Muita, joille runsas määrä naispuoleisia ystäviä miehellä, ovat turnoff?

Miehelläni on paljon vanhoja naispuolisia opiskelukavereita, ja minulla taas miespuolisia, mutta silti pidetään yhteyttä kun ne on vaan kavereita.

Ei ole tietenkään oikein rajoittaa toisen ystäväpiiriä, mutta vastapuolen on ihan hyvä olla huomaavainen ja ottaa uusi kumppani mukaan ystäviensä joukkoon.

Oma kokemukseni miehestä/miehistä jolla on naispuoleisia 'ystäviä' (muutamia huomioita eri ihmisten kanssa).. Nämä nais-ystävät haluavat omia miehen ja tavata kahden. Mennä geokätköilemään tai käyttää miestä lapsenvahtina, ihan mitä vain että saavat miehen pikkirillinsä ympärille. Se on niin naurettavan läpinäkyvää välillä.. Mies sanoo että ystävät ovat onnellisia puolestamme, mutta kuitenkaan nämä naiset eivät ole olleet innostuneita tutustumaan minuun, vaikka itse tahtoisin tutustua.

Eräs aika loukkaava asia on miehen ja naispuoleisten ystävien tapa puida parisuhteemme asioita niin että en itse ole paikalla. Tällainenkin asia on tullut ilmi muussa yhteydessä, mies on mennyt kertomaan suhteemme intiimejäkin yksityiskohtia 'ystävälleen' kun tämä niin hyvin kuuntelee ja antaa naisnäkökulmaa asiaan. Ja kun sanoin että asia ei tunnu hyvältä ja hieman loukkaakin kun en tunne ystävääsi lainkaan.. (kyse ei ole ainoastaan miehen asioista..) niin mies on asettunut ystävänsä puolelle..

Että joo. Alkuperäiseen kysymykseen, tällainen mies on turn-off. Mies ei välttämättä ole naismainen tai muuta, mutta intuitio sanoo että tästä kuviosta voi tulla myöhemmin ongelmia. Eri asia ovat miehet jotka ottavat mukaan juttuihin ja olemme tervetulleita puolin ja toisin toistemme ystäväpiireihin.

Kumma kun näitä vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja kavereita ollaan lähes poikkeuksetta niin haluttomia tutustuttamaan siihen omaan puolisoon. Itse olen mies ja exällä niitä kavereita tuntui miehissä olevan. Minä tottakai pyysin aina hänet omaan kaveriporukkaan(suurin osa miehiä) mukaan, mutta kun hän tapasi kavereitaan niin se oli aina sitä kahden kesken kahvittelua tai vastaavaa minulle tuntemattoman miehen kanssa. 

Poikkihan se suhde piti pistää. Ei tuollaista tarvitse sietää. 

Minä olin jopa mieheni ja hänen naispuolisen ystävänsä kanssa viikonloppureissulla kolmistaan. Oli hulvattoman hauska viikonloppu. Eikä tullut mielenkään että heillä olisi ollut jotain peliä keskenään. Sen vaan vaistoaa. Olen myös ollut reissussa miespuolisten kavereiden kanssa eikä meidän välillä ole ollut yhtikästä mitään muuta kuin kiinnostus samasta bändistä.

Hei nro 23.. Tiedän tunteen, ja ehkä parempi että ette jatkaneet yhdessä.. Ehkä.

Se on jännää myös että jotkut eivät näe mitään 'ongelmaa' tällaisessa kahvittelussa.. Ähh.. Sitten kilttinä ihmisenä tulee vain syyllistettyä itseä että "Minä olen se hankala kun en katso tällaista ihan avoimin mielin.."

terv. nro22 (n36)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein pelkästään naispuoleisia ystäviä. Parempia keskustelunaiheita heillä on kuin miehillä. Kai minä sitten olen epämiehekäs neiti :'D

Kerro nyt sitten rehellisesti onko teillä säpinöitä ja jos ei niin miksi ei? Eikö kukaan kelpaa?

Vaikutatpa yksinkertaiselta kun ajattelet noin mustavalkoisesti ja pinnallisesti. Itselläni on ystäviä molemmista sukupuolista, eivätkä ne eroa mitenkään toisistaan. Miehet ja naiset eivät eroa kovin paljon toisistaan, luonne-erot ovat ne mitkä ne tekevät ihmisen. Ja ne eivät riipu sukupuolesta. Ehkä en tulisi kanssasi toimeen, koska höpöttelet ilmeisesti pelkistä meikistä ja ihkuista poikaihastuksista, lipität teetä posliinikupista, viilailet vain kynsiäsi etkä suostu tekemään mitään hauskaa, jännittävää tai uutta. Suostut poistumaan kotoa korkeintaan shoppailemaan uusi ihkuja vaatteita. Ei ihme ettet löydä miehiä (etkä varmaan naisiakaan jotka ovat myös oikeita ihmisiä) kavereiksi.

Mulle tämä on ainakin ikuisuusaihe ja ainainen arvoitus. Itse lähtökohtaisesti olen ollut sitä mieltä, ettei miehen ja naisen ystävyys vaan onnistu. Ehkä jos on pitkä parisuhde takana, eikä tosiaan mitään kipinää kun kaikki on jo koettu. Olen viehättäväksi ja seksikkääksi kutsuttu nainen. Olen todella yrittänyt saada miehiä kavereiksi. Ei vaan onnistu. Hetken " leikkivät " mukana ja sitten kun joudun jossain vaiheessa tekemään selväksi, etten ole seksimielessä kiinnostunut ( enkä tule koskaan olemaan), loppuu kiinnostus siihen paikkaan. Ja olen ihan hyvää seuraa ja hauska persoona.

Olen myös testannut miesystäviäni, jos heillä on ollut näitä naiskavereita. Jossain vaiheessa puhuvat itsensä pussiin ja myöntävät, että " Kyllähän mä sitä Annia voisin panna, jos me erottais" . Että sillä tavalla. Ja flirttihän on myös ihan viatonta näissä suhteissa, mutta jostain syystä sitä aina ilmenee. Olen keski- ikäinen ja tähän mennessä yhden mieheni yhteen ystävyyssuhteeseen olen luottanut. Naisystävä oli sellainen " hyvä jätkä" , jolla paljon miehiä kaverina. Mutta. Feminiininen, kaunis nainen ja mies ei nyt vaan ikinä ole pelkästään ystäviä. Jossain vaiheessa, joskus, tulee jotain. Ainakin haaveita. Näin se vaan menee, luottakaa te jotka tahdotte.

Kyllä. Mies ei silloin ole sopiva minulle. Sellainen mies olisi liian sosiaalinen (omalla miehelläni on muutama miespuolinen kaveri) ja ajatukset ovat jotenkin erilaiset jos solmii kaverisuhteita naisten kanssa (ei perinteinen mies?).

Epäsosiaalisen miehen seura sopii minulle paremmin. 

Voiko joku muuten selittää, miksi se ettei halua miehellä olevan naispuolisia kavereita, herättää joissakin vihaa? Ehkä minun  aiemmin mainitsemani syyt ovat niin hyvät etteivät ne sentään inhota?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on ainakin ikuisuusaihe ja ainainen arvoitus. Itse lähtökohtaisesti olen ollut sitä mieltä, ettei miehen ja naisen ystävyys vaan onnistu. Ehkä jos on pitkä parisuhde takana, eikä tosiaan mitään kipinää kun kaikki on jo koettu. Olen viehättäväksi ja seksikkääksi kutsuttu nainen. Olen todella yrittänyt saada miehiä kavereiksi. Ei vaan onnistu. Hetken " leikkivät " mukana ja sitten kun joudun jossain vaiheessa tekemään selväksi, etten ole seksimielessä kiinnostunut ( enkä tule koskaan olemaan), loppuu kiinnostus siihen paikkaan. Ja olen ihan hyvää seuraa ja hauska persoona.

Olen myös testannut miesystäviäni, jos heillä on ollut näitä naiskavereita. Jossain vaiheessa puhuvat itsensä pussiin ja myöntävät, että " Kyllähän mä sitä Annia voisin panna, jos me erottais" . Että sillä tavalla. Ja flirttihän on myös ihan viatonta näissä suhteissa, mutta jostain syystä sitä aina ilmenee. Olen keski- ikäinen ja tähän mennessä yhden mieheni yhteen ystävyyssuhteeseen olen luottanut. Naisystävä oli sellainen " hyvä jätkä" , jolla paljon miehiä kaverina. Mutta. Feminiininen, kaunis nainen ja mies ei nyt vaan ikinä ole pelkästään ystäviä. Jossain vaiheessa, joskus, tulee jotain. Ainakin haaveita. Näin se vaan menee, luottakaa te jotka tahdotte.

Harmillista ja surullista, jos sinulla on tällainen kokemus, mutta älä kuitenkaan yleistä, niin inhimillistä kuin se tavallaan onkin. Itselläni on sekä miehiä että naisia ystävinä ja loukkaantuisin, jos nainen tai kuka hyvänsä ajattelisi, että olen tai olisin valmis seksiin vastakkaista sukupuolta olevien ystävieni kanssa, jos tai kun se vain olisi mahdollsita.

On paljon asioita, joita koen ja mielelläni jaan ystävieni kanssa,mutta en ole halukas heidän kanssaan esimerkiksi harrastamaan seksiä.  Tiedän kyllä, että on kuulemma myös sellaisia suhteita, joissa ainoa yhdistävä tekijä on seksi. Tai, että mies saa seksiä ja nainen saa sitten jotain muuta, kuten rahaa;  kaiketi tämä voi toisinkin päin toimia, mutta tällaisia tilanteita  en kyllä kutsuisi ystävyydeksi, kummassakaan tapauksessa. - Eikä minulla ole, eikä ole ollut tarvetta, eikä halua ryhtyä tällaiseen suhteeeen; ei edes nyt kun olen sinkku.

Ja tarvtseeko tätä enää sanoa, mutta sanottakoon nyt kun kerran aloitin. Haluttomuuteni olla harrastamatta seksiä ystävieni kanssa ei johdu tai ole seurausta siitä, että heidän ulkonäössään tai korvienvälissään olisi jotain vikaa tai puuetta.

 Itseasiassa huomaan olevani hyvin onnekas siitä, että vaikka minulla ei ole -ainakaan tällä hetkellä- parisuhdekumppania, niin minulla on hyvin erinäköisiä kavereita ja myös niitä ystäviä. - Osa heistäkin on sinkkuja ja vastaavasti osa elää ja on  parisuhteessa.      

Olen nainen ja minulla on muutama miespuolinen ystävä. Heistä kaksi on ollut ystäviäni jo päiväkodista lähtien, yksi on tullut myöhemmin ystäväkseni. Yhden kanssa yritimme jonkunlaista parisuhdetta reilu parikymmentä vuotta sitten, mutta tuumasimme yhdessä, että ei siitä mitään tullut ja jatkoimme ystävinä. Myös vanhempani tietävät ja tuntevat nämä kaksi lapsuudesta asti tuttua miesystävääni hyvin ja minä tunnen hyvin heidän vanhempansa ja sisaruksensa. Miehet käyvät myös vanhemmillani kylässä yksinään aina silloin tällöin ja vanhempani kohtelevat heitä kuin omina poikiaan. Tuoreempaa ystävääni en on vanhemmilleni esitellyt, mutta ystävilleni kyllä. Miehistä kaksi on tällä hetkellä parisuhteessa, yksi on sinkku. Mieheni kanssa olen ollut nyt parikymmentä vuotta ja hänelle en ole miehiä sen enempää tutustuttanut, mutta esitellyt kyllä.

Ongelmia ei ole ollut koskaan ja tuskinpa tuleekaan, sillä myös miehelläni on naispuolisia ystäviä. En osaa olla heistä mustasukkainen yhtään, päinvastoin. Naiset ovat mukavia ihmisiä, jotka ovat aivan ihania ystäviä miehelleni, mutta minulle vain kavereita. En tuppaudu heidän seuraansa ja en jaksa edes miettiä mitään ylimääräisiä heidän välisistä jutuista.

Se, että miehet, joilla on naisia ystävinä, olisivat neitimäisiä, on ihan ihme heitto. :D Siitä huomaa ap:n typerän ja halveksuvan asenteen miehiä kohtaan. Ehkä siis on parempi ap kun keskityt vain ja ainoastaan ihan itseesi ja et sotkeudu yhtään mihinkään parisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on ainakin ikuisuusaihe ja ainainen arvoitus. Itse lähtökohtaisesti olen ollut sitä mieltä, ettei miehen ja naisen ystävyys vaan onnistu. Ehkä jos on pitkä parisuhde takana, eikä tosiaan mitään kipinää kun kaikki on jo koettu. Olen viehättäväksi ja seksikkääksi kutsuttu nainen. Olen todella yrittänyt saada miehiä kavereiksi. Ei vaan onnistu. Hetken " leikkivät " mukana ja sitten kun joudun jossain vaiheessa tekemään selväksi, etten ole seksimielessä kiinnostunut ( enkä tule koskaan olemaan), loppuu kiinnostus siihen paikkaan. Ja olen ihan hyvää seuraa ja hauska persoona.

Olen myös testannut miesystäviäni, jos heillä on ollut näitä naiskavereita. Jossain vaiheessa puhuvat itsensä pussiin ja myöntävät, että " Kyllähän mä sitä Annia voisin panna, jos me erottais" . Että sillä tavalla. Ja flirttihän on myös ihan viatonta näissä suhteissa, mutta jostain syystä sitä aina ilmenee. Olen keski- ikäinen ja tähän mennessä yhden mieheni yhteen ystävyyssuhteeseen olen luottanut. Naisystävä oli sellainen " hyvä jätkä" , jolla paljon miehiä kaverina. Mutta. Feminiininen, kaunis nainen ja mies ei nyt vaan ikinä ole pelkästään ystäviä. Jossain vaiheessa, joskus, tulee jotain. Ainakin haaveita. Näin se vaan menee, luottakaa te jotka tahdotte.

Voi voi... :) Vai testailit" sinä miespuolisia "ystäviäsi"...! Sinäpä se vasta oletkin mielenkiintoinen ystävä, oikea narttu sanoisin. Et arvosta miehiä yhtään ja teet itsestäsi täydellisen nolon ja halvan naisen. Mutta jokainen tavallaan, pärjäilehän!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mies ei silloin ole sopiva minulle. Sellainen mies olisi liian sosiaalinen (omalla miehelläni on muutama miespuolinen kaveri) ja ajatukset ovat jotenkin erilaiset jos solmii kaverisuhteita naisten kanssa (ei perinteinen mies?).

Epäsosiaalisen miehen seura sopii minulle paremmin. 

Voiko joku muuten selittää, miksi se ettei halua miehellä olevan naispuolisia kavereita, herättää joissakin vihaa? Ehkä minun  aiemmin mainitsemani syyt ovat niin hyvät etteivät ne sentään inhota?

En tiedä, voinko sanoa, että herättää vihaa, mutta enemmän suurta kummastusta ja ihmettelyä. Tulee mieleen, että haluat rajoittaa ja siten kontrolloida toisen (miehen) elämää ja vapaata tahtoa ja siten ikäänkuin kuvittelet voivasi omistaa miehen ja hänen tunteensa vain itselläsi.

Et arvosta tai kykene luottamaan ja uskomaan, että miehesi voi olla -myös sinulle ja mahdollisesti vielä erityisesti sinulle- se jota kohtaan hän (mies) haluaa toimia oikien, "tilanteen" mukaisesti (kunnioittavasti ja rakentavasti...) vaan torjumalla tai kieltämällä mieheltä nasipuoliset ystävät oletat miehen toimivan väärin (epäkunnioittavasti, loukkaavasti ja satuttavasti).

Pieni mustasukkaisuus on tai voi olla tervettä. Mutta lähtökohtaisesti halu rajoittaa ja kontrolloida toisen ihmisen halua rakenataa ja ylläpitää ihmissuhteita on ajatus, mitä minun on vaikea tajuta.     

Millä lailla ap haluaa rajoittaa ketään, hänhän ilmaisi ettei halua miestä kenellä naiskavereita? Ksi jokaisella on oikeus valita itselleen sopiva ihminen.Olen kyllä samoilla linjoilla ap:n kanssa, todella usein noista naiskavereista vaan tulee ongelmia.Olen törmännyt ihan samaan että puolisoa ei heille haluta esitellä ja naiset haluaa tavata miestä ja esim.tupareihin eivät kutsu kun miehen.Itse en kyllä kutsu parisuhteessa eläviä miehiä yksin juhliin, aina on myös puoliso tervetullut.

Tapailin joskus sellaisen miehen kanssa, jolla tuntui olevan hyvin paljon naispuolisia ystäviä. Treffeistämme ei meinannut tulla mitään, kun parin tunnin aikana miehelle soitteli Mira, Siiri ja Nina. Jokaisen kanssa mies meni sivummalle hetkeksi juttelemaan rauhassa ja minä istua törötin itsekseni ja pistelin omille ystävilleni viestejä tästä hieman oudosta tilanteesta. Jo treffien järjestäminen oli hieman vaikeaa vaikka mies niiden järjestämisessä innokkaampi olikin. Mies oli tosi mukava ja hauskaa seuraa, hänessä ei ollut sen puoleen mitään vikaa ja en yhtään ihmetellyt, että ystäviä niin paljon oli, mutta liika oli liikaa minulle ja en olisi jaksanut pitemmän päälle tuollaista hulabaloota. Mietin välillä, että muistaako mies edes minun nimeäni, saati asioita mistä juttelimme, joten annoin miehen ihan suosiolla mennä.

Törmäsin häneen uudelleen noin kymmenisen vuotta tapailumme jälkeen ja ei mies ollut vakiintunut vieläkään, vaan oli ihan samanlainen hilpeä touhottaja kuin ennenkin. Hauska kaverina, mutta huono miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla ap haluaa rajoittaa ketään, hänhän ilmaisi ettei halua miestä kenellä naiskavereita? Ksi jokaisella on oikeus valita itselleen sopiva ihminen.Olen kyllä samoilla linjoilla ap:n kanssa, todella usein noista naiskavereista vaan tulee ongelmia.Olen törmännyt ihan samaan että puolisoa ei heille haluta esitellä ja naiset haluaa tavata miestä ja esim.tupareihin eivät kutsu kun miehen.Itse en kyllä kutsu parisuhteessa eläviä miehiä yksin juhliin, aina on myös puoliso tervetullut.

Saahan sitä itse kukin ilmaista toiveita siitä, millaisen kumppanin haluaisi. Mutta olsi myös -voiko sanoa vertailun vuoksi- mielenkiintoista tietää, että mitä Ap -tai kuka hyvänsä, joka haluaa torjua toisen ylläpitää ja rakentaa ihmissuhteita, sukupuolesta riippumatta -voi tai kykenee tarjoamaan itse? - Sillä kyllä minusta on aika merkittävä rajoite, jo tai kun ilmaisee, että ei halua miestä, jolla ei ole naiskavereita, tai  muita nais- ystäviä, kun luullakseni useimmilla meistä on sekä ennen parisuhdetta muita kavereita ja ystäviä, mutta myös parisuhteen aikanakin halu sekä ylläpitää ja rakentaa vanhoja ihmissuhteitamme että pitää ainakin mahdollisuus siihen, että voi tai sanoisinko on vapaa solmimaan ja tekemään uusiakin tuttavuuksia, joista aikaa myöten voi kehittyä kaverisuhteita tai jopa ystävyydeksi asti kasvavia ja kehittyviä ihmissuhteita.

Olisi esimerkiksi kovin tylsää lopettaa harrastaminen tutussa ja hyvässä paikassa vain sen vuoksi, että samaan harrastuspiiriin tulee mukaan vastakkaista sukupuolta oleva uusi jäsen, joka pikkuhiljaa käy tutuksi.

Tai jos lapsi harrastaa ja odottelet ja seuraat mahdollisesti useammankin vuoden kentän laidalla lapsen peliä, niin et saisi ottaa lainkaan kontaktia, aikaan myöten tutustua muihin vanhempiin, jotka ovat vastakkaista sukupuolta, koska olisi ilmeinen vaara, että teistä saattaisi tulla kavereita, että saatatte jo treenien alussa kysyä, että kais mennään kaffelle ja 11 kerralla jo tiedätte, että toinen käyttää kahvissaan usein kermaa.       

Minulla ei ole yhtään miespuolista kaveria. En ole edes kiinnostunut miehestä ystävänä ellei itselläni ole taka-ajatuksia. Ne ainoat hetket kun on ollut miespuolinen "kaveri", on johtunut siitä että olen ollut seksuaalisesti kiinnostunut, ehkä ihastunut, mutta estynyt tekemään mitään parisuhteeni takia. Kun se kiinnostus on rauennut ajan kanssa, koko ystävyyskin on muuttunut tarpeettomaksi. Naisystäviä mulla on useampi.

Siksi en usko aidosti miesten ja naisten ystävyyteen. Aina siellä on mukana jotainhormooneja 🤣

/nainen 38v

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole yhtään miespuolista kaveria. En ole edes kiinnostunut miehestä ystävänä ellei itselläni ole taka-ajatuksia. Ne ainoat hetket kun on ollut miespuolinen "kaveri", on johtunut siitä että olen ollut seksuaalisesti kiinnostunut, ehkä ihastunut, mutta estynyt tekemään mitään parisuhteeni takia. Kun se kiinnostus on rauennut ajan kanssa, koko ystävyyskin on muuttunut tarpeettomaksi. Naisystäviä mulla on useampi.

Siksi en usko aidosti miesten ja naisten ystävyyteen. Aina siellä on mukana jotainhormooneja 🤣

/nainen 38v

Joo. Koska sinä et pysty = kukaan ei pysty. 👍

Löydän enemmän yhteisiä mielenkiinnon aiheita yleensä naisten kuin Perus-Penan kanssa, vaikka maskuliinisia harrastuksiakin löytyy. Oma kumppani on toki myös se paras ja läheisin ystävä.

Jos varattu mies ja pyörittää naisrinkiä ystävinä niin on ehdoton turnoff. Joko mies on naismainen tai huono itsetunto johon hakee naisista ihailua. Sinkuilla eri, sen ymärtää.