Muita, joille runsas määrä naispuoleisia ystäviä miehellä, ovat turnoff?

Kaverit hyväksyn mutta jos ystäviä ihan niin ihmettelen. En sano ääneen mutta onhan se hinttimäistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein pelkästään naispuoleisia ystäviä. Parempia keskustelunaiheita heillä on kuin miehillä. Kai minä sitten olen epämiehekäs neiti :'D

Naispuolinen ystäväpiiri - check

Epätoivoinen vakuuttelu - check

Epätoivoinen nauruhymiö - check

Kirjoittelu mammapalstalle - check

Eipä jää epäselväksi seksuaalinen suuntautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mies ei silloin ole sopiva minulle. Sellainen mies olisi liian sosiaalinen (omalla miehelläni on muutama miespuolinen kaveri) ja ajatukset ovat jotenkin erilaiset jos solmii kaverisuhteita naisten kanssa (ei perinteinen mies?).

Epäsosiaalisen miehen seura sopii minulle paremmin. 

Voiko joku muuten selittää, miksi se ettei halua miehellä olevan naispuolisia kavereita, herättää joissakin vihaa? Ehkä minun  aiemmin mainitsemani syyt ovat niin hyvät etteivät ne sentään inhota?

En tiedä, voinko sanoa, että herättää vihaa, mutta enemmän suurta kummastusta ja ihmettelyä. Tulee mieleen, että haluat rajoittaa ja siten kontrolloida toisen (miehen) elämää ja vapaata tahtoa ja siten ikäänkuin kuvittelet voivasi omistaa miehen ja hänen tunteensa vain itselläsi.

Et arvosta tai kykene luottamaan ja uskomaan, että miehesi voi olla -myös sinulle ja mahdollisesti vielä erityisesti sinulle- se jota kohtaan hän (mies) haluaa toimia oikien, "tilanteen" mukaisesti (kunnioittavasti ja rakentavasti...) vaan torjumalla tai kieltämällä mieheltä nasipuoliset ystävät oletat miehen toimivan väärin (epäkunnioittavasti, loukkaavasti ja satuttavasti).

Pieni mustasukkaisuus on tai voi olla tervettä. Mutta lähtökohtaisesti halu rajoittaa ja kontrolloida toisen ihmisen halua rakenataa ja ylläpitää ihmissuhteita on ajatus, mitä minun on vaikea tajuta.     

Ilmaisin ehkä asiani epäselvästi. Se olisi tietysti väärin jos sanoisin miehelleni ettei hänellä saa olla naispuolisia kavereita. Mutta minähän sanoin että olen mieheni kanssa koska hänellä ei niitä ole = luonteemme sopivat yhteen.

Mustasukkaisuudesta ei ole kyse vaan samasta ilmiöstä kuin vaikka siinä, että ateisti harvoin haluaa puolisokseen uskovaista. Miksi pitäisi ottaa selainen ihminen jonka kanssa ei sovi yhteen? 

Tiivis ja laaja ystäväpiiri on mulle jo alunperin nounou, koska itse olen kotona viihtyjä. Mulle on käynyt aloittajan kanssa ihan samalla lailla, että vaikka kuinka olen itse ollut pelkkä kaveri jonkun miehen kanssa, niin miehellä on loppupeleissä aina ollut muitakin tunteita mua kohtaan, ja se on kirpaissut, kun minulle on valehdeltu olevan vain ystäviä. Ja näitä on MONTA, ja monesti vaikeassa paikassa on mieskaveri tukenut, mutta sitten pariuduttuani onkiin muuttunut ääni kelossa. Viimeisin 17 vuotta pitkä ystävyys miehen kanssa katkesi kun aloin ensin seurustelemaan, ja sitten muutin miehen kanssa yhteen. Ystävä kiukutteli ensin yli puoli vuotta aivan ihme hommia, mutta lopulta myönsi ettei ollut ajatellut minun joskus olevan vakavassa suhteessa(tuntemisajastamme 10 vuotta olimme ensin nuoria, ja sitten loput 7v minä olin sinkku.)

Miehelläni ei ole naispuoleisia ystäviä ollenkaan. Lähimmät naiset on työkavereita ja kavereiden puolisoita. "tyttökaverit" ovat jääneet sinne nuoruuteen, lisääntyneet, menneet naimisiin, ihan kuten minullekin kävi kun mieskaverit kaikkosivat. Ehkä se onkin ollut mieheni joka on vähän aikoinaan elätellyt näihin kaverinaisiin tunteita, mutta kun on huomannut että naisilla ei samat tunteet ole, niin on sitten etäännytty. Ja kyllä hän saa lähentyä jonkun naisen kanssa "kaverina", mutta se on ihan varma että sen jälkeen minä lähennyn jonkun miehen kanssa yhtä "kaverina".

Hyviä ajatuksia eikä ollenkaan kohtuuttomia odotuksia kumppanille. Mielestäni oikein toimittu, kun etsii sellaista miestä joka kaveeraa pääosin miesten kanssa eikä yritä rajoittaa kaverien suhteen sellaista joka on naisten seurassa viihtyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tietenkään oikein rajoittaa toisen ystäväpiiriä, mutta vastapuolen on ihan hyvä olla huomaavainen ja ottaa uusi kumppani mukaan ystäviensä joukkoon.

Oma kokemukseni miehestä/miehistä jolla on naispuoleisia 'ystäviä' (muutamia huomioita eri ihmisten kanssa).. Nämä nais-ystävät haluavat omia miehen ja tavata kahden. Mennä geokätköilemään tai käyttää miestä lapsenvahtina, ihan mitä vain että saavat miehen pikkirillinsä ympärille. Se on niin naurettavan läpinäkyvää välillä.. Mies sanoo että ystävät ovat onnellisia puolestamme, mutta kuitenkaan nämä naiset eivät ole olleet innostuneita tutustumaan minuun, vaikka itse tahtoisin tutustua.

Eräs aika loukkaava asia on miehen ja naispuoleisten ystävien tapa puida parisuhteemme asioita niin että en itse ole paikalla. Tällainenkin asia on tullut ilmi muussa yhteydessä, mies on mennyt kertomaan suhteemme intiimejäkin yksityiskohtia 'ystävälleen' kun tämä niin hyvin kuuntelee ja antaa naisnäkökulmaa asiaan. Ja kun sanoin että asia ei tunnu hyvältä ja hieman loukkaakin kun en tunne ystävääsi lainkaan.. (kyse ei ole ainoastaan miehen asioista..) niin mies on asettunut ystävänsä puolelle..

Että joo. Alkuperäiseen kysymykseen, tällainen mies on turn-off. Mies ei välttämättä ole naismainen tai muuta, mutta intuitio sanoo että tästä kuviosta voi tulla myöhemmin ongelmia. Eri asia ovat miehet jotka ottavat mukaan juttuihin ja olemme tervetulleita puolin ja toisin toistemme ystäväpiireihin.

Tässä hyvin tuotu esiin tyypillisiä ongelmia. Kannattaa jättää vapaille markkinoille miehet joilla läheisiä suhteita naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mies ei silloin ole sopiva minulle. Sellainen mies olisi liian sosiaalinen (omalla miehelläni on muutama miespuolinen kaveri) ja ajatukset ovat jotenkin erilaiset jos solmii kaverisuhteita naisten kanssa (ei perinteinen mies?).

Epäsosiaalisen miehen seura sopii minulle paremmin. 

Voiko joku muuten selittää, miksi se ettei halua miehellä olevan naispuolisia kavereita, herättää joissakin vihaa? Ehkä minun  aiemmin mainitsemani syyt ovat niin hyvät etteivät ne sentään inhota?

En tiedä, voinko sanoa, että herättää vihaa, mutta enemmän suurta kummastusta ja ihmettelyä. Tulee mieleen, että haluat rajoittaa ja siten kontrolloida toisen (miehen) elämää ja vapaata tahtoa ja siten ikäänkuin kuvittelet voivasi omistaa miehen ja hänen tunteensa vain itselläsi.

Et arvosta tai kykene luottamaan ja uskomaan, että miehesi voi olla -myös sinulle ja mahdollisesti vielä erityisesti sinulle- se jota kohtaan hän (mies) haluaa toimia oikien, "tilanteen" mukaisesti (kunnioittavasti ja rakentavasti...) vaan torjumalla tai kieltämällä mieheltä nasipuoliset ystävät oletat miehen toimivan väärin (epäkunnioittavasti, loukkaavasti ja satuttavasti).

Pieni mustasukkaisuus on tai voi olla tervettä. Mutta lähtökohtaisesti halu rajoittaa ja kontrolloida toisen ihmisen halua rakenataa ja ylläpitää ihmissuhteita on ajatus, mitä minun on vaikea tajuta.     

Eihän kukaan ole halunnut kontrolloida ja siksi AP:kin huolii vain sellaisen kumppanin jonka kanssa ajatukset ystävien suhteen kohtaa.

Tottakai se on turn off. Arvostan itseäni sen verran.

Otsikon perusteella ap kysyy, onko muita, jotka ovat turn off miehille, joilla on naispuolisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se on turn off. Arvostan itseäni sen verran.

Samoin. itselle olisi ehdoton ei ja jätinkin sellaiset miehet markkinoille.

Olen kieltänyt mieheltäni kaverit ja omat menot. Tuolla se nytkin istuu hiljaa sohvalla.