Onko täällä anoppeja paikalla?

Onpa sinulla erikoinen anoppi. Hänellä ei ole tietoakaan käytöstavoista saati sivistyksestä. Älä vaan hanki lapsia, geenit häneltä pelottavat ja jossain dna-ketjussa lapsen mummo on tosi merkityksellinen.

Voimia sinulle..... jaksamista, joko eroamiseen miehestäsi tai vain hänen äidistään.

Mitä jos kysyisit nuo kysymykset anopiltasi? En minä voi niihin puolestasi vastata, vaikka olenkin yhden ihanan nuoren naisen anoppi.

Anopilta avain pois. Mammanpojalle ukaasi, että voi kyllä halutessaan elää saman katon alla äitinsä kanssa, mutta sinä et näin aio elää.

Olen anoppi, mutta en ole ikinä yöpynyt tyttäreni kodissa kutsuen tai kutsumatta.

Ap:lle ehdotan roolileikkiä. Laita kaksi tuolia vastakkain ja istu itse toiseen. Kuvittele anoppisi siihen toiseen. Nyt kysy nämä kysymykset anopilta.

Mene istumaan toiselle tuolille. Miellä, että olet anoppisi, ja näet itsesi edessäsi. Kuulet hänen kysymyksensä Nyt vastaat niihin.

Sitten palaat omaan tuoliisi. MIellät taas anoppisi edessäsi. Kuulet hänen vastauksensa. Miltä nyt tuntuu?

Olen anoppi. En ole koskaan vaatinut mitään avaimia. Toinen poika kun muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, niin miniä itse toi avaimen meille. Kertaakaan en ole sillä käynyt heillä, aina olen mennyt ovikelloa soittaen ja kun he ovat olleet kotona. Vara-avaimena on täällä. Minä en puutu heidän elämäänsä, niin eivät hekään puutu minun ja miehen elämisiin..pysyy balanssissa, molemmin puolin.

Meillä lähti anopilta ja apelta avain pois kun sen käyttö ylitti hyvän käytöksen rajat. Suosittelen!

Yksinkertainen ratkaisu asiaan/luettelemiisi ongelmiin. Anopilta avain pois - se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppi. En ole koskaan vaatinut mitään avaimia. Toinen poika kun muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, niin miniä itse toi avaimen meille. Kertaakaan en ole sillä käynyt heillä, aina olen mennyt ovikelloa soittaen ja kun he ovat olleet kotona. Vara-avaimena on täällä. Minä en puutu heidän elämäänsä, niin eivät hekään puutu minun ja miehen elämisiin..pysyy balanssissa, molemmin puolin.

Näin meilläkin, avain on, mutta en ole sitä vielä koskaan käyttänyt. Miksi muuten et puhu asiasta miehesi kanssa? Hänen pitäisi panna stoppi äitinsä käytökselle. Vai onko tämä aloitus taas näitä väsyneitä anoppi-provoja?

Olen anoppi, mutta toi lista on mulle ihan hepreaa. Anoppejakin taitaa olla joka lähtöön, kuten myös miniöitä.

Muuttuuko sitä tuollaiseksi, jos on anoppi?

En ole ihan vielä sisäistänyt anoppiuttani, vaikka äitiyspäivärahaa jo maksetaan.

Ehkä muutun anopiksi kun pappi sanoo aamen, ai niin eiväthän ne kuulu kirkkoon.

Ap, sä taidat olla vähän sekaisin, kun luulet meidän kaikkien olevan sun anopin kaltaisia ja yleistät asian. Mutta provo mikä provo.

Minä kyllä katan miniälleni tietyn lautasen, koska hän pitää siitä! Tosin meillä on muutenkin kaikille erilaiset lautaset, koska tykkään eripariastioista. Mutta rakkaalle miniälle aina tietty lautanen! Mutta noita muita kohtia en tosiaankaan tee, koska olen järkevä ihminen.

Kuka sen avaimen anopille antoi? Jos sinä niin aikuistu ja opettele sanomaan ei.

Jos miehesi antoi kysymättä sinulta, niin teillä on keskustelun paikka.

Jos itse on nössö niin se on vähän niin ja näin vierittää koko syytä toiselle.

Hei ap, täällä yksi anoppi, ja olen todella kauhuissani, jos sinulla on tuollainen anoppi. Minulla itselläni on vähän samanlainen anoppi, mutta alkaa olemaan jo niin vanha, että en jaksa edes olla ärsyyntynyt.

Minullakin on avain poikani kotiin, koska hoidaan heidän lapsiaan viitenä päivänä viikossa. miksi miniä ei edes moikkaa, kun tulee töistä.

Miksi tunnen olevani välttämätön paha, älkää nyt marttyriin viittaa heittäkkö, sillä olen mielelläni lastenlasteni kanssa ja autan nuorta perhettä.

Yritän olla näkymäatön, hajuton ja mauton.

Olen yrittänyt ehdottaa, että lapset olisivat hoidossa tarvittaessa minun luonani, mutta se ei jostain syystä sovi.

Minäkin olen anoppi ja miniäni on ihana kaunis ja älykäs!

Ei tulisi mieleenikään mennä pyytämättä/ilmoittamatta heille kotiin ja avain on vain hätätapauksia varten tai jos haen pienen lapsenlapseni tarhasta. En tutki paikkoja enkä tongi henkilökohtaisia asioita. En tyrkytä neuvojani mutta neuvon jos kysytään. En osta lapselle vaatteita kysymättä miniältä minkälaisia hän haluaa/tarvitsee. No, isoisä osti kyllä joululahjaksi minikokoiset Doc Martensit kun ne oli niin söpöt:D Suotakoon se hänelle.

Miniällä on täysi oikeus toivoa herkkuruokiaan yms, on täysin tasavertainen meidän muiden aikuisten lasten kanssa - yksi tytöistämme.

Välillä hirvittää kun hän pitää niin kovaa kuria paljon rauhallisemmalle pojalleni mutta poika on sanonut että hänestä se on ihan normaalia:D

Vierailija kirjoitti:

Miksi halusit välttämättä avaimen poikasi ja minun kotiini? Miksi et keskustellut asiasta myös minun kanssani? Miksi tulet aina kutsumatta yökylään?

Kun olemme poissa, täällä ei ole kukkia kasteltavana tai lemmikkejä hoidettavana, miksi tulet omin luvin ja mitä täällä toimitat?

Ja kun olet täällä, minä pidän järjestyksestä, miksi muutat sitä? Miksi puutut asunnon sisustukseen?

Haluan omat, minulle arvokkaammat astiat säilyttää kaapeissa pakkauksissaan - miksi heität nämä pakkaukset pois?

Miksi kaadoit pesuaineitani viemäriin ja laitoit tilalle omia sekoituksiasi? Mikä niissä oli vikana?

Miksi lainaat tavaroitani kysymättä?

Miksi katat minulle eri astiat kun syömme teillä?

En pidä tulisesta ruoasta, miksi aina siitä päivittelet?

Miksi lasket äitiyspäivärahaani, meillä ei ole lapsia emmekä ole niitä vielä suunnitelleet?

Miksi et koskaan kysy mitä minulle kuuluu?

Luojan kiitos meillä ei toteudu mikään noista...

t. Appiukko

Meillä on kolme aikuista lasta, eikä meillä ole avainta kennekään heidän koteihinsa. Heillä on kyllä avaimet meidän kotiin. Silloin on ollut vara-avain meillä kun ovat oleet sinkkuja, mutta kun puolison on löytynyt niin vara-avaimen säilytyspaikkaa ei ole enää tarvittu.

Kiitos vastauksistanne. Kirjoitukseni ei ole provo.

Avaimen antoi mies, kuten kirjoitinkin ettei asiasta keskusteltu kanssani. Mies ei ymmärrä miksei äitinsä saa tulla koska haluaa. Olemme asiasta rauhallisesti keskustelleet pääsemättä siinä kuitenkaan yhteisymmärrykseen. Vara-avaimesta ei ole kyse, välissämme on 300km anopin kanssa.

Minulla on seitsemän vuotta ollut ihanin anoppi mitä toivoa saattaa. Jaoimme elämän ilot ja surut yhdessä, kunnioitimme toinen toistamme ja opimme toisiltamme paljon. En siis missään nimessä yleistä, että kaikki anopit olisivat "kamalia". Tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen, ja tutustun helposti uusiin ihmisiin.

Anoppi kattaa vierailuilla muille samat astiat ja minulle yksin erilaiset. Itsekseni olen miettinyt mistä se johtuu, tuntuu kurjalta että koen tämän niin etten "kuulu porukkaan". Muitakin pieniä asioita on, missä koen olevani ulkopuolinen heidän perheestään mutta sivuutan ne enkä mieltäni niillä vaivaa. Kiitän ruoasta, ja autan pöydän siivoamisessa tästä huolimatta.

En koe olevani nössö. Olen miehen kanssa asiasta yrittänyt keskustella, mutta hienovaraisesti. Onhan kyse hänen äidistään, ja heillä on läheinen suhde. Ennemmin haluaisin ymmärtää miksi anoppi toimii näin, koska vastauksia en häneltä tai mieheltä saa.

Alkuun unohdin lisätä, että anoppi kävelee meillä myös kengät jalassa sisällä. Kukaan muu täällä ei niin tee, vaan kengät jätetään eteiseen. Omassa kodissaan hän ei kävele kengät jalassa.

Elämää on jo takana, ymmärtäisin tämän puuttumisen paremmin jos kyseessä olisi yhteistä omaa elämää aloittavaa nuoripari.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Kirjoitukseni ei ole provo.

Avaimen antoi mies, kuten kirjoitinkin ettei asiasta keskusteltu kanssani. Mies ei ymmärrä miksei äitinsä saa tulla koska haluaa. Olemme asiasta rauhallisesti keskustelleet pääsemättä siinä kuitenkaan yhteisymmärrykseen. Vara-avaimesta ei ole kyse, välissämme on 300km anopin kanssa.

Minulla on seitsemän vuotta ollut ihanin anoppi mitä toivoa saattaa. Jaoimme elämän ilot ja surut yhdessä, kunnioitimme toinen toistamme ja opimme toisiltamme paljon. En siis missään nimessä yleistä, että kaikki anopit olisivat "kamalia". Tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen, ja tutustun helposti uusiin ihmisiin.

Anoppi kattaa vierailuilla muille samat astiat ja minulle yksin erilaiset. Itsekseni olen miettinyt mistä se johtuu, tuntuu kurjalta että koen tämän niin etten "kuulu porukkaan". Muitakin pieniä asioita on, missä koen olevani ulkopuolinen heidän perheestään mutta sivuutan ne enkä mieltäni niillä vaivaa. Kiitän ruoasta, ja autan pöydän siivoamisessa tästä huolimatta.

En koe olevani nössö. Olen miehen kanssa asiasta yrittänyt keskustella, mutta hienovaraisesti. Onhan kyse hänen äidistään, ja heillä on läheinen suhde. Ennemmin haluaisin ymmärtää miksi anoppi toimii näin, koska vastauksia en häneltä tai mieheltä saa.

Alkuun unohdin lisätä, että anoppi kävelee meillä myös kengät jalassa sisällä. Kukaan muu täällä ei niin tee, vaan kengät jätetään eteiseen. Omassa kodissaan hän ei kävele kengät jalassa.

Elämää on jo takana, ymmärtäisin tämän puuttumisen paremmin jos kyseessä olisi yhteistä omaa elämää aloittavaa nuoripari.

Minä tulin anoppini kanssa hyvin toimeen. Mutta sanoin kyllä suoraan jos sanomista oli.

Olisin ilman muuta kysynyt miksi minulle katetaan erilainen lautanen enkä olisi antanut anopin kävellä kengät jalassa sisällä.

Hienotunteisuuden ja nössöyden raja on hiuksenhieno mutta silti se raja on olemassa.

Älä anna kohdella itseäsi paskasti eikä miehesi ole vastuussa äitinsä käytöksestä.