Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille runsas määrä naispuoleisia ystäviä miehellä, ovat turnoff?
08.10.2017 |
Tietysti naispuoleiset tutut ja esim. työkaverit ymmärrän, mutta se, että miehellä on ihan lukuisia Miroja ja Ainoja, joista puhuu ja joiden kanssa viettää aikaa. Olen lopettanut useammankin lyhyen tapailun tuohon, kun olen huomannut asian. Tiedän, etten voi alkaa rajoittaa kenenkään ystäväpiiriä, enkä todellakaan edes tahtoisi alkaa sellaiseksi "pirttihirmuksi". Olen sitten vaan todennut, ettei kyseinen, ilmeisesti neitimäinen, mies vaan ole minua varten.
Itsellänikään ei ole lähempiä miespuoleisia ystäviä, joten en mielestäni vaadi liikoja. Aina ne ystävyyteen tähdänneet välit ovat päätyneet miehen iskuyrityksiin, jonka jälkeen en ole kokenut ystävyyden jatkamista miellyttäväksi.
Olen aina ajatellut laajan naispuoleisen ystäväpiirin miehien olevan joko pelimiehiä, jolloin niitä "ystäviä" myös pannaan tai sitten epämiehekkäitä neitejä itsekin, joilla on paljon puhuttavaa naisten kanssa ystävänä. Hieman ihmettelen silti, miksi tällaiset neitimäiset miehet eivät sitten käy seurustelemaan niiden ystäviensä kanssa, joiden kanssa kuitenkin synkkaa hyvin. Ehkäpä ne hänen oikeasti tahtomat naiset ovatkin vaan varattuja, joten on pakko etsiä jotain laastaria siihen.
Onko täällä samoin ajattelevia? Nykyisen sukupuolineutraalin aikakauden aikana moni näyttää hyväksyvän hetermiesten ystävyyden heteronaisiin. Sitten taas pian kirjoitellaan av:lle, että apua, olen ihastunut ystävämieheeni, vaikka olen varattu.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on melkein pelkästään naispuoleisia ystäviä. Parempia keskustelunaiheita heillä on kuin miehillä. Kai minä sitten olen epämiehekäs neiti :'D
Naispuolinen ystäväpiiri - check
Epätoivoinen vakuuttelu - check
Epätoivoinen nauruhymiö - check
Kirjoittelu mammapalstalle - check
Eipä jää epäselväksi seksuaalinen suuntautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mies ei silloin ole sopiva minulle. Sellainen mies olisi liian sosiaalinen (omalla miehelläni on muutama miespuolinen kaveri) ja ajatukset ovat jotenkin erilaiset jos solmii kaverisuhteita naisten kanssa (ei perinteinen mies?).
Epäsosiaalisen miehen seura sopii minulle paremmin.
Voiko joku muuten selittää, miksi se ettei halua miehellä olevan naispuolisia kavereita, herättää joissakin vihaa? Ehkä minun aiemmin mainitsemani syyt ovat niin hyvät etteivät ne sentään inhota?
En tiedä, voinko sanoa, että herättää vihaa, mutta enemmän suurta kummastusta ja ihmettelyä. Tulee mieleen, että haluat rajoittaa ja siten kontrolloida toisen (miehen) elämää ja vapaata tahtoa ja siten ikäänkuin kuvittelet voivasi omistaa miehen ja hänen tunteensa vain itselläsi.
Et arvosta tai kykene luottamaan ja uskomaan, että miehesi voi olla -myös sinulle ja mahdollisesti vielä erityisesti sinulle- se jota kohtaan hän (mies) haluaa toimia oikien, "tilanteen" mukaisesti (kunnioittavasti ja rakentavasti...) vaan torjumalla tai kieltämällä mieheltä nasipuoliset ystävät oletat miehen toimivan väärin (epäkunnioittavasti, loukkaavasti ja satuttavasti).
Pieni mustasukkaisuus on tai voi olla tervettä. Mutta lähtökohtaisesti halu rajoittaa ja kontrolloida toisen ihmisen halua rakenataa ja ylläpitää ihmissuhteita on ajatus, mitä minun on vaikea tajuta.
Ilmaisin ehkä asiani epäselvästi. Se olisi tietysti väärin jos sanoisin miehelleni ettei hänellä saa olla naispuolisia kavereita. Mutta minähän sanoin että olen mieheni kanssa koska hänellä ei niitä ole = luonteemme sopivat yhteen.
Mustasukkaisuudesta ei ole kyse vaan samasta ilmiöstä kuin vaikka siinä, että ateisti harvoin haluaa puolisokseen uskovaista. Miksi pitäisi ottaa selainen ihminen jonka kanssa ei sovi yhteen?
Tiivis ja laaja ystäväpiiri on mulle jo alunperin nounou, koska itse olen kotona viihtyjä. Mulle on käynyt aloittajan kanssa ihan samalla lailla, että vaikka kuinka olen itse ollut pelkkä kaveri jonkun miehen kanssa, niin miehellä on loppupeleissä aina ollut muitakin tunteita mua kohtaan, ja se on kirpaissut, kun minulle on valehdeltu olevan vain ystäviä. Ja näitä on MONTA, ja monesti vaikeassa paikassa on mieskaveri tukenut, mutta sitten pariuduttuani onkiin muuttunut ääni kelossa. Viimeisin 17 vuotta pitkä ystävyys miehen kanssa katkesi kun aloin ensin seurustelemaan, ja sitten muutin miehen kanssa yhteen. Ystävä kiukutteli ensin yli puoli vuotta aivan ihme hommia, mutta lopulta myönsi ettei ollut ajatellut minun joskus olevan vakavassa suhteessa(tuntemisajastamme 10 vuotta olimme ensin nuoria, ja sitten loput 7v minä olin sinkku.)
Miehelläni ei ole naispuoleisia ystäviä ollenkaan. Lähimmät naiset on työkavereita ja kavereiden puolisoita. "tyttökaverit" ovat jääneet sinne nuoruuteen, lisääntyneet, menneet naimisiin, ihan kuten minullekin kävi kun mieskaverit kaikkosivat. Ehkä se onkin ollut mieheni joka on vähän aikoinaan elätellyt näihin kaverinaisiin tunteita, mutta kun on huomannut että naisilla ei samat tunteet ole, niin on sitten etäännytty. Ja kyllä hän saa lähentyä jonkun naisen kanssa "kaverina", mutta se on ihan varma että sen jälkeen minä lähennyn jonkun miehen kanssa yhtä "kaverina".
Kaverit hyväksyn mutta jos ystäviä ihan niin ihmettelen. En sano ääneen mutta onhan se hinttimäistä.