lapset oikein sijoittuvat? Jos parilla ei ole lapsia, niin eihän sitten erotessa mitään elareita maksella. Olet sinäkin oikea asiantuntija perheellisten parisuhteissa.

Ihmiset on todella itsekkäitä 🙁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos isommalle lapselle ei olisi sopinut se  että vauva tarvitsee huoneen, niin sittenkö pidetään kaksi huonetta tyhjillään ja vauva nukkuu eteisessä?

Se vauva on miehesi lapsi siinä missä ne isotkin lapset, ja tarvitsee huonetta paljon enemmän kun joku jo lähes aikuinen, joka asuukin muualla. 

Vanhemmilla taitaa olla hyvin pikkuruinen makuuhuone, jos sinne ei vastasyntynyt mahdu. Vaikuttaa kummalliselle sekin, että vastasyntynyt pitää tuupata heti omaan huoneeseen pois häiritsemästä.

Ettekö nyt ymmärrä että uusi nainen haluaa entisistä lapsista eroon? Siksi tämä kaikki tehdään näin törkeästi. Jotta tulisi riitaa. Jotta lapset ei enää tulisi, jotta ex nostaisi metelin. Meillä uusi yritti samaa, oli ensin kakkonen ja kävi meillä poissaollessani. Kun tämä selvisi tuli ero ja ex alkoi uhkailla lapsia hylkäämisellä ja keksimällä syitä miksi lapset ei enää tulisi ollenkaan. Tyyliin lapsi ei näytä viihtyvän, ei tarvii tulla enää. Ei myöskään halua maksaa elatusmaksuja koska rahat tarvitaan reissuihin uuden kanssa.

Olen itse neuvola/TK-lääkäri. Ja tämä keskustelu kyllä aika hyvin selittää sen, miksi mielenterveysongelmat alkavat lisääntymään lapsilla. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän toki, ettei minulle kuulu, mitä omassa kodissaan puuhaavat. On vain tosi kurja seurata vierestä, kun tytöt surevat asiaa. Olen itse koittanut järjestää eron jälkeisen elämän niin, että siitä olisi mahdollisimman vähän heille haittaa. Mutta ilmeisesti eron myötä aikuiset voivat tehdä ihan mitä huvittaa, koska lapset sopeutuu, eikö niin..

Ap

Pettymysten tunteiden kanssa on lapsienkin opittava elämään. Aikuinenkin saa olla itsekäs ja lasten opittava ymmärtämään, että kaikessa ei aina ole kyse yksin heistä vaan aikusillakin saa olla jotain omaa. Vaarallista lasten itsetunnon kannalta, koitaa tasoittaa heidän tietä ja hyvittää eroa suojelemalla heiltä kaikelta.

Tämä kommentti on yksi esimerkki siitä, mikä aiheuttaa tämän päivän lasten ja nuorten ongelmat. Aikuiset ovat itsekkäitä, vaikka heiltä pitäisi vaatia tunne-elämän kypsyyttä ja sitä kautta kykyä asettaa OMAN lapsen tarpeet omien henkilökohtaisten tarpeiden edelle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, koska aikuisen pitäisi pystyä tähän vain se aika, kun lapsensa ovat alaikäisiä ja tunne-elämältään kehittymisvaiheessa.

Sen sijaan pakotetaan vielä kehittymisvaiheessa oleva lapsi olemaan epäitsekäs ja uhraamaan omat välttämättömät tarpeensa aikuisen vuoksi. Ja senhän lapsi tekee oman hyvinvointinsa uhraten, koska lapsethan ovat loputtoman lojaaleja vanhemmilleen.

Lapsi joutuu kahden kodin rumbaan ja totuttelemaan uusiin perheenjäseniin ja usein vielä kestämään vanhempien uusien kumppanien kaikkia negatiivisia tunneilmaisuja mustasukkaisuudesta alkaen. Kaiken tämän keskellä lapsi tarvitsisi voimia kehittymiseen ja kasvamiseen, koulunkäymiseen, alkavaan itsenäistymiseen.

Milloin joku alkaa puolustaa lapsia ja nuoria ihan oikeasti? Pelkäämättä armotonta lynkkausta siitä ettei vanhempia (ainakaan äitejä!) saa syyllistää. Miksi äidit ja isät ovat tärkeämpiä? Eikö lapsissa ja nuorissa ole meidän kaikkien tulevaisuus?

Tietysti uusi lapsi tarvitsee myös oman huoneen/tilan jossain vaiheessa, mutta tietysti asiasta olisi myös pitänyt jutella molempien tyttöjen kanssa. Kertoa muutoksista ja kysellä lasten ajatuksia ja tunteita tilanteeseen liittyen.

Jos lapset eivät ole isänsä luona paljoa, on tietysti ihan loogistakin ettei molempia huoneita pidetä tyhjillaan 24 päivää kuukaudesta. Tuon ikäiset kyllä ymmärtävät usein asian, kunhan niistä vaivaudutaan keskustelemaan.

Elareissa ei ole mitään keskusteltavaa, hoidat lastenvalvojan kautta sen mikä laskennallisesti sulle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän toki, ettei minulle kuulu, mitä omassa kodissaan puuhaavat. On vain tosi kurja seurata vierestä, kun tytöt surevat asiaa. Olen itse koittanut järjestää eron jälkeisen elämän niin, että siitä olisi mahdollisimman vähän heille haittaa. Mutta ilmeisesti eron myötä aikuiset voivat tehdä ihan mitä huvittaa, koska lapset sopeutuu, eikö niin..

Ap

Pettymysten tunteiden kanssa on lapsienkin opittava elämään. Aikuinenkin saa olla itsekäs ja lasten opittava ymmärtämään, että kaikessa ei aina ole kyse yksin heistä vaan aikusillakin saa olla jotain omaa. Vaarallista lasten itsetunnon kannalta, koitaa tasoittaa heidän tietä ja hyvittää eroa suojelemalla heiltä kaikelta.

Tämä kommentti on yksi esimerkki siitä, mikä aiheuttaa tämän päivän lasten ja nuorten ongelmat. Aikuiset ovat itsekkäitä, vaikka heiltä pitäisi vaatia tunne-elämän kypsyyttä ja sitä kautta kykyä asettaa OMAN lapsen tarpeet omien henkilökohtaisten tarpeiden edelle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, koska aikuisen pitäisi pystyä tähän vain se aika, kun lapsensa ovat alaikäisiä ja tunne-elämältään kehittymisvaiheessa.

Sen sijaan pakotetaan vielä kehittymisvaiheessa oleva lapsi olemaan epäitsekäs ja uhraamaan omat välttämättömät tarpeensa aikuisen vuoksi. Ja senhän lapsi tekee oman hyvinvointinsa uhraten, koska lapsethan ovat loputtoman lojaaleja vanhemmilleen.

Lapsi joutuu kahden kodin rumbaan ja totuttelemaan uusiin perheenjäseniin ja usein vielä kestämään vanhempien uusien kumppanien kaikkia negatiivisia tunneilmaisuja mustasukkaisuudesta alkaen. Kaiken tämän keskellä lapsi tarvitsisi voimia kehittymiseen ja kasvamiseen, koulunkäymiseen, alkavaan itsenäistymiseen.

Milloin joku alkaa puolustaa lapsia ja nuoria ihan oikeasti? Pelkäämättä armotonta lynkkausta siitä ettei vanhempia (ainakaan äitejä!) saa syyllistää. Miksi äidit ja isät ovat tärkeämpiä? Eikö lapsissa ja nuorissa ole meidän kaikkien tulevaisuus?

Meillä lapsilla alkoi koulu mennä heikosti kun joutui kahden kodin rumban ja kuuntelemaan isän naisystävän piikikkäitä kommentteja siitä että lapset kulut ovat "liikaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki lapsille vaikka ulkopuolista keskusteluapua.

Lapset ovat toki tärkeitä, mutta aikuisillakin on oikeus elää elämäänsä sen eron jälkeen. Jos löytää äkkiä uuden kumppanin ja kaikki sujuu, niin muiden takiako pitäisi jarrutella? Lapsia voi rakastaa, vaikka uuden puolison kanssa uutta perhettä rakentaisikin. Ja Se uuden puolison ikä ei kyllä kuulu asiaan juuri mitenkään. Sekö sinua kaivelee?

Tässä tapauksessa kyllä tuo "elämä" taisi olla syynä tuohon eroon. Ei seuraus.

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Kolmas osapuoli on nimenomaan seuraus, johon on johtanut ne todelliset parisuhteen ongelmat.

Tästä olen samaa mieltä. Joskus tosin toisen tarpeet on eri kuin toisen ja lähtee, vaikka ei suhteessa toisen mielestä vikaa olisikaan. Suurin osa eroista, jotka olen nähnyt, perustuvat kyllä siihen, että suhde on huono ja kaikki yritetty. Ulkopuolisia kodinrikkojia ei kuitenkaan ole. Kyllä se mies on itse vastuussa elämästään ja päätöksistään. Jos ei olisi, kuka ihme sellaista holohouksen tarpeessa olevaa miestä edes haluaisi? Eihän se mikään tasavertainen suhde edes olisi. Mutta juu, onpaljon helpompi ottaa uhrin asema kuin miettiä pikä itsellä meni pieleen ja mitä pitäsi oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki lapsille vaikka ulkopuolista keskusteluapua.

Lapset ovat toki tärkeitä, mutta aikuisillakin on oikeus elää elämäänsä sen eron jälkeen. Jos löytää äkkiä uuden kumppanin ja kaikki sujuu, niin muiden takiako pitäisi jarrutella? Lapsia voi rakastaa, vaikka uuden puolison kanssa uutta perhettä rakentaisikin. Ja Se uuden puolison ikä ei kyllä kuulu asiaan juuri mitenkään. Sekö sinua kaivelee?

Tässä tapauksessa kyllä tuo "elämä" taisi olla syynä tuohon eroon. Ei seuraus.

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Kolmas osapuoli on nimenomaan seuraus, johon on johtanut ne todelliset parisuhteen ongelmat.

Tästä olen samaa mieltä. Joskus tosin toisen tarpeet on eri kuin toisen ja lähtee, vaikka ei suhteessa toisen mielestä vikaa olisikaan. Suurin osa eroista, jotka olen nähnyt, perustuvat kyllä siihen, että suhde on huono ja kaikki yritetty. Ulkopuolisia kodinrikkojia ei kuitenkaan ole. Kyllä se mies on itse vastuussa elämästään ja päätöksistään. Jos ei olisi, kuka ihme sellaista holohouksen tarpeessa olevaa miestä edes haluaisi? Eihän se mikään tasavertainen suhde edes olisi. Mutta juu, onpaljon helpompi ottaa uhrin asema kuin miettiä pikä itsellä meni pieleen ja mitä pitäsi oppia.

No kyllä todellakin on ulkopuolisia kodinrikkojia. Jos mies on hyvännäköinen ja varakas niin yrittäjiä riittää.

Kannattaisiko yrittää kuitenkin ystävällisesti yrittää isä saada ymmärtämään että tytöt tarvitsevat isää. Ei haukkumalla, vaatimalla tai syyllistämällä.