Ulkopuolisuuden tunne. Mistä se tulee ja miten auttaa?

Onkohan joillekin yksinäisille helpompaa löytää hyvä ja vakaa parisuhde kuin saada ystäviä? Mulla on ainakin näin. Joistakin näistä ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä käsittelevistä keskusteluketjuista olen huomannut samaa. En yleistä, mutta joillakin yksinäisillä puoliso on läheisin ystävä.

Voi johtua esim. add.stä, asperger-taipumuksista tai muusta neurologisesta erilaisuudesta.

Mulla on puolisin löytäminen ollut mutkattomampaa kuin joihinkin kaveriporukoihin pääseminen. Tutustuin ihmiseen, jonka kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta ilmassa. Keskustellessa ei tarvinnut esittää mitään ja molemmat olimme vakavassa mielessä kiinnostuneita toisistamme.

En ole deittaillut useita ihmisiä. En edes osaisi enkä haluaisi sellaista. Ehkä joillekin pariutuminen on helpompaa kuin kaveriporukkaan pääseminen. Joku sanoi tässä ketjussa siihen suuntaan, että pariutuminen onkin yksilölaji.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan joillekin yksinäisille helpompaa löytää hyvä ja vakaa parisuhde kuin saada ystäviä? Mulla on ainakin näin. Joistakin näistä ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä käsittelevistä keskusteluketjuista olen huomannut samaa. En yleistä, mutta joillakin yksinäisillä puoliso on läheisin ystävä.

Kuulostaa niin surulliselta, kun on niin paljon syvää ja pitkäaikaista yksinäisyyttä, lukemattomia pettymyksiä ihmissuhteissa, ulkopuolisuutta ja ulkopuolelle jättämistä. Tämä kaikki murhenäytelmä tapahtuu hiljaa ja näkymättömissä.

Lonely Wolfie kirjoitti:

Olen 40-vuotias nainen, jota ulkopuolisuuden tunne vaivaa edelleenkin. Se on jo osa minua. Usein ihmiset tuntuvat tosi kovilta, ja olen varovainen ja varautunut varsinkin isommissa porukoissa.

Nykyään vain hyväksyn asian. Olen se porukan hiljaisin, mutta silti minulla on ystäviä ja perhe. Ehkä minussa onkin jokin piirre, joka todella tekee minut erilaisiksi kuin muut. Mielenkiinnon kohteeni ovat ainakin varsin erilaiset verrattuna muihin ikäisini naisiin.

Kaikki eivät ole laumasieluja.

Tämä kuulostaa tutulta minullekin. Epäilen, että liittyy nimenomaan siihen, että olen vähän erilainen ja mielenkiinnon kohteenikin luonnollisesti myös ja se paistaa niin selvästi minusta. Esim. työpaikan kahvitaukokeskusteluissa on vaikea olla mukana, kun asiat, joista yleensä puhutaan eivät itseä kauheasti kiinnosta ja vaikka kohteliaisuudesta kuuntelen kyllä ja yritän jotain kommentoidakin välillä, niin se vaan näkyy ettei aidosti ole mukana.