Lue keskustelun säännöt.
Saako köyhää syyllistää nälästään?
08.10.2017 |
Ymmärrän että tilanteet vaihtelee, enkä todellakaan yritä syyllistää kaikkia köyhiä yhtään mistään. Mutta osa köyhistä valittaa tukien riittämättömyyttä, vaikkei syynä ole tupakka, alkoholi tai lemmikit. Eräskin köyhä yh-äiti valittaa, kuinka se ei pysty hankkimaan toimeentulotuella tarpeeksi ruokaa itselleen. No selvisihän se syykin: se maksaa lapsensa soittoharrastuksesta 200 € kuussa.
Pitääkö tällaisia vaan ymmärtää vaan voiko niille sanoa, että mitäs maksat lapselle ylikalliin harrastuksen kun voisit valita paljon halvemmankin?
Kommentit (50)
En ymmärrä, miksi köyhää pitäisi syyllistää asiasta, jonka hän on ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan valinnut. Syyllistää voi asioista, joissa ihminen tekee väärin ja aiheuttaa haittaa muille kuin itselleen. Esimerkiksi jos mottaan nyrkillä nenään naapuriani, tottakai mua saa ja pitääkin syyllistää teostani. Mutta jos mottaan nenään itseäni, niin se kai on ihan oma asiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain tässä maailmassa kuitenkin taitaa olla hieman vinksallaan, kun 1% maailman väkiluvusta omistaa enemmän rahaa ja resursseja kuin loput 99% ja siitä yhdestä prosentista taas 8 super-rikasta omistaa henkilökohtaisesti enemmän, kuin se koko köyhempi puolikas (siis 50%) maapallon asukkaista yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi köyhää pitäisi syyllistää asiasta, jonka hän on ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan valinnut. Syyllistää voi asioista, joissa ihminen tekee väärin ja aiheuttaa haittaa muille kuin itselleen. Esimerkiksi jos mottaan nyrkillä nenään naapuriani, tottakai mua saa ja pitääkin syyllistää teostani. Mutta jos mottaan nenään itseäni, niin se kai on ihan oma asiani.
Tässä olikin kyse tilanteesta, jossa köyhä ei pidä omien valintojensa seurausta omana syyynään. Tarkemmin ottaen tilanteesta, jossa köyhä on epäsuorasti valinnut itselleen nälän käyttämällä rahansa lapsensa harrastukseen, mutta syyttää nälästään yhteiskuntaa joka ei anna tarpeeksi rahaa. "Syyllistämisellä" tarkoitetaan siis sitä, että koitetaan saada köyhä näkemään totuus: Nälkä ei johdu tukien riittämättömyydestä vaan siitä, että köyhä on itse käyttänyt liian paljon rahaa lapsensa harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiseltä pidä enää 2010-luvulla vaatia mitään omaa vastuuta itsestään ja elämisestään. Kaikki on muiden syytä, varsinkin yhteiskunnan ja hallituksen.
Todella hyvin kirjoitettu. Samaa ihmettelen minäkin. Missä on yksilön vastuu?
Lavita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiseltä pidä enää 2010-luvulla vaatia mitään omaa vastuuta itsestään ja elämisestään. Kaikki on muiden syytä, varsinkin yhteiskunnan ja hallituksen.
Todella hyvin kirjoitettu. Samaa ihmettelen minäkin. Missä on yksilön vastuu?
Yksilön vastuu on siinä, että vaatii itselleen kovaan ääneen isompia tukia ja äänestää vasemmistoa. Sen jälkeen voikin jatkaa rauhassa valittamista, kun on tehnyt oman osansa yhteisen hyvän eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kissaa, vaikka olen pitkään jatkuneiden syöpähoitojen vuoksi vähävarainen.
Kissojen tapattaminen on mielestäni kauhistuttava ratkaisu, vaikka rahatilanteeni paranisikin ilman niitä. Toisaalta - kissojen tapattaminen maksaa enkä halua käyttää suurta määrää rahaa terveiden eläinten surmaamiseen.
Tein töitä yli 25 vuotta ennen sairastumistani. Toivon, että työntekoni yksityisellä puolella hyvittää aloittajalle köyhyyteni ja lemmikkieläimeni.
Aloittaja on takuuvarmasti tehnyt yhtä pitkään töitä... :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kissaa, vaikka olen pitkään jatkuneiden syöpähoitojen vuoksi vähävarainen.
Kissojen tapattaminen on mielestäni kauhistuttava ratkaisu, vaikka rahatilanteeni paranisikin ilman niitä. Toisaalta - kissojen tapattaminen maksaa enkä halua käyttää suurta määrää rahaa terveiden eläinten surmaamiseen.
Tein töitä yli 25 vuotta ennen sairastumistani. Toivon, että työntekoni yksityisellä puolella hyvittää aloittajalle köyhyyteni ja lemmikkieläimeni.
Kamoon, tuskinpa sinua sairasta kukaan on syyttänytkään, tai ollut viemässä kissojasi teuraalle. Älä edes viitsi. Tiedät varmaan oikein hyvin itsekin, minkä tyyppisistä ihmisistä tässä keskustelussa puhutaan: terveistä ja työtä vieroksuvista. Monella kun tuntuu olevan käsitys, että yhteiskunta (=toiset ihmiset eli veronmaksajat) haluaa tästä ikuisuuteen elättää heidät, kun näillä eräillä ei riitä innostus työntekoon ja itsestään + perheestään huolehtimiseen. Noloa porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä köyhien ahdinkoon on syynä joko velat, päihteet tai holtiton rahankäyttö. Moni kuvittelee, että hyvä elämä edellyttää korkeaa elintasoa monine turhuuksineen. Ei tajuta, että paljon vähemmälläkin voi olla onnellinen.
Minulla on lapsella harrastus joka maksaa. Olen pienituloinen ja harrastuksen takia jään alle toimeentulotukirajan. En siis saa tukea. Eli valitan köyhyyttä ja tiedän sen johtuvan harrastuksesta. Harrastus oli aluksi halpa, mutta nyt on jo minun mittapuussa kallis. Lapsen itsetunto ja identiteetti tulee harrastuksesta. Mitä jää kun ne viedään? Looseri? Kaupungilla pyörivä paikkaansa hakeva joukkuepelaaja? Turha sanoa, että menee yksin metsää ja nauttii olostaan. Hän on sosiaalinen laumaihminen.
Valitan köyhyyttä ja maksan harrastuksen. Miksi en saisi valittaa oman elämäni epäkohtia? Te täällä näytätte valittavan toisten elämän epäkohdista. Jos ette tajua arvojärjestystäni, niin voi voi. Laitan lapsen hyvinvoinni kaiken edelle. Se että joskus on nälkä on pienempi paha kuin se, että harrastus loppuu.
Ja mistä tuo tulee, että sossu maksaisi harrastuksia? Ehkä maksaa niille, joilla sossu on huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kissaa, vaikka olen pitkään jatkuneiden syöpähoitojen vuoksi vähävarainen.
Kissojen tapattaminen on mielestäni kauhistuttava ratkaisu, vaikka rahatilanteeni paranisikin ilman niitä. Toisaalta - kissojen tapattaminen maksaa enkä halua käyttää suurta määrää rahaa terveiden eläinten surmaamiseen.
Tein töitä yli 25 vuotta ennen sairastumistani. Toivon, että työntekoni yksityisellä puolella hyvittää aloittajalle köyhyyteni ja lemmikkieläimeni.
Kamoon, tuskinpa sinua sairasta kukaan on syyttänytkään, tai ollut viemässä kissojasi teuraalle. Älä edes viitsi. Tiedät varmaan oikein hyvin itsekin, minkä tyyppisistä ihmisistä tässä keskustelussa puhutaan: terveistä ja työtä vieroksuvista. Monella kun tuntuu olevan käsitys, että yhteiskunta (=toiset ihmiset eli veronmaksajat) haluaa tästä ikuisuuteen elättää heidät, kun näillä eräillä ei riitä innostus työntekoon ja itsestään + perheestään huolehtimiseen. Noloa porukkaa.
Kai tässä puhuttiin myös niistä, joiden mielestä keskiluokkainen elämä kaikkine mukavuuksineen kuuluu kaikille työhaluisille.
Pelottaako köyhyys, vai miksi siitä pitää kokoajan puhua ja esittää se niin kuin se ei voisi ikinä osua omalle kohdalle?
Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, että kaikista tärkeimpiä on sosiaaliset verkostot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsella harrastus joka maksaa. Olen pienituloinen ja harrastuksen takia jään alle toimeentulotukirajan. En siis saa tukea. Eli valitan köyhyyttä ja tiedän sen johtuvan harrastuksesta. Harrastus oli aluksi halpa, mutta nyt on jo minun mittapuussa kallis. Lapsen itsetunto ja identiteetti tulee harrastuksesta. Mitä jää kun ne viedään? Looseri? Kaupungilla pyörivä paikkaansa hakeva joukkuepelaaja? Turha sanoa, että menee yksin metsää ja nauttii olostaan. Hän on sosiaalinen laumaihminen.
Valitan köyhyyttä ja maksan harrastuksen. Miksi en saisi valittaa oman elämäni epäkohtia? Te täällä näytätte valittavan toisten elämän epäkohdista. Jos ette tajua arvojärjestystäni, niin voi voi. Laitan lapsen hyvinvoinni kaiken edelle. Se että joskus on nälkä on pienempi paha kuin se, että harrastus loppuu.
Ja mistä tuo tulee, että sossu maksaisi harrastuksia? Ehkä maksaa niille, joilla sossu on huoltaja.
Ei ole tervettä, jos lapsen itsetunto ja identiteetti tulee harrastuksesta. Vielä jos itsekin pelkäät, että lapsestasi tulisi luuseri harrastuksen loppuessa... Mitä olet tehnyt tilanteen korjaamiseksi? Ja onkohan omakaan asenteesi kunnossa?
Vielä 1970-luvulla yhteiskunta tuli apuun, kun oli akuutti hätä. Nyt meillä on jo kolmannessa polvessa väkeä, jonka mielestä ei tarvitse itse tehdä mitään, ellei ole luvassa minimissään 4000 e/kk palkkaa. Eletään toimeentulotuella ja itketään, että rahat ei riitä, kun on ilmainen asunto, lapsilla ilmainen koulutus ja kahdelle koiralle varaa ostaa jotain erityisvegaaniruokaa ja tarjota vielä insuliinipiikit eläimen diabeteksen hoitoon. Olisiko kuitenkin niin, että näiltä ihmisiltä puuttuu kokonaan todellisuudentaju siitä, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei? Jokaisella saa olla kotieläimiä, mutta silloin ei pidä itkeä, jos itsellä on nälkä eikä lapsi voi harrastaa jääkiekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on köyhän syytä jos sinulla on nälkä?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä köyhien ahdinkoon on syynä joko velat, päihteet tai holtiton rahankäyttö. Moni kuvittelee, että hyvä elämä edellyttää korkeaa elintasoa monine turhuuksineen. Ei tajuta, että paljon vähemmälläkin voi olla onnellinen.
Lässyn,lässyn ,noita hurskastelujasi !
Miten voi tajuta olevansa 'vähemmälläkin onnellinen' jos ei pysty enää maksamaan mitään laskuja,kaikki velat on jo perintätoimistoissa, eikä mistään töistä ja tuloista tietoakaan ?
Ei ole unelmia mistään 'korkeasta elintasosta' vaan sitä että säilyisi edes jonkunlainen katto pään päällä ja että voisi ruokailla joka päivä hengenpitimikseen ja riittäisi rahat ruuasta ja syömisestä tinkimättä edes kirpparivaatteisiin ja saisi ostettua pyöräänsä uuden takarenkaan...
suhteellista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä köyhien ahdinkoon on syynä joko velat, päihteet tai holtiton rahankäyttö. Moni kuvittelee, että hyvä elämä edellyttää korkeaa elintasoa monine turhuuksineen. Ei tajuta, että paljon vähemmälläkin voi olla onnellinen.
Lässyn,lässyn ,noita hurskastelujasi !
Miten voi tajuta olevansa 'vähemmälläkin onnellinen' jos ei pysty enää maksamaan mitään laskuja,kaikki velat on jo perintätoimistoissa, eikä mistään töistä ja tuloista tietoakaan ?
Ei ole unelmia mistään 'korkeasta elintasosta' vaan sitä että säilyisi edes jonkunlainen katto pään päällä ja että voisi ruokailla joka päivä hengenpitimikseen ja riittäisi rahat ruuasta ja syömisestä tinkimättä edes kirpparivaatteisiin ja saisi ostettua pyöräänsä uuden takarenkaan...
En tiedä enkö osannut pukea ajatuksiani sanoiksi vai ymmärsitkö ne jostain muusta syystä väärin. Jo ensimmäinen sana viestissäni oli "yleensä", mikä siis tarkoittaa sitä, että poikkeuksiakin on.
Ja juu, turha tulla kertomaan etten tiedä millaista köyhyys on. Kasvoin ns. ylempään keskiluokkaan kuuluvassa akateemisessa perheessä, jossa mistään ei todellakaan ollut pulaa vaikkei me myöskään mässäilty turhuuksilla. Pidin itsestäänselvänä, että mullakin olisi viimeistään nelikymppisenä hyvällä paikalla sijaitseva omistusasunto, kesämökki järven rannalla, kunnon auto, varaa kaukomatkoihin joka kesä jne.
Toisin kuitenkin kävi. Muutin 19-vuotiaana omilleni opintojen perässä ja olen ollut siitä asti köyhä. Tuloni ei ole koskaan yltänyt edes tonniin kuussa. Nyt 38-vuotiaana olen osa-aikaisia hanttihommia tekevä kahden kouluikäisen lapsen yh ja elämme toimeentulotuen varassa. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, etten pysty tarjoamaan lapsilleni läheskään yhtä paljon kuin vanhempani tarjosi aikoinaan minulle. Yleensä pystyn kuitenkin keskittymään kiitollisena siihen, että voin silti tarjota lapsilleni paljon: rakastavan ja tasapainoisen kodin, jossa lasten on hyvä kasvaa.
Lavita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiseltä pidä enää 2010-luvulla vaatia mitään omaa vastuuta itsestään ja elämisestään. Kaikki on muiden syytä, varsinkin yhteiskunnan ja hallituksen.
Todella hyvin kirjoitettu. Samaa ihmettelen minäkin. Missä on yksilön vastuu?
Yksilöllä on vastuu eettisten valintojen tekemisestä. Siksi tukien on oltava niin suuret, että jokaisella on varaa syödä lähellä tuotettua luomuruokaa ja toimia muutenkin vastuullisina kuluttajina. Ja koska oikeiden valintojen tekeminen on henkisesti kuormittavaa, viikon hermolepoloma Thaimaassa kerran kuussa on ihmisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
suhteellista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä köyhien ahdinkoon on syynä joko velat, päihteet tai holtiton rahankäyttö. Moni kuvittelee, että hyvä elämä edellyttää korkeaa elintasoa monine turhuuksineen. Ei tajuta, että paljon vähemmälläkin voi olla onnellinen.
Lässyn,lässyn ,noita hurskastelujasi !
Miten voi tajuta olevansa 'vähemmälläkin onnellinen' jos ei pysty enää maksamaan mitään laskuja,kaikki velat on jo perintätoimistoissa, eikä mistään töistä ja tuloista tietoakaan ?
Ei ole unelmia mistään 'korkeasta elintasosta' vaan sitä että säilyisi edes jonkunlainen katto pään päällä ja että voisi ruokailla joka päivä hengenpitimikseen ja riittäisi rahat ruuasta ja syömisestä tinkimättä edes kirpparivaatteisiin ja saisi ostettua pyöräänsä uuden takarenkaan...
En tiedä enkö osannut pukea ajatuksiani sanoiksi vai ymmärsitkö ne jostain muusta syystä väärin. Jo ensimmäinen sana viestissäni oli "yleensä", mikä siis tarkoittaa sitä, että poikkeuksiakin on.
Ja juu, turha tulla kertomaan etten tiedä millaista köyhyys on. Kasvoin ns. ylempään keskiluokkaan kuuluvassa akateemisessa perheessä, jossa mistään ei todellakaan ollut pulaa vaikkei me myöskään mässäilty turhuuksilla. Pidin itsestäänselvänä, että mullakin olisi viimeistään nelikymppisenä hyvällä paikalla sijaitseva omistusasunto, kesämökki järven rannalla, kunnon auto, varaa kaukomatkoihin joka kesä jne.
Toisin kuitenkin kävi. Muutin 19-vuotiaana omilleni opintojen perässä ja olen ollut siitä asti köyhä. Tuloni ei ole koskaan yltänyt edes tonniin kuussa. Nyt 38-vuotiaana olen osa-aikaisia hanttihommia tekevä kahden kouluikäisen lapsen yh ja elämme toimeentulotuen varassa. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, etten pysty tarjoamaan lapsilleni läheskään yhtä paljon kuin vanhempani tarjosi aikoinaan minulle. Yleensä pystyn kuitenkin keskittymään kiitollisena siihen, että voin silti tarjota lapsilleni paljon: rakastavan ja tasapainoisen kodin, jossa lasten on hyvä kasvaa.
Miksi lapsia tuohon kurjuuteen? Ei munkaan tulot ole kuin 1700/kk, mutta oli selvää jo nuorena, ettei lapsia näillä tuloilla.
N43
Köyhien syyllistäminen joka ikisistä vastoinkäymisistä, joita heille sattuu tai on sattunut on vain puhdasta eugeniikkaa. Mm. Karl Marx ja Adolf Hitler puhuivat jo omana aikanaan "yhteiskunnan loisista", jotka tulisi tuhota, jotta "vahvemmat" saisivat enemmän tilaa. Se liittyi aina yhteiskunnan kollektivisointiin ja samankaltaistamiseen ihmiselämän kustannuksella. Nyt tällaista retoriikkaa ollaan taas kerran normalisoimassa. Eihän ihminen opi historiastaan mitään.
Se voi auttaa köyhää ymmärtämään oman vastuunsa tilanteesta ja tajuamaan, ettei kaikki olekaan tukien pienuuden tai ylipäätään muiden ihmisten syytä. Sen myötä köyhä voi elää elämäänsä onnellisempana, vaikka päätyisi siihen ettei tahdo tehdä rahoillaan mitään toisin.